tiistai 27. elokuuta 2013

CHILIÄ JA RAPARPERIA

Tänään minulla oli säilöntäilta. Jääkaapissa oli virunut muutama raparperinvarsi jo useammaan päivän ajan, ja ne alkoivat jo nahistua (ja kasvimaalla odottaa vielä aikamoinen määrä lisää). Lisäksi kasvihuoneessa oli monta kypsää chiliä odottamassa poimimista. Pidämme miehen kanssa chilistä, mutta sitä tulee lasten takia käytettyä aika vähän ruuan laitossa. Niinpä päätin, että niitäkin on aika säilöä.

Chilit säilöin etikkaliemeen, ohje löytyy täältä, minulla riitti tarpeita puolikkaaseen annokseen.

Raparperichutneyn löysin tänä kesänä, kun mietin, mihin käyttäisin raparperia. Yleensä siitä tulee tehtyä vain piirakkaa tai raparperijuomaa, joskus myös kiisseliä. Aikaisemmin kesällä tein chutneytä netistä löytämälläni valmiilla ohjeella, jonka totesin kyllä hyväksi, mutta tällä kertaa päätin silti kehitellä oman ohjeen. Tällaista chytneytä tein:

8 dl raparperipaloja (noin 5 vartta)
1 tl jauhettua neilikkaa
1 rkl pieneksi silputtua inkivääriä
1/2 dl etikkaa
2 1/2 dl intiaanisokeria
1 tl suolaa
1 mieto chili
1 keskivahva chili

Pilko raparperit ja sipulit sekä chilit, joista on poistettu siemenet. Silppua inkivääri.
Laita kaikki aineet kattilaan, kiehauta ja hauduta miedolla lämmöllä noin 30 min. Laita uunissa steriloituihin lasipurkkeihin. Anna maustua muutama päivä jääkaapissa ennen nauttimista. Säilytä viileässä ja nauti esim. grilliruuan kera.

Chilejä en ole vielä maistanut. joten mausta en tiedä, mutta raparperichutney maistui kyllä hyvälle. Ja muutaman päivän kuluttua varmasti vielä paremmalle :) Tosin sokerin määrää vähennän ehkä seuraavan kerran 2 dl:n, ei tarvitse mielestäni olla kovin makeaa.

Ja laitetaan vielä kuva tämän päiväisestä tomaattisadostakin. Sitä oli ihan kiitettävästi, kun ei ollut tullut pariin päivään kerättyä.












lauantai 24. elokuuta 2013

LOPPUKESÄN KUKKIJOITA

Vaikka syksy jo uhakaavasti kolkuttelee ovelle, on puutarhassa silti vielä paljon ihania väriläiskiä ihailtavaksi. Itse asiassa monet loppukesän kukkijoista ovat mielestäni niitä kauneimpia kukkijoita. Tässä hieman väriloistoa meidän pihasta.

Kääpiösamettikukat kukkivat vihdoin! Kylvin niitä muutaman, tosi myöhään, varmaan kesäkuun lopulla, kun sain isältäni siemeniä.


Jalokello unohtui kukkapenkkiin muutama vuosi sitten rikkinäisessä ruukussa, ja selvisi yllätyksekseni talvesta. Kukat ovat ilmestyneet joka vuosi myöhään (tänä vuonna normaalia aikaisemmin), mutta uskollisesti vaan on jaksanut kukkia. Onneksi silloin alunperin unohtui, eikä joutunut kompostiin!  
Zinnia Lilliputit jaksavat kukkia edelleen komeasti padassa omenapuun varjossa. Paahteessa olleet kaverit jo hyytyivät.  
Ja vielä nämä isommatkin zinniat jaksavat ilahduttaa kukkapenkissä.

Viime syksynä ostetut sädepäivänhatut ovat kyllä aivan ihana väriläiskä! Toivottavasti ensi vuodeksi tuosta vielä vähän leviävät.


Syyshortensia on kukkinut komeamminkin, mutta riittäähän tuossa nytkin katseltavaa.
Purppurapunalatva on yleensä kerännyt loppukesän kukinnallaan paljon neitoperhosia, mutta tähä vuonna perhoset ovat loistaneet poissaolollaan.



Hopeaputous on levinnyt kesän aikana kauniisti.


Tämä kaunotar on toistaiseksi auenneista auringonkukista ainoa laatuaan, muut ovat olleet peruskeltaisia.

 

Viime syksynä hyvin matalamultaisesta paikasta pois siirretyt syysleimut kiittävät paikanvaihdoksestaan.
 
Pikkutalvio aloittelee varovasti toista kierrosta.


Kaunopunahatun juurakoita ostan varmasti Lidlistä lisää ensi keväänä. Ovat kyllä valtavan kauniita, ja lähtivät loistavasti kasvuun. Vähintään yhtä komeita kun viime syksynä kalliina taimina ostamani.


Kiinanasterin siemenkasvatukset aukovat vihdoin näyttäviä kukkiaan.

1,50 euron petunia-asetelma on edelleen näyttävä, vaikka esikoinen ehti kerran tiputtaa korin maahan ja monta kukkavartta meni poikki.

perjantai 23. elokuuta 2013

RUISLEIPÄÄ SÄHKÖUUNISSA

Olen usein harmitellut sitä, kun meillä ei ole leivinuunia, enkä siis pääse tekemään ruisleipää itse. Olen aina ajatellut, ettei ruisleipää voi paistaa sähköuunissa, siitä ei tule kunnollista. Tässä harhaluulossa elin kauan. Kunnes se noin vuosi taaksepäin tuli todistetuksi vääräksi.

Noin vuosi sitten sain äidiltäni ruisleivän juuren sekä neuvot siitä, kuinka leipää valmistetaan. Ensimmäisen satsin teimme yhdessä. Tuon päivän jälkeen taloomme ei ole kertaakaan tullut kaupasta ostettua ruisleipää. Vaaleaakin leipää varmasti yhden käden sormilla laskettava määrä.  Ja tuskin ihan pian tuleekaan. Leipä on helppoa - siis oikeasti TODELLA HELPPOA - ja edullista valmistaa itse, ja maku ihan jotain muuta kuin kaupasta ostetussa. Itse tehty ruisleipä on myös oikeasti ruisleipää, ilman suurta määrää vehnäjauhohöttöä tai hiivalisiä. Ja väitän, että ruisleivän teko on paljon vaivattomampaa kuin vaikka sämpylöiden leipominen.

Ohje on hieman kehittynyt vuoden aikana (äitinikin oli tuolloin vasta aloittanut leivän tekemisen, ja kehitellyt ohjeen itse), ja saattaahan se vielä vähän elää. Emme ole vielä saaneet ratkaistua kysymystä siitä, miksi leivän kuori toisinaan kohoaa irti leivästä. Teorioita on ollut ja ratkaisun on luultu löytyneen, mutta sitten tiettyjen asioiden eliminointien jälkeen ongelma taas uusiutuu. Minulla useammin kuin äidillä. Eihän se makuun vaikuta, mutta hankaloittaa leivän syömistä ja leikkaamista. Ehkä mysteeri joskus selviää tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä ohje on erittäin yksinkertainen, kaikki ylimääräinen työ on karsittu siitä pois, ja toimiva. Kokeile ihmeessä, jos olet kiinnostunut ihan oikean ruisleivän teosta. Ohjeella tulee kolme isoa vuokaleipää, jotka mahtuvat uuniin kerralla. Minun vuokani ovat Ikeasta ostettuja, mielestäni oikein mukavan kokoisia ja mallisia.

Tarvitset leipäjuuren (1-2dl), n. 2,2 l reilusti lämmintä vettä, n. 2 kg ruisjauhoja (minulla on aina 5kg:n jauhopussi, josta riittää kahteen leivontakertaan ja vähän jää yli) ja 2 kukkurallista ruokalusikallista suolaa.

1. Raskin valmistus:
    - Liuota tuore leipäjuuri vispilällä sekoittaen veteen.
    - Lisää joukkoon ruisjauhoja vispilällä sekoittaen sen verran, että saat aikaan vellimäisen seoksen (jauhoja menee n. 1 l)
    - Jätä raski noin 1/2 - 1 vrk:ksi liinalla peitettyyn kulhoon (minulla on 8 l:n kulho, juuri sopiva). Laita kulho lämpimään, vedottomaan paikkaa, esim. kylmään uuniin. Tällöin uunin luukkuun kannattaa laittaa lappu muistuttamaan siellä olevasta raskista. Nimimerkillä yhden kulhon sulattanut. Ja voi raskin jättää ihan vain työpöydälle keittiön nurkkaankin, etenkin kesäaikaan. Raski on valmista kun se kuplii ja tuoksuu selvästi happamelta.
Tuoreesta juuresta tehty raski happanee nopeammin kuin pakastetusta juuresta tehty. Kuivatetusta juuresta tehty raski taas kestää useamman päivän.
Itse teen raskin yleensä leivontaa edeltävän päivän iltana. Joskus unohdan tehdä raskin kun leipä alkaa olla lopussa, jolloin olen tehnyt sen vasta leivontapäivän aamuna. Kun paistan sitten leipiä yötä mýöten, ehtii taikina tällöinkin valmistua. Minä leivon sen verran usein, että juuri on aina aika tuore, jääkaapista otettu.
Ohjeissa taidetaan yleensä neuvoa, että raskia pitäisi välillä sekoitella, mutta itse en ole ikinä koskenut siihen ennen kuin alan tehdä itse taikinaa. Ja hyvin onnistuu.

2. Taikinan valmistus:
    - Sekoita puuhaarukalla raskiin jauhot ja suola. Jauhoja tulee sen verran, että taikinasta tulee sementtimäinen massa. Niin, että sen saa kuitenkin vielä puuhaarukalla sekaisin. Tuntuman oppii kyllä nopeasti. Taikina saa ollaa vähän löysääkin, koska siitä ei tarvitse muotoilla leipiä. Ja ainakin omasta mielestäni vähän löysästä taikinasta tulee paremman makuista leipää.
    - Ripottele taikinan pinnalle ruisjauhoja, tasoita pinta kummuksi ja tee kummun päälle kämmensyrjällä risti. Kun taikina on kohonnut niin, että risti on hävinnyt, on taikina valmis laitettavaksi vuokiin. Tämä vaihe kestää noin kaksi tuntia. Toisinaan taikina kohoaa vähän nopeammin ja toisinaan vähän hitaammin. Se elää omaa elämäänsä :)

3. Leivän valmistus:
    - Kun taikina on kohonnut, painele/alusta se kulhossa hyvin niin, että ylimääräinen ilma poistuu. Tässä vinyylinen kertakäyttökäsine on hyvä apuväline, taikina kun tarttuu käsiin aika hanakasti.
    - Painele taikina voilla voideltuihin leipävuokiin ja taputtele pinnat tasaisiksi ruisjauhojen avulla.
    - Ota tässä vaiheessa myös uusi juuri talteen. Juuri säilyy jääkaapissa hyvänä ainakin viikon (suurinpiirtein viikon välein meillä leivotaan), jos leivot harvemmin niin juuren voi myös pakastaa. Itse säilytän juuren muovipussissa.
    - Kohota vuokia liinan alla noin tunnin ajan, kunnes taikina on selvästi kohonnut.
    - Pistele pinnat esim. haarukalla repeilyn ehkäisemiseksi.
    - Paista leivät 230 asteisen uunin alatasolla n. 1h 30min.
    - Ota paistuneet leivät pois vuoista ja kääri ne pyyhkeeseen. Itse käytän ihan tavallista kylpypyyhettä, mutta myös pellavapyyhe on hyvä. Pyyhkeen sisällä leipien kuoret säilyvät rapeina, ja leipä kannattaakin pitää pyyhkeen sisällä koko käytön ajan.

Huom. Leivontakulhoa ei tarvitse pestä käytön jälkeen, sinne jääneet taikinanjämät voi jättää kuivumaan. Itse laitan vain pyyhkeen päälle. Kun leivon seuraavan kerran, kaavin kuivuneet taikinat kulhon pohjalle ja liotan ne osaan leivontavettä ennen kuin lisään sekaan lopun veden ja tuoreen juuren.

Yritä saada valmis juuri joltain tutulta. Juuren voi tehdä itsekin, netistäkin löytyy ohjeita, mutta juuri paranee leivontakertojen myötä. Paras leipä tulee siis vanhasta juuresta.

Pidä aina jääkaapissa olevan juuren lisäksi varajuuri pakastimessa. Näin sinulla on juuri, vaikka jääkaapissa oleva pääsisi joskus pilaantumaan.

Älä turhaan pilaa leipää laittamalla hiiva. Kunnollisella juurella ajan kanssa valmistettu leipä kohoaa varmasti ilman hiivaa. Koskaan se ei ole minulla jäänyt kohoamatta (ja aika monta satsia olen vuoden aikana ehtinyt tehdä), joskus aikaa on vaan vaadittu vähän enemmän. Maltti on valttia! Ja sitten herkuttelemaan!

Tässä vielä vaihekuvia. Unohdin ottaa kuvan kohonneesta taikinasta, mutta pitää yrittää muistaa kuvata ja lisätä tänne kun seuraavan kerran teen leipää.
Hapantunut ja sekoitettu raski
Taikina valmiina kohoamaan.
Paineltu taikina, valmiina vuokiin laitettavaksi. Käsinekin pääsi kuviin.
Ei kun kohoamaan.
Valmiina uuniin.
Mikä onkaan parempaa kuin tuore ruisleipä!
SATOA

Kylmät yöt ovat selvästi hidastuttaneet tomaattien kypsymistä, vaikka päivällä aurinkoa onkin riittänyt. Silti jonkin verran satoa on riittänyt kerättäväksi päivittäin, kaupan tomaatteihin ei tarvitse turvautua. Tässä tämänpäiväistä satoa. Kesäkurpitsa oli päässyt kasvamaan vähän suureksi. Se syödään viikonloppuna täytettynä. Lisäksi keräsin ensimmäisen paprikan. Oli hyvän makuinen :) Kolme ihan kypsymäisillään. Ovat Lidlin suippopaprikoiden siemenistä kasvatettuja.  Chilejä olisi myös kypsänä, mutta kerään ne vasta kun ehdin säilömään, toivottavasti viikonlopun aikana.

torstai 22. elokuuta 2013

RISTIÄISKAKKUJA

Palataanpa vähän ajassa taaksepäin. Tämän kesän aikana olemme mieheni kanssa saaneet kaksi ihanaa kummityttöä. Molempien ristiäisiin olen omasta toiveestani saanut tehdä kakut. Koristeita varten tilasin Karen Daviesin silokonisen vauvamuotin. Omien lasten ristiäisten aikoihin en ollut vielä niin paneutunut kakkujen koristeluun, että olisi tullut mieleenkään tehdä itse vauvakoristetta kakun päälle. Harmi.

Ensimmäiset ristiäiset pidettiin omenapuiden kukinnan aikoihin, ja omenankukista otinkin sitten teeman kakkuun. Kakusta tuli mustaherukkakakku äidin toiveiden mukaisesti (heitin ilmoille muutaman idean, mitkä maut omasta mielestäni ovat olleet hyviä). Samaista kakkua on aikanaan tarjottu oman kuopuksen ristiäisissä. Ohje kakkuun löytyy Mestari Aleniuksen kakkuklassikot -kirjasta. Koristelultaan toki siinä toisenlainen. Samaisesta kirjasta olen kokeillut useita muitakin reseptejä, ja hyviä ovat olleet, mutta mustaherukkakakku on oma suosikkini.
Olin tyytyväinen kakkuun ja koristeeseen, mutta mielestäni kakusta tuli vähän liian vaaleanpunainen. Osa koristelujen kermasta olisi saanut olla valkoista.













Toiset ristiäiset olivat monien ruusujen kukinnan aikaan, ja vauvan äidillä oli etuovella runkoruusuja,
joiden kukinnan toivoi olevan parhaimmillaan ristiäisten aikaan. Siispä tein ruusu-kakun. En myöskään halunnut tehdä samanlaista kakkua kuin edellinen oli ollut.
Tästä kakusta tuli isän toiveiden mukaisesti mansikkakakku. Tämänkin kakun ohjeen otin hieman muokattuna tuosta Timo Aleniuksen kirjasta, karamansikka-kakusta.






Toisen ristiäiskakun vauvakoristetta tehdessäni tein varalta toisenkin vauvan, jos ensimmäinen sattuisi menemään jotenkin pieleen. Se kuitenkin onnistui ihan hyvin, joten minulle jäi yksi ylimääräinen vauva. Koska kolmannellekin ystävälle oli syntynyt vauva samoihin aikoihin, ja olimme menossa häntä katsomaan, päätin tehdä tuosta ylimääräisestä vauvasta koristeen heille. Päättäisivät sitten itse, haluavatko käyttää sitä jossakin. Jälkikäteen sain kuvan ristiäiskakusta, jota koristamaan vauva oli päässyt :) Tällaisen poika-vauvan sain aikaiseksi.


Molempien ristiäiskakkujen makuja on muuten hieman mukaillen käytetty tuossa aikaisemmin esittelemässäni viidakkokakussa.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

FARKKUKASSI

Tämän viikonlopun projektina minulla oli kassin ompelu, työhommeleihin liittyen. Helppo ja nopea tehdä, valmistuisi varmasti alle parissa tunnissa. Itselläni aikaa vierähti noin kolme ja puoli tuntia, kun samalla kuvasin työvaiheita ja tein Powerpointtiin ohjeistusta.

Josko tähänkin laittaisin lyhyet ohjeet työvaiheista, mikäli joku muukin ompelussa minun laillani vähän tumpelompi ompelija innostuu tekemään itselleen kassia :) (Kokeneemmat ompelijathan kykenevät tähän varmasti ilman ohjeita.)

1. Piirrä itsellesi haluamasi kokoinen kaava. Tässä kassissa noin 50 x 55cm, kantokahvat 71 x 10cm. Siis kivan kokoinen vaikka kauppakassiksi.

2. Taita kangas kaksinkerroin, neulaa kaavat paikoilleen ja leikkaa palat irti (kassin pohja on siis taitteen kohdalla). Huomioi, että sivuille tarvitse 1cm:n saumavarat ja kassin suulle 6cm:n päärmevaran. Tähän kassiin on tehty lisäksi yksi tasku.

3. Siksakkaa palojen reunat.

4. Jos haluat tehdä taskun, ompele se tässä vaiheessa. Ompele ensin taskun yläreunan käänne, taita sitten käänteet muihin reunoihin, neulaa tasku kiinni ja ompele. Itse silitin kaikki käänteet ennen ompelua, ompelu on helpompaa ja tulee siistimpää jälkeä.

5. Neulaa kassin sivusaumat kiinni, oikeat puolet vastakkain, ja ompele.

6. Silitä saumat auki.

7. Neulaa kassin sivusauma ja pohjataite vastakkain ja ompele suora ommel 6cm:n päähän kulmasta. Voit piirtää viivan näkyviin.
Siis näin:
Toista toiselle puolelle.

8. Ompele kassin suuhun päärme. Taita reunaa n. 6cm, silitä taite. Taita reuna uudestaan ensimmäisen taitteen keskeltä ja silitä taas. Neulaa ja ompele.

9. Taita ja silitä hihnat seuraavien kuvien mukaisesti ja ompele ne molemmista reunoista. Huolittele myös päät.









10. Neulaa hihnat kassin nurjalle puolelle (tässä kassissa 12cm:n päässä sivuista) ja ompele ne lujasti kiinni kassiin. Reunat ympäri ja vielä ristiin keskeltä. Siis näin:


Ja kassi on valmis! (Tai voihan sen vielä silittää ja silleen...)

lauantai 17. elokuuta 2013

RAIKAS PORKKANAPIIRAKKA    

Minä pidän raikkaista mauista; herukat, sitruuna ja raparperi sopivat mielestäni loistavasti täytekakkuihin, ja leivontaan yleensäkin. Kuluneena kesänä olimme kaksissa ristiäisissä (joihin varmaan palaan vielä myöhemmin), ja toisiin niistä lupasin tehdä täytekakun lisäksi myös jotain muuta tarjottavaa. Päädyin porkkanapiirakkaan, koska se tuntui helpolta ja riittoisalta leivonnaiselta juhliin. Lisäksi kuorrutus oli kätevä värjätä teemaan sopivasti vaaleanpunaiseksi.
En ollut, kumma kyllä, aikaisemmin tehnyt porkkanakakkua tai -piirakkaa, joten surffailin netistä ohjeita, ja löysinkin useita. Mikään ohjeista ei kuitenkaan ollut sellainen, jota olisin halunnut käyttää sellaisenaan. Niinpä muokkasin oman porkkanapiirakan ohjeen, ja tällainen siitä tuli:

Pohja:
5 munaa
5 dl sokeria
2 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
3 tl kanelia
3 tl vaniliinisokeria
6,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl (200g) sulaa margariinia
7 dl porkkanaraastetta

Kuorrutus:
100g pehmeää voita
200g maustamatonta tuorejuustoa
300g tomusokeria
4tl vaniliinisokeria
0,5 sitruunan mehu
2 rkl limecurdia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu rasva, kuivat aineet ja porkkanaraaste muna-sokerivaahtoon ja sekoita. Ainesten lisäysjärjestyksellä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole niin väliä. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 20 min.
Valmista kuorrute. Pehmennä voi mikrossa pienellä teholla (´varo sulattamasta). Voit toki myös ottaa voin hyvissä ajoin huoneenlämpöön sulamaan, mutta itseltäni se aina unohtuu... Vatkaa kaikki kuorrutteen aineet keskenään sähkövatkaimella. Lisää kuorrute jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa ennen leikkaamista palasiksi (minähän en tietenkään koskaan viitsi tunkea peltiä jääkaappiin, vaan leikkaan piirakan heti, ja sehän näkyy lopputuloksessa...).
Ja tietenkin porkkanapiirakan päälle kuuluu joko manteli- tai pähkinärouhetta. Minulla ei sitä tätä piirakkaa tehdessäni sattunut olemaan, joten laitoin koristerakeita. Lisäksi laitoin kuorrutteeseen vähän keltaista elintarvikeväriä saadakseni siihen myös sitruunaisen värin. 
Porkkanapiirakka on hyvää syötynä jo valmistuspäivänä, mutta vielä parempaa seuraavana päivänä. Muista säilyttää viileässä. Nam!

tiistai 13. elokuuta 2013


ONNISTUMISIA...

Tässä padassa ei ole mitään itse kasvatettua, mutta mielestäni onnistuin tänävuonna erittäin hyvin sen kukkien valinnassa, kaunis kokonaisuus. Hämähäkkikukka (keskellä tuo korkea) oli uusi tuttavuus, sen kasvatusta voisi ensi vuonna kokeilla.
Patio piti maalata tänä kesänä, mutta jäi tekemättä...










Tästä chilistä (Hungarian Hot Wax) on jo kerätty vähän satoa, ja ihan mukavasti on vielä kypsymässsä olevaakin. Koska chilin kulutus meillä ei ole suuren suurta, vaikka siitä pidetäänkin, saamme kasvamassa olevista pensaista varmasti riittävästi satoa omiksi tarpeiksi, ja vähän tuttavillekin.














Amppelitomaatti TotemF1 ei ole erityisen makea kirsikkatomaatti, mutta melko myöhäisestä kylvöstä (6.4.) huolimatta on nyt alkanut kypsyttää hedelmiä ulkona eteläseinustalla.









Gardener's Delight on maultaan herkullinen tomaatti, ja kyllä näitä terttuja kelpaa muutenkin katsella. Satoa tulee oikein kiitettävästi!






Kiinanasterit eivät ole vielä alkaneet kukkia. (Johtuneeko siitä, että sain vasta muutama päivä sitten aikaiseksi siirtää ne kunnolliseen astiaan pikkuruukuista.) Näyttäisi kuitenkin siltä, että mukavasti kukintaa on kohtapuoliin tulossa.







Aitoelämänlanka on kasvanut koko kesän mukavan rehevästi, ja nyt on myös alkanut avata kukkiaan oikein kunnolla. Ihan tuurilla nämä vaaleanpunaisen ja pinkin kirjavat sattuivat melko samanvärisen, puutarhalta ostetun, miljoonakellon kaveriksi.












    
Kelloköynnös ja aitoelämänlanka kukkivat iloisena sekamelskana.
 Kelloköynnöksen kaveriksi on päätynyt sekä violettia että pinkkiä aitoelämänlankaa.
















Komeasilkkikukka ehti kuin ehtikin kukkia, vaikka tuli kylvettyä ulos niin myöhään.












Petuniakylvöni näyttivät aluksi surkeilta, enkä oikein jaksanut uskoa saavani niistä kasvatettua minkäänlaisia kukkivia taimia. Muutaman taimen sain kuitenkin koulittua ruukkuihin, ja niin vain niistä kasvoi kunnon kresäkukkia. Tämä violetinkirjava versio on ehdoton suosikkini! Tätä haluan saada kasvamaan myös ensi vuonna, joten siemeniä olisi toiveissa saada kerättyä. Luultavasti kokeilen myös pistokkaiden talvetusta, varmistaakseni värivariaation.



















...JA EPÄONNISTUMISIA



Saatiinhan me viisi kurkkua syötäväksi, joten epäonnistuminen ei ollut täydellinen, mutta olisin minä vähän enemmän satoa toivonut ja odottanut. Nyt ei tulossa ole enää mitään, ja kurkku näyttää aika säälittävältä.


















En tiedä miksi näille suippopaprikoille on käynyt näin. Onneksi kasvissa on vielä tulossa lisää paprikoita, joissa ei ainakaan vielä näy mitään vikaa. Lisäksi kahdessa muussa taimessa on useampi komea paprika. Alkaisivat vain lopultakin vaihtaa väriä!












Tässä minun lähes alusta asti surkealta näyttäneet kanariankrassit. Eivät ne sentään täysin ole kuolleet, ja muutamaa kukkaakin alkaa pukata. Ei kuitenkaan ihan toivomanilainen rehevä köynnös.










Vesimelonilla oli alkukesän perusteella kakki edellytykset kasvaa ja tehdä hedelmää. No, tämä ei ole suuren suuresti kasvanut, eikä yksikään tyttökukka ole onnistunut hedelmöittymään. Poikia ja tyttöjä ei ole oikein ollut samaan aikaan. Ja vaikka nämä nyt olisivat hedelmöittyneet, ei sadosta paljon tarvitse enää haaveilla...