keskiviikko 30. lokakuuta 2013

YHTEISTYÖSÄMPYLÄT

Kuten ruisleivän, myös vaalean leivän pyrin tekemään usein itse. Tai no, aika harvoin meillä kyllä on vaaleaa leipää tarjolla. Omatekoinen vaalea leipä kuitenkin tarkoittaa meillä sämpylöitä. Sämpylätaikinan teen yleensä fiilispohjalta ja vähän sen mukaan, mitä taikinaan sopivaa kaapista sattuu kulloinkin löytymään. Kuivia aineita mittaan yleensä vähän summamutikassa, kunhan suunnilleen tiedän, että on sopiva määrä suhteessa nesteen määrään. Se, kuinka paljon mitäkin kuivaa ainetta on, ei ole niin tarkkaa. Ja taikinan tuntumahan lopulliset määrät sitten ratkaisee.

Viikonloppuna tätini oli meillä kylässä, ja päätimme tehdä sämpylöitä. Sämpylöistä tuli oikein yhteistyösämpylöitä. Minä tein taikinan (ja mittailin jopa aineet aika tarkasti), johon tätini kuori ja esikoinen raastoi (koneella) porkkanat. Taikinan kohottua täti ja esikoinen leipoivat sen yhdessä sämpylöiksi, ja minä sitten vahdin ne uunista pois oikeaan aikaan. Varsinaista yhteistyötä siis :)
Liekö johtunut hyvästä yhteistyöstä vai mistä, mutta tällä kertaa sämpylöistä tuli oikein erityisen herkullisen makuisia. Ehkäpä vaikutusta oli silläkin, että käytettävät ainekset ja niiden suhteet  sattuivat onnistumaan erityisen hyvin ;)

Tässäpä herkullisten yhteistyösämpylöidemme ohje:

Ainekset:
1l vettä (reilusti lämmintä, jos käyttää kuivahiivaa)
2,5 dl mysliä (meillä Pirkka kilomysliä)
2,5 dl kaurahiutaleita
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 12 dl vehnäjauhoja
5 dl porkkanaraastetta
4 tl suolaa
4 rkl tummaa siirappia
2 pss kuivahiivaa
noin 1 dl rypsiöljyä
Ruis- ja vehnäjauhojen määrästä minulla ei ole ihan tarkkaa tietoa, koska niiden määrää pikkuhiljaa lisäämällä sain taikinasta sopivan tuntuista.

Valmiiksi alustettu taikina

Lisää reilusti lämpimän veden joukkoon mysli, kaurahiutaleet, porkkanaraaste, suola, siirappi, kuivahiiva  ja noin puolet vehnä- ja ruisjauhoista. Sekoita puuhaarukalla hyvin sekaisin. Tämän jälkeen ala lisätä jauhoja aluksi puuhaarukalla sekoittaen, lopulta käsin alustaen. Lisää ruokaöljy alustuksen loppuvaiheessa. Valmis taikina alkaa irtoilla käsistä ja kulhon reinoista, mutta se saa jäädä löysähköksi.

Kohota taikina liinalla peitettunä hyvin, noin 30 min.
Jo taikinaa tehdessä tajusin, että otin liian pienen kulhon. Tähän mahtuu hyvin 1/2 litran taikina. No, ei se nyt niin vakavaa ole jos vähän pursuu yli :)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja pyörittele kohonneesta taikinasta haluamasi kokoisia sämpylöitä. Käytä leipomisessa apuna vehnäjauhoja, taikina kun on melko löysää. Kohota valmiita sämpylöitä hetki ennen paistamista. Halutessasi voit voidella kohonneet sämpylät, me ei haluttu.
Paista sämpylöitä noin 20 minuuttia, paistoaikaan vaikuttaa tietysti sämpylöidesi koko.
Valmiit sämpylät. Vähän paistuivat yhteen kun ahdettiin kahdelle pellille. Mutta ei niiltä komeaa ulkumuotoa haettukaan ;)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Esikoinen toimi loistavana mannekiinina.
VIRKATTU LIPPALAKKI

Neulontakahvilassa tutustuin varmastikin monille käsitöidentekijöille ennestään tuttuun sivustoon, http://www.garnstudio.com/. Itselleni tuttavuus oli ihan uusi, sen verran tuore harrastus tämä käsitöiden teko minulle on.
Suomenkielisellä sivustolla on valtavat paljon kivoja neulonta- ja virkkausohjeita.
Päätin aluksi etsiskellä sivustolta kivan myssyn mallin, ja niitähän riitti. Onnistuin kuiteinkin päätymään aluksi kahteen malliin, toinen neulottu ja toinen virkattu.
Virkattu lippalakkini (ohje löytyy täältä) valmistui tänään, oli aika helppo ja nopea tehdä. Tein ehkä neljänä päivänä, mutta en pitkiä aikoja kerrallaan. Lakissahan virkataan lähinnä vain puolipylväitä. Lippaa jouduin kyllä purkamaan muutamaan otteeseen, kun en ollut huolellinen silmukoiden määrän kanssa, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Ohjeessa ei myöskään sanottu, virkataanko lippa myssy oikeinpäin vai nurinpäin, ja aluksi virkkasin lipan niin, että myssy oli oikeinpäin käännetty. Mielestäni lippa ei kuitenkaan istunut, vaan jouduin purkamaan sen ja virkkasin uudestaan myssy nurinpäin käännettynä, jolloin lopputulos oli parempi.
Ennen lipan virkkaamista myssy ei näyttänyt oikein hyvältä, mutta kummasti ulkomuoto muuttui kun lippa valmistui. Keskikohta pönkötti myös rumasti, kun olin virkannut aloituksen ketjusilmukat nro 8 koukulla enkä ohjeen neuvomalla nro 6 koukulla (minulla ei ole), mutta tehtyäni koristeraidat keskustan yli se asettui kauniisti paikoilleen.
Eniten päänvaivaa aiheuttivat nuo myssyn päälle virkatut koristeraidat. Meinasivat mennä koko ajan kiemuralle ja helmot meinasivat palaa, mutta lopulta sain ne melko siisteiksi. En myöskään meinannut ensin keksiä, kuinka ne saa virkatuksi myssyn päälle. Lopulta hoksasin, että virkattava lanka täytyy tietenkin ottaa myssyn sisältä. Käyttämäni kirjava lanka kuitenkin aiheuttaa sen, etteivät koristeraidat erotu myssystä niin selkeästi kuin alkuperäisessä mallissa.
Lanka, jota myssyyn käytin, oli Schachenmayr:n lankaa Boston Style. On kuulemma syksyn uutuuslankoja. Löytyy ainakin täältä, vieläpä huomattavasti edullisemmin kuin mitä mitä paikallisessa lankakaupassa maksoin.
Myssyn tein melko tarkasti ohjeen mulaisesti. Minulla vaan on aika pieni pää, joten ohjeen myssy oli liian iso, ja kavensin myssyä vielä 16. kerroksella aina 7. ja 8. silmukan yhteen, jolloin kahden viimeisen kerroksen silmukkamäärä oli 35. Lisäksi tein ylimääräisen koristeraidan piilosilmukoilla kiertämään koko myssyn ympäri. Yritin tällä keinolla saada lipan erottumaan myssystä selkeämmin, mutta ei sillä suurta vaikutusta ollut.
Lankaa (ostin ohjeessa neuvotun 150g), jäi arviolta 50 g jäljelle. Kaksi kerää olisi siis riittänyt, mutta koska lippa virkattiin kaksinkertaisella langalla, oli tietenkin parempi, että lopussa oli kaksi erillistä ketää käytössä. Ei tarvinnut keriä yhtä kerää kahdeksi.
Tässäpä vielä myssy takaapäin, koristeraidat näkyvät tässsä hyvin. Vähänhän ne vieläkin kiertävät...





APINAKAKKU

Tuossa taannoin vietimme kuopuksen nimipäiväjuhlia. Hän sai itse esittää toiveen haluamastaan kakusta. Isoveljen johdattelemana toivomuksena oli eläinkakku, ja kun omistamassani Pullahiiren kakkukirjassa sattui olemaan apinakakku, ehdotin sitten sitä. Sopi myös aiheeltaan loistavasti pienelle marakatillemme. Kelpasi. Idean kakkuun lainasin siis Pullahiireltä, mutta toteutin kakun muotoilun osalta osittain, ja sisällön suhteen kokonaan, omalla tavallani.

Kakkuun tarvitset:

Pohja:

5 munaa
1 3/4 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täytteet:

Pätkiskerma:
Rouheeksi leikattua pätkistä.
4 dl vispikermaa
100 g tuorejuustoa (esim. Philadelpihia 1/2 pkt)
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
vajaa pussillinen (noin 120 g) pätkiksiä rouheena

Noin 170 g appelsiinimarmeladia (minulla oli Dronningholm)

Kostutukseen noin 2 dl karviaismehua (tai muuta marjamehua)

Kuorruttaminen:

Suklaakerma:
1 dl vispikermaa
1 tl kaakaojauhetta
1 tl sokeria
1 tl vaniljacreemijauhetta

Päällinen:
valkoista marsipaania tai mantelimassaa noin 600g (osan voit korvata myös sokerimassalla, jonka vaivaat marsipaanin sekaan, jolloin marsipaania on helpompi työstää)
2-3 rkl kaakaojauhetta
ruskeaa elintarvikeväriä
pieni pala mustaa marsipaania tai muuta kaulintamassaa


Valmista pohja.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Voitele (ja korppujauhota) halkaisijaltaan noin 25 cm:n kakkuvuoka. Itse laitan yleensä myös leivinpaperin vuoan pohjalle.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Monet valittavat, että täytekakku lätsähtää aina/usein. Yleensä se johtuu siitä, ettei munia ja sokeria ole vatkattu riittävästi. Malta siis vatkata riittävän hyvin.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita jauhoseos nostellen  muna-sokerivaahtoon. Lisäys kannattaa tehdä siivilän läpi, etenkin kun mukana on kaakaojauhetta.
Paista kakkua 180 asteisen uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se alkaa irtoilla vuoan reunoilta.

Valmista täytteen suklaakerma.
Vatkaa vispikerma. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää sokeri ja vaniliinisokeri. Notkista tuorejuusto ja vatkaa se kermavaahdon joukkoon. Lisää vielä pieniksi rouhitut pätkikset.

Kakun kasaaminen:

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Tee itsellesi leivinpaperista apinan pään kaava. Leikkaa kakun pohjapala sopivaksi kaavan avulla.
Leikkaa seuraavat kerroksen aina vähän edellistä kerrosta pienemmäksi. Sommittele vielä yli jääneistä paloista kuono ja otsa apinalle.

Ala täyttää kakkua. Kostuta kakun alimmainen kerros noin neljänneksellä karviaismehusta. Levitä päälle ohut kerros appelsiinimarmeladia. Marmeladia kannattaa notkistaa ennen kakkupohjalle laittamista, että leviää paremmin pehmeällä pohjalla. Levitä päälle vielä suklaakermaa.
Laita päälle seuraava kerros ja toimi kuten pohjakerroksen kanssa. Aloita kakun muotoileminen jo tässä vaiheessa suklaakerman avulla.
Lisää päällimmäinen kerros. Kostuta ja levitä ohut kerros suklaakermaa koko kakun ympärille. Asettele otsa- ja kuonopalat paikoilleen, laita tarvittaessa niidenkin väliin suklaakermaa ja appelsiinimarmeladia. Kostuta lopulla mehulla. Levitä vielä mahdollisesti jäljellä oleva suklaakerma kakun päälle saadaksesi viimeisetkin osat kunnolla muotoonsa. Kakun kuorruttamiseen tulee vielä oma kerma. Tee vielä korvat apinalle ylijääneistä kakun paloista.
Laita kakku jääkaappiin kylmenemään ja kostumaan, mielellään yön yli.

Kolmas kerros paikoillaan.
Toinen kerros paikoillaan.


















Otsa ja kuono paikoillaan.
Ja vielä korvien kera.











Kakun oltua jääkaapissa yön yli, valmista suklaakerma kakun kuorruttamista varten. Vatkaa kerma, siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää sokeri ja vaniljacreemijauhe. Levitä suklaakerma kakun päälle ja nosta kakku taas vähäksi aikaa jääkaappiin.

Sekoita kaakaojauhe ja ruskeaa elintarvikeväriä (minä käytän massojen värjäämiseen pastavärejä, ovat mielestäni parhaita) marsipaanin (tai marsipaanin ja sokerimassan seoksen) joukkoon. Käytä tässä vaiheessa noin 400g marsipaanista. Vaivaa väri massan sekaan ja kauli ohueksi levyksi. Kaulinnassa voit käyttää apuna tomusokeria. Pelkkä marsipaani halkeilee helposti, mutta jos sekaan laittaa sokerimassaa esim. suhteessa 2/3 marsipaania ja 1/3 sokerimassaa (minä olen käyttänyt tätä, menettelee kuorrutteena myös pelkästään), helpottuu massan työstäminen huomattavasti, mutta marsipaanin makua jää vielä jäljelle. Pelkät sokerimassakuorrutukset kun eivät ole suurta herkkua, vaikka tuo vaahtokarkin makuinen kohtalaista onkin.
Ota kakku jääkaapista ja laita kaulittu marsipaanilevy kakun päälle. Tasoittele kakun pinnalle ja leikkaa ylimääräinen marsipaani pois marsipaaniveitsellä. Veitsen avulla voit myös painella marsipaanin reunat kakun alle.
Tärkeää erilaisilla kaulittavilla massoilla kuorruttamisessa on se, että kaulittu massa on riittävän suuri kakulle. Näin lopputuloksesta voi saada siistin. Itsekin vielä harjoittelen tuota kaulittavien massojen käyttöä, ei ole ihan helppoa. Mutta tuo usein käyttämäni sokerimassa on kyllä erittäin helppoa työstää.

Ota pala ruskeaa marsipaania talteen apinan "tukkaa", nenää ja silmiä varten.
Laita talteen myös pieni pala valkeaa marsipaania tai sokerimassaa silmiä varten.

Ota pois leikkaamasi ruskea marsipaani, ja sekoita se jäljellä olevaan 200 g:n valkoista marsipaania. Kauli ohueksi levyksi, josta tulee apinan naama. Leikkaa levystä marsipaaniveitsellä sopivan kokoinen pala leivinpaperikaavan avulla. Nosta kakun päälle. Vielä tässä vaiheessa voit tarvittaessa pienentää ja muotoilla naamaa, ennen kuin painelet sen tiiviisti kiinni.

Viimeistele vielä apina tekemällä sille silmät, nenä ja "tukka". Suu on kätevä tehdä marsipaaniveitsellä. Kiinnitä hiukset päähän coctailtikkujen avulla. Herkullinen apinakakku on valmis.

Minä ainakin ihastuin pätkiksen ja appelsiinimarmeladin yhdistelmään, toimivat loistavasti yhdessä!


perjantai 25. lokakuuta 2013

RÖYHELÖHUIVI    

Löysin paikallisesta Taito shopista röyhelöhuovilankoja alennuksella. Kivoja värejä oli paljon, joten päätin, näin neulonnasta muutenkin innostuneena, kokeilla röyhelöhuivin neulomista.
Tuumasta toimeen. Tekeminen vain tyssäsi heti alkuunsa, kun en keksinyt millään, kuinka lankaa olisi tarkoitus neuloa. Vyötteessä olleesta, ainakin saksan ja englannin kielellä olevasta, ohjeesta ei ollut mitään apua. Tuskin olisi ollut suomenkielisestäkään. Ymmärsin kyllä, että neulotaan aina oikeaa, mutta en tajunnut, kuinka se voi tapahtua. Pari päivää asiaa pähkäiltyäni aloin etsiä ohjetta netistä. Tässä yksi asiaa selventänyt ohje, ja tässä vielä erittäin selkeä video.
Kun tajusin idean (jota kyllä aluksi vielä epäilin, huivi näytti pitenevän niin hitaasti, että olin varma, ettei lankakerästä voi tulla riittävän pitkää huivia), oli langasta mielestäni tosi hankala löytää oikeat reiät, joista neuloa. Toiminkin kuvan osoittamalla tavalla.
Pujotin siis kolme sormea kerrallaan neulottaviin reikiin, neuloin kaikki sormilla olevat langat, ja taas sama uudestaan. Aluksi epäilin myös netistä löytämääni "neulo huivi yhdessä illassa" -kommenttia, mutta kuinka ollakaan, huivi valmistui kuin valmistuikin yhdessä illassa! Eli nopeasti saa näyttävää aikaan.
Näitä röyhelöhuivilankoja löytyy monen merkkisiä, minun huivini on neulottu tuolla laittamassani linkissäkin käytetyllä Tonia -langalla.

Ja tässä vielä valmis huivi, jonka päät ompelin lopuksi yhteen saadakseni siitä kietaisuhuivin.



Ja lisää lankoja on odottamassa...

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

SUKLAAFONDANT 
 
Tämän ohjeen olen joskus löytänyt netistä, mutta en enää muista miltä sivustolta, enkä sitä äkkiseltään onnistunut löytämään. Tämä on kuitenkin mielestäni ohje, jolla sekä tulee erittäin hyvää, että on helppo onnistua. Lisäksi, jos vieraita on tulossa, on kätevää, että fondantit voidaan valmistaa jo etukäteen. Olen valmistanut fondanteja tällä ohjeella myös ilman jääkaapissa seisottamista, kylmentäen hetken ajan pakastimessa, ja onnistui myös siten. Helposti pääsee kuitenkin kypsymään liikaa.
Kaiken kaikkiaan suklaafondantien valmistamisessa hankalinta on paistoajan oikea säätely. Olen paistanut fondanteja kolmessa eri uunissa, ja jokaisessa sopiva paistoaika on ollut vähän erilainen. Ja tietysti sekin vaikuttaa, kuinka monta fondantia taikinasta tekee. Mutta itse kehoittaisinkin vahtimaan niitä tiiviisti 10 minuutin paiston jälkeen, ja ottamaan uunista pois heti kun ovat kohonneet myös keskeltä. Ja sitten itse ohjeeseen:

Ainekset:
120g tummaa suklaata
85g (huoneenlämpöistä) voita
2 (huoneenlämpöistä) kananmunaa
2 (huoneenlämpöistö) keltuaista
2/3 dl sokeria
3 1/2 rkl vehnäjauhoja

Lisäksi vuokien voiteluun:
(huoneenlämpöistä) voita
tomusokeria

Voitele annosvuoat (4-6 kpl) pehmeällä voilla. Jauhota vuoat siivilöidyllä tomusokerilla ja karista ylimääräinen sokeri pois. Paloittele suklaa teräskulhoon ja ja sulata se vesihauteessa. Kuuma vesi ei saa koskettaa suklaakulhon pohjaa. Lisää voi sulan suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitelleen koko ajan sekoittaen.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahto suklaaseen vähän kerrallaan varovasti nostellen. Siivilöi jauhot taikinaan ja sekoita varovasti.
Jaa taikina annosvuokiin. Jätä vuokiin kohoamisvaraa. Peitä vuoat tuorekelmulla ja nosta ne jääkaappiin odottamaan 8 - 24 tunniksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista tuorekelmut ja laita jääkaappikylmät vuoat uunipellille. Paista fondanteja uunin keskiosassa noin 12  minuuttia. Leivokset ovat kypsiä, kun taikina alkaa hieman irrota vuokien reunoilta. Kumoa fondantit vastapaistettuina lautasille (tai tarjoile hetken jäähtyneinä suoraan vuoistaan, kuten itse toisinaan teen). Tarjoile kermavaahdon kera. Valmis suklaafondant on kypsää reinoilta ja pinnalta, mutta sisältä pehmeän valuvaa. (Ihan hyvältä kyllä maistuu silloinkin, vaikka olisi päässyt kypsymään vähän liikaa.)

Tässä vielä kuva valmiista fondantista. En tajunnut kuvata heti, joten tämän ulkonäkö ehti hieman kärsiä muutaman tunnin seisomisesta. Olisi varmaan pitänyt kumota lautaselle ennen kuvaamista...

lauantai 19. lokakuuta 2013

VILLASUKKIA

Nyt, kun puutarhassa alkaa puuhastelu käydä vähiin, on taas enemmän aikaa käsitöille. Tänä syksynä ilmoittauduin paikallisen kansalaisopiston neulontakahvilaan, koska päätin, että on aika oppia neulomaan ainakin villasukat. Ja paneutua muutenkin vähän syvällisemmin neulomisen saloihin. Olen neulonut hyvin vähän. Villasukat olin tehnyt itselleni ala-asteella. Sen jälkeen olin tehnyt opettelumielessä yhden pienen pienen villasukan, äitini avustuksella.

Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla innostuin neulomisesta ihan uudella tavalla. Aloitin villasukan neulomisen ja totesin, että sehän on mukavaa. Oikeastaan ihan yhtä kivaa kuin virkkaaminenkin. Seuraavalla tapaamisella sain opettajan opastuksella sukan kantalapun ja kantapään valmiiksi. Ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Päätin tehdä sukan valmiiksi kotona. Kärjen kavennukset olivat asia, jonka osaisin kyllä tehdä ihan vain ohjeita lukemalla. Tein kärjen sädekavennuksella. Sukka valmistui, ja ihan hyvä siitä tuli. Mitä nyt jonkun mokan olen tehnyt jalkaterän kavennusten kohdalla (liittyisiköhän siihen, että nostin siilloin oikeita silmukoita neulomatta nurin, ja tajusin asian vasta myöhemmin), mutta ei se sukan käytettävyyttä haittaa. Pieni kauneusvirhe vain. Niin, ja olin alkanut neuloa sukkaa esikoiselle, mutta hänelle sukka oli liian pieni. Silmukkamäärän olin tehnyt opettajan ohjeen perusteella, ja se oli liian vähäinen. Sukan vyötteen mukainen silmukkamäärä olisi ollut oikea. No, ei se mitään, kuopus saisi uudet villasukat.
Parin sukalle tein sitten ohjeeni avulla ihan ilman muuta apua (tai mitä nyt soitin äidille muutaman kerran), ja siitä tuli ihan oikeanlainen. Jee!
Oppimaani taitoa vahvistaakseni päätin neuloa heti perään myös esikoiselle sukat. Hänellehän olin sukat jo luvannutkin. Ne onnistuivat oikein hyvin. Tosin niihin tein vain vahvistetut kantalaput, kantapäät unohdin tehdä vahvistettuna, kun printatussa ohjeessa, jota luin, ei sitä neuvottu vahvistettuna. No, ehkä kestävät käytön silti. Niin, ja minulla on sellainen huono tapa, että jos luulen osaavani, en jaksa lukea ohjetta huolella. Niinpä tein jalkaterän kavennukset niin, että kavensin jokaisella kerroksella, enkä joka toisella, kuten ohjeessa kehoitettiin. Mutta eipä sekään tunnu haittaavan. Eli sukasta tulee ihan hyvä ja käyttökelpoinen, vaikka siihen pieniä virheitä mahtuisikin. Ja jospa seuraavat sukat sitten onnistuisivat jo ihan oikein ;)
Mutta mutta, aivan täysin ongelmitta eivät toiset sukat kuitenkaan valmistuneet (yllätys yllätys). Ensimmäinen sukka katosi pian valmistumisensa jälkeen. Löysin sen myöhemmin sohvan alta. Oletettavasti tahallaan sinne piilotettuna. Esikoinen oli nimittäin käynyt leikkaamassa päättelettömat langat (onneksi kuitenkin vain aloitus ja lopetuslangat, ei värinvaihdoista väliin jääneitä pätkiä) poikki. Vaikka asiasta oli keskusteltu jo neulontavaiheessa, kun hän olisi halunnut katkoa langat. Että niin ei voi tehdä ennen päättelyä, ettei sukka purkaannu. No, sukan kärki alkoi tietysti purkautua. Lanka kun oli katkaistu aivan juuresta. Ei kun liittämään uutta lankaa ja viimeiset kavennukset uudestaan. En saanut viimeisiä kavennuksia ihan oikeille kohdille, en viitsinyt edes yrittää, mutta ei se näy. Ainakaan harjaantumattoman silmään. Katastrofi vältetty.
Ja tässä sukat vielä käyttäjiensä jaloissa. Esikoinen valitsi itse langanvärit sukkiinsa, ja mielestäni erittäin kauniisti yhteensopivat värit :)


 
Ja tässä vielä tuo kuopuksen sukan kavennuksissa oleva virhe.



Mikäli joku muukin kokenematon nyt innostuu neulomaan villasukkia, niin tässä mielestäni hyvät ohjeet kantapään neulomiseen. Se selkiytti ainakin omaa tekemistäni. Muutenhan villasukka on helppo tehdä, mutta kantapää aiheuttaa niitä ongelmia. Ja tässä vielä erittäin selkeä video. Ja ohjeitahan netti on pullollaan, myös muunlaisten kantapäiden tekemiseen. Neulonnaniloa kaikille siitä innoistuneille!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

YRTTIMAA

Viikko sitten minulla oli viikonlopun pihahommana yrttipenkin rakentaminen. Minulla on kasvanut kasvimaalla suklaaminttua ja oreganoa, minkä lisäksi olin kylvänyt basilikaa ja sitruunamelissaa ruukkuihin. Isäni taas on kasvatellut kesän aikana sisällä parvekelaatikoissa lukuisin yrttejä, joista oli antanut minulle muutamia taimia. Koska yrteistä kakki muut paitsi basilikat olivat sellaisia, joilla on mahdollisuudet selvitä talvesta ja lähteä keväällä uuteen kasvuun, piti niille kehitellä talvehtimispaikka. Päätin rakentaa yrteille oman penkin kasvihuoneen ja kasvimaan yhteyteen.
Viikolla kävimme peräkärryllä hakemassa kiviä sukulaisen pellonreunasta. Tuomamme kivet sain juuri ja juuri riittämään penkin tekoon. Penkki rakentui nurmikolle, joten pohjalle laiton paksun kerroksen sanomalehteä. Koska penkin takana kasvaa kaksi isoa syreeniä, laiton takareunaan myös kaistaleen juuriestemattoa. Toivottavasti multatila nyt riittää takimmaisille yrteille, kun eivät pääse juuriesteen takia menemään syvemmälle maahan. Tein penkkiin seitsemän eri "lokeroa", johon kuhunkin tuli pääasiassa yhtä yrttilaatua. Kiinansipuli ja hyvin säälittävän näköinen pieni ruohosipuli pääsivät samaan lokeroon.
Penkissä kasvavat nyt seuraavat yrtit: takana vasemmalta alkaen salvia, rosmariini ja suklaaminttu, keskellä kiinansipuli ja ruohosipuli sekä lipstikka ja edessä sitruunamelissa sekä timjami. Toivotaan että kaikki talvehtivat. Ja jos eivät, niin ainahan voi kylvää uusia. Oreganon jätin kasvimaalle kasvamaan. Se viihtyy siellä hyvin, eikä olisi mahtunut uuteen yrttipenkkiin.
Kasvimaa jää yrttipenkistä takaoikealle ja kasvihuone on osittain tuossa penkin vieressä, kasvimaan edessä, loivassa rinteessä. Kaikki siis kätevästi lähekkäin.

Ensi viikolla täytyy sitten ostaa taas tomaatteja kaupasta. Viimeisiä omia aletaan viedä, enää muutama kypsymässä. Hyvin ovat onneksi kypsyneet sisällä, vain muutamia on pitänyt heittää pois. Salaattia saa vielä kasvimaalta, mutta taitaa sekin ensi viikon aikana paleltua, jos on sääennusteisiin luottaminen.

perjantai 11. lokakuuta 2013

MACARON-LEIVOKSET

Viime viikonloppuna tein toisen kerran elämässäni macaron-leivoksia, ja tällä kertaa ne onnistuvat mielestäni aika hyvin. Ulkonäkö ei ole aivan oikea (jalka puuttuu), mutta koostumus ja maku on kyllä hyvä. Pehmeää sisältä, rapeaa päältä. Ohjeen leivospohjiin otin täältä. Kirjoitan sen kuitenkin tähän uudestaan, omilla huomioillani lisättynä.

Eli tarvitset:

1 1/4 dl sokeria
2 dl vettä
3 valkuaista (vanhennettua?)
2 dl tomusokeria
125 g mantelijauhetta (mielellään kuoretonta, tulee kauniimmat leivokset)
(vihreää elintarvikeväriä)

täyte:
100 g tummaa suklaata
noin 3 rkl maapähkinälevitettä
  
1. Mittaa sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna hämmentämättä ja anna seoksen poreilla hiljalleen noin 15 minuuttia, kunnes se on siirappimaista (118 °C). (Minä annoin veden ja sokerin kiehua reilun puolen tunnin ajan, vasta silloin seos alkoi olla hieman siirappimaista ja lämpötila nousi tarpeeksi korkeaksi.)

2. Vatkaa yleis- tai monitoimikoneen vatkauskulhossa (minulla ei ole yleiskonetta, ihan käsikäyttöisellä sähkövatkaimella vatkailen) 2 valkuaista kovahkoksi vaahdoksi.

3. Lisää sokeri-vesiseos ohuena nauhana valkuaisvaahtoon ja anna koneen käydä koko ajan. Vatkaa, kunnes seos on jäähtynyt sen verran, ettei se enää höyryä.

4. Vaahdota valkuainen ja sekoita joukkoon tomusokeri sekä mantelijauhe.

5. Yhdistä nämä kaksi taikinaa toisiinsa ja sekoita tasaiseksi. (Toinen taikina oli todella tönkköä, ja kun yritin saada sen sekoitettua valkuaisvaahtoon olin varma, että macaronit eivät tule onnistumaan. Ajattelin, että kaikki ilma karkaa valkuaisvaahdosta kun joulun sekoittelemaan niin rajusti, mutta pelkoni oli turha.) (Elintarvikevärin lisäsin vasta tähän valmiiseen taikinaan.)

6. Lusikoi taikina pursottimeen tai pakastepussiin, johon leikkaat reiän. Pursota pieniä (Ø noin 3 cm) marenkinappeja leivinpaperilla peitetylle pellille. Annoksesta tulee noin 50 nappia. (Minulla on tällainen pursotin, joka toimii hyvin macaronien teossa, mutta kerman pursottamisessa en oikein tykkää.)

Minä tein vähän pienempiä nappeja, ja valmiita leivoksia tuli lähes 50kpl. Osa leivoksista oli vähän turhan pieniä, mutta suuremmat aika hyviä. Eli minun mielestäni taikinasta tulee aivan hyvin noin 70 nappia eli 35 valmista leivosta.

7. Kun pelti on täynnä, kopauta sitä pari kertaa pöytää vasten. Anna levätä noin 10 minuuttia, jotta marenki ehtii hieman jähmettyä pinnalta. Paista 150-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia. (Minä annoin ensimmäisen satsin seistä reilut 20 minuuttia, ja niistä osasta tuli niin onttoja että pohja hajosi. Toinen satsi, joka ehti seistä kauemmin, onnistui paremmin. Ja viimeinen satsi kenties parhaiten. Eli anna nappien levätä ainakin puoli tuntia, mielummin vielä kauemmin, joissain ohjeissa puhutaan tunnista. Paistoaika minulla oli noin 12 minuuttia.)



8. Valmiit marengit ovat macaronin puolikkaita. Irrota ne jäähtyneinä varovasti leivinpaperista ja lado ne pöydälle joka toinen pyöreä selkäpuoli alaspäin.

9. Valmista täyte. Sulata 100g tummaa suklaata vesihauteessa. Lisää sulatetun suklaan sekaan 3 reilua ruokalusikallista maapähkinälevitettä ja sekoita. Minulla oli tämän näköistä maapähkinälevitettä.

10. Anna täytteen jäähtyä hetken aikaa, ettei se ole niin valuvaa. Saat siistimmät leivokset.  Lisää ”vatsapuolelle” täyte ja sulje toisella puolikkaalla.





Säilytä macaroneja jääkaapissa. Marenkiherkut ovat parhaimmillaan parin päivän sisällä nautittuina.

Käyttämäni maapähkinälevite on melko suolaista, joten täytteestä tuli aavistuksen verran  suolaista, ei mielestäni kuitenkaan liian. Maapähkinälevitteen määrää voi toki oman maun mukaan hieman vähentääkin. Täytettä kannattaa maistella valmistusvaiheessa, ja lisätä maapähkinälevitettä sitten haluttu määrä.

Ja täytteen suhteen jokainen voi tietysti käyttää ihan omaa mielikuvitustaan! Esim. erilaiset hillot, curdit tai tuorejuustopohjaiset täytteet toimivat myös. Ja tietysti suklaaganache. (Vaikka omakohtaista kokemustahan minulla ei vielä ole...)  Minulla nyt sattui olemaan kaapissa suklaata ja maapähkinälevitettä, jonka parasta ennen päiväyskin on käymässä umpeen lähiaikoina, joten testasin sitten tällaista täytettä. Ja tykkäsin.

Ja lopuksi vielä sananen käyttämistäni valkuaisista. Ilmeisesti macaronien valkuaiset olisi hyvä "vanhennuttaa" ennen käyttöä. Tiedä häntä onko sillä vaikutusta, mutta omani ehtivät kyllä odottaa jääkaapissa pari päivää ennen käyttöä, kun jäivät tähteeksi crème brûléesta.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

UUSI YRITYS

No niin, tuossa viikolla tein sitten crème brûléeta uudemman kerran, jäi niin suututtamaan tuo edellinen epäonnistuminen. Ja esikoinenkin on sen perään kysellyt...
Samalla päätin kokeilla bruléen maustamista limellä. Seuraavanlaisella ohjeella tein (pohjalla ohjeessai oli Valion ohje, jota sitten sovelsin).

4dl vispikermaa
1/2 dl rasvatonta maitoa
1/2 vaniljatanko
1 rkl limecurdia (enempää purkissani ei ollut)
4 keltuaista
1/2 dl sokeria

Lisäksi päälle noin 6 tl sokeria.

1. Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen.

2. Laita kerma ja maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko, kaavi siitä siemenet ja sekoita kerma-maidon joukkoon. Laita sekaan myös itse tanko. Vispaa myös limecurd sekaan. Kuumenna hitaasti kiehumispisteeseen, mutta älä keitä.

3. Laita keltuaiset ja sokeri kulhoon ja vatkaa kevyesti. Itse tein sen ihan vispilällä käsin.



4. Kaada kuuma kerma-maitoseos keltuaismassan sekaan ohuena nauhana varovasti vispaten. Itse kaadoin vielä vispauksen jälkeen seoksen siivilän läpi toiseen astiaan, jotta saisin vaahtoa mahdollisimman paljon pois. Seoksesta tuli tämän näköinen.


5. Kaada seos pienireikäisen siivilän läpi annosvuokiin, jotta loppukin pinnalle muodostunut vaahto lähtisi pois. Itse poistin vielä pikkulusikalla vuokien pinnalle jäänyttä vaahtoa.

Ennen vaahdon poistamista...
...ja sen jalkeen.











6. Laita vuoat riittävän suureen paiston kestävään astiaan ja nosta astia uunin alatasolle. Kaada astiaan kuumaa vettä suunnilleen siihen asti, kun vuoissa on vanukasmassaa.

7. Paista vanukkaita noin 45 minuuttia, kunnes vanukasmassa alkaa olla hyytynyttä.



8. Nosta vanukkaat jääkaappiin kylmenemään, mielellään useammaksi tunniksi. Liian lyhyessä ajassa eivät ehdi hyytyä kunnolla, eivätkä ole hyviä.

9. Ripottele kunkin jäähtyneen vanukkaan pinnalle noin 1 tl hienoa sokeria, ja polta sokeri kaasupolttimella.

Pintaa voi polttaa vähän enemmän kuin tässä kuvaamassani vanukkaassa.

Tällä kertaa brûléet onnistuivat, vaikkakaan eivät ehkä ihan täydellisesti. Limecurdista tuli vanukkaisiin mieto sitruunan maku, mutta itse pidän kyllä ihan maustamattimia parempana. Limecurdin voi siis aivan hyvin jättää pois.
Kerran tein muuten brûlée:n kanssa nautittavaksi mansikkakastikkeen soseuttamalla pakastemansikoita ja laittamalla sekaan tomusokeria. Mansikan raikkaus ja brûlée:n kermaisuus sopivat loistavasti yhteen.

Ja sitten pitikin miettiä, mitä teen yli jääneille valkuaisille. Nyt en halunnut tehdä juustokakkua. Päätin kokeilla macaron-leivosten tekoa. Marsipaani ei niin houkutellut. Kerran aikaisemmin olin kokeillut macaronien tekoa, mutta siitä tuli fiasko. Syötyä tulivat, mutta eivät olleet macaroneja, vaan epämääräisiä mantelikeksejä. Ei tarvinnut edes alkaa täyttämään. Uskon, ettei vika ei ollut pelkästään kokissa, vaan myös ohjeessa. Se oli nimittäin hyvin erilainen, kuin epäonnistumisen jälkeen netistä löytämäni ohjeet. Mutta macaroneista sitten toisella kertaa.