AINA EI VOI ONNISTUA

Koska tein viime viikonloppuna juustokakkua, johon tuli kananmunan valkuaisia, syötiin meillä myös crème brûléta. Pitihän yli jääneet keltuaiset saada käytettyä johonkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut suklaafondant.
Tarkoitukseni oli kertoa, kuinka helppoa crème brûlét:n valmistaminen on, mutta unohtakaa se. Minä nimittäin onnistuin mokaamaan omat brûlèt:ni. En ole aivan varma miksi, mutta lyhyen nettisurffauksen jälkeen epäilen ainakin vatkanneeni keltuaisia ja sokeria liikaa. Lisäksi en tainnut sekoittaa kermamaitoa riittävän hyvin sen sekaan. No, kantapään kautta oppiminen on tehokasta.
Kyseistä herkkua olen tehnyt pari kertaa aikaisemmin (kun sain lopulta ostettua kaasupolttimen), ja kaikki on sujunut kuin unelma. Tällä kertaa siis ei. Olin kirjoittanut ohjeet paperille hyvin lyhyesti tyyliin: tätä tarvitset näin ja näin paljon ja nämä sekoitat keskenään. Olisi ehkä pitänyt olla hieman täsmällisempi ohje.
Brûlét jäivät löysiksi, niistä ei tullut kunnon vanukasta. Lisäksi pinnalle jäi paksu vaahtokerros. Vaahdon sain kuitenkin kuorittua pois paiston jälkeen. Lopputuloksen maku oli oikea, mutta koska rakenne oli huono, ei se suurta herkkua ollut. Lisäksi sokerikerroksen päälle polttaminen oli työn takana, kun sokeri ei tahtonut kestää löysän masssan pinnalla.

Mutta tulipahan samalla testattua sekin, toimiiko intiaanisokeri crème brûlèt:n pinnalla. Ei toimi. Se syttyy vain palamaan. Kas näin:

No, mikäli seuraavat brûlèni onnistuvat, kerron siitä, kuinka helppoa crème brûlé:n valmistaminen on =D

SATOKAUSI ON VIRALLISESTI PÄÄTTYNYT

Eilen katsoin Forecalta 10 päivän sääennusteen. Päivälämpötilat 5 asteen pinnassa ja yöt alle sen. Totesin, että eivät taida tomaatit enää kasvarissa kypsyä, vaikka saisin ne muuten hengissä säilymään. Oli siis aika kerätä myös kasvarin sato sisälle kypsymään. Kasvaristä löytyi lisäksi vielä pari paprikaa ja muutama chili (lajina Caribbean Atillais, ensimmäiset kyseisestä lajista alkoivat olla nyt kypsiä, oli vähän hidas). Toivottavasti saan koko loppu tomaattisadon kypsytettyä, viime vuonna kun kävi vähän kehnommin. Minulla oli vain kaksi puutarhalta ostettua tomaatintainta, jotka kasvoivat kasvimaalla. Kypsiä tomaatteja en ehtinyt saada ollenkaan, ja kaikki sisälle kypsymään tuomanikin menivät pilalle. Liekö märkä kesä ollut osasyyllisenä. Mutta tällaisen raakilemäärän tuhoutuminen kyllä harmittaisi oikein tosissaan!

 

Kaksi Tiny Tim -tomaattipuskaa otin vielä sisälle satoaan kypsyttelemään, saas nähdä kuinka viihtyvät. Niissä on paljon pieniä tomaatteja, ja joitakin kukkiakin.

Vähän haikealta tämä satokauden - ja tietysti muutenkin puutarhakauden - päättäminen tuntuu. Viikonloppuna edessä on enää kasvihuoneen siivous. Mutta toisaalta, sitten kun puutarhassa ei ole enää tekemistä, jää ehkä vähän aikaa käsitöiden tekemiseen :)

TALVI LÄHESTYY

Viikonloppuna oli aivan ihana puuhastella pihahommissa, kun aurinko lämmitti. Sainkin tyhjättyä muutaman kesäkukkaruukun. Iso osa kesäkukista on kuitenkin vielä niin hyvässä kukassa, ettei niihin raaskinut koskea. Ensi viikonloppuna voi tilanne kyllä olla toinen. Istutin myös viimeiset ale-taimiostokseni sekä ison määrän kukkasipuleita. Helmililjoja, krookuksia, tulppaaneja, narsisseja...  Virittelin verkkoaitoja suojaamaan pensasmustikoita, luumuntaimia, vadelmaa ja karhunvatukkaa rusakoilta. Kaikenlaista pientä, ettei ihan kaikki jää viimetippaan, kuten aina tahtoo käydä. Viimeisiä rautapatoja yleensä tyhjennellään kun ensimmäiset pakkaset ja ehkä lumikin on jo tullut.
Mutta nyt tuo pitkä lämmin syksy lienee virallisesti päättynyt. Tämän viikon alkaessa ilma muuttui selvästi k y l m ä k s i. Hrrr. Tänään töihin pyöräillessä olisin kovasti kaivannut jotakin lämmikettä farkkujeni alle. Ilman kylmenemisestä huolimatta heräsin tänään sadon korjaamiseen vasta pimeän tultua, kun tulin katsoneeksi säätietoja forecasta. Yöksi luvassa kahta lämpöastetta. Ei kun kiireesti lampun kanssa pihalle keräämään sato ulkona olevista tomaateista ja viimeinen iso kesäkurpitsa kasvimaalta. Pienet kesäkurpitsan alut eivät enää taida keretä. Chilit ja paprikat keräsin sentään jo viikonloppuna. Silloin toin myös muutaman pienen chili-kasvin sisälle, ajattelin kokeilla niiden talvettamista. Kaukana sisällä olevista viherkasveista, kun niihin ilmeisesti tulee helposti elukoita. Olen myös miettinyt jos veisi ne työpaikalle. Katsotaan nyt. Kasvihuoneessa olevat tomaatit jätin vielä sinne. Viritin kuitenkin varalta pakkasvahdin toimintaan. Mutta ehkä haen huomenna kasvihuoneestakin viimeisen sadon pois. Raakileita on vielä aika paljon. Harmittaisi, jos paleltuisivat. Maljaköynnöksen nostin myös sisälle. Monena vuonna on ollut tarkoitus yrittää sen talvettamista, mutta aina se on jäänyt liian myöhäiseen, ja pakkanen on ehtinyt tappaa. Nyt pääsen ainakin testaamaan talvetusta. Muutaman pelargonian talvetuksen yrittämistä olen myös harkinnut. Vielä ovat kuitenkin ulkona. Ja yhdestä siemenkasvattamastani petuniasta pitäisi ottaa pistokkaita. Ja värinokkosesta. Saas nähdä vieläkö ehdin, ja selviävätkö hengissä talvesta.


Viimeiset ulkona kasvaneet tomaatit

Chilit

Tänä syksynä multiin päässeet sipulit. Ei mitään erikoisuuksia, mutta näillä sipuleilla moninkertaistin pihassamme kasvavat sipulikasvit, niitä ei ole ollut ennestään kovin paljon. Toivottavasti rusakko ei ensi keväänä syö kaikkia krookuksia, tänä keväänä niin kävi. Tosin nyt ainakin osa jää luumuntaimen juurelle aidan sisään :)



 

Maljaköynnös killuu toistaiseksi katonrajassa. 

 

 

 

KEVÄT?

Alkuviikolla kerroin alppiruusustani, joka oli aikeissa avata nuppujaan. No, nyt se sitten on tapahtunut. Tänään huomasin yhden auenneen kukan. Ainakin kaksi muuta nuppua on myös aukeamassa. Mitenkähän lie käy talven aikana lopuille nupuille (mikäli itse kasvi selviää talvesta hengissä), jotka eivät vielä ole alkaneet aueta. Ensi viikolla on ainakin sen verran kylmää luvassa, että tuskin tuo enää kovin loppuja nuppujaan aukoo.

RAPARPERI-JUUSTOKAKKU

Jos kasvimaallasi kasvaa raparperia, suosittelen lämpimästi keittelemään siitä hilloa tai marmeladia ihan sokeripakkauksen ohjeen mukaan. Raparperi sopii mielestäni loistavasti erilaisiin kakkuihin, antaa niihin mukavan raikkaan maun. Tänä vuonna alkaa jo olla vähän myöhäistä raparperihillon keittelyyn, mutta ensi kesänä sitten. Minun oli pakko tehdä testimielessä vielä pieni annos raparperihilloa, kun raparperejä oli niin reilusti ja näyttivät hyville. Aika mauttomia kyllä jo olivat. Hillosta tuli ihan syötävää, mutta ei kovin hyvää. Paljon makeutta, vähän aromeja. Käytänkin sitä sitten varmaan jossain lähinnä makeutustarkoituksessa. Raparperinmakua siitä ei paljonkaan irtoa.

Raparperia juustokakussa testasin joka tapauksessa tänä viikonloppuna. Kakkuun en kuitenkaan laittanut tätä syksyn hilloa, vaan herkullista alkukesällä keitettyä raparperimarmeladia. Ja ihan kelvollista kakkuahan siitä tulikin. Esikoinen tykkäsi kovasti, itse jäin kaipaamaan jotakin. Seuraavan kerran teen varmaankin raparperista hillokkeen tms joko täytteen päälle tai alle. Tai ehkä pelkkä ohut kerros raparperimarmeladia riittäisi. Toisaalta sekin olisi riittänyt, jos punaherukoita olisi ollut enemmän. Ne toivat mielestäni kakkuun sitä kaivattua jotakin.

Pohja:

75 g voita
200 g digestive -keksejä

Täyte:
3 valkuaista
3 dl vispikermaa
200g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
1/2 dl sokeria
1 dl raparperimarmeladia (tai hilloa)
1 sitruunan mehu
4 liivatelehteä

Sulata voi mikrossa. Murskaa keksit jauhoksi. Minä teen sen muovipussin sisällä kaulimen avulla. Tai oikeastaan minulla on kaksi pussia päällekkäin siltä varalta, että sisempi menee rikki. Sekoita sulatettu voi keksijauhoon.
Laita irtopohjavuoan (minun vuokani oli halkaisijaltaan 26 cm, tälle määrälle riittää hyvin pienempikin) pohjalle leivinpaperi (ja reunakalvo vuoan reunalle). Painele "taikina" vuoan pohjalle.
Valmista täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen (väh. 5 min). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma. Sekoita notkistettu tuorejuusto kerman joukkoon. Lisää raparperimarmeladi ja sokeri. Purista mehu puolesta sitruunasta ja sekoita joukkoon. Purista toisesta puolikkaasta mehu ja kuumenna se mikrossa kiehuvaksi. Purista liivatteista vesi pois ja liota ne yksitellen kuumaan mehuun. Kaada liivatemehu ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteen joukkoon. Nostele valkuaisvaahto varovasti täytteen joukkoon.
Levitä täyte kakkupohjan päälle ja tasoita. Anna hyytyä jääkaapissa useamman tunnin ajan, mielellään yön yli. Siirrä kakku vuoasta lautaselle. Koristele esim. temperoidusta suklaasta tehdyillä sydämillä (minulla niitä sattui olemaan jemmassa) ja jäisillä punaherukoilla. Nauti!

KASVIALESSA

Pyörähdin tänään paikallisessa Prismassa, koska halusin vilkaista kukkasipulivalikoimaa ja kuulin lisäksi töissä, että siellä oli myyty kesän viimeiset kasvit 70% alennuksella. Lähes kaikki perennat ja havut olivat jo menneet, mutta pensaita oli vielä kohtalaisesti jäljellä. Toki ne alkoivat olla jo vähän kärsineen näköisiä, mutta uskon juuristojen olevan kunnossa. Lisäksi hinnat olivat sen verran halpoja, että kasvien kuolemakaan ei olisi kovin suuri taloudellinen menetys.

Tällainen oli saaliini:
4 x tarhapäivänlilja 'Mary Todd', 2 x idänkurjenpolvi, 2 x viiruhelpi, 2 x puolikerrottu päivänkakkara 'Edith', pensasmustikka 'Arto' (kesällä istutin pihallemme jo kaksi pensasmustikkaa, 'North Blue' ja 'Alvar'), marjasinikuusama 'Singlaska' (kesällä istutin kolme pensasta kahta eri lajia marjasinikuusamaa) sekä korallikanukka 'Baton Rouge'. Lisäksi mukaan tarttui kolme pientä pussillista kukkasipuleita; krookus mix, heinätähti mix ja valkoinen helmililja. Kaikki nämä ostokseni tekivät yhteensä vajaat 30e. Aika hyvin. Etenkin jos kaikki ovat vielä ensi kesänä hengissä. Seuraava ongelma onkin, mihin kaiken istutan. Perennat pääsevät varmaan ainakin talveksi tuohon uuteen penkkiin, jossa vielä on tilaa, mietin sitten keväällä jäävätkö sinne lopullisesti. Pensaat kai pitäisi saada lopullisille paikoilleen. Mustikka ja kuusama kavereidensa luo, korallikanukka aiheuttaa päänvaivaa. Kasvutapansa vuoksi se ei taida soveltua sinne, mihin sen aluksi ajattelin. Pitää pohtia. Voisikohan myös sen laittaa talveksi valeeseen tuohon perennapenkkiin, miettisi sitten keväällä paremman paikan?
No, viikonlopuksi riittää siis hommia kasvien ja sipulien istuttelemisessa. Aikaisemmistakin sipuliostoksista on vielä 8 pussillista odottamassa :)

UUSI PERENNAPENKKI JA VÄHÄN MUUTAKIN

Ainakin täällä meidän suunnalla syksy on ollut aivan ihana. Paljon aurinkoa, todella vähän sadetta. Ulkona on ollut mukava puuhastella.
Tuon japanilaistyylisen talonpäätypuutarhan lisäksi viimeaikaisiin projekteihiini on kuulunut etupihan kukkapenkin laajennus. Ajatuksena on, että joskus tulevaisuudessa penkki laajenee vielä lisää niin, ettei tuohon etupihan nurkkaan jää nurmikkoa juuri ollenkaan. Tontin kulmassa kasvaa suuri lehtikuusi, jonka juurella on sini-ja valkovuokkoa sekä päivänkakkaroita ja joitakin sipulikukkia, lisäksi istutin tänä kesänä puun juurelle pari alppikärhöä. Perennapenkki olisi tarkoitus aikanaan laajentaa siten, että se päättyisi noihin luonnonvaraisiin kukkiin. Tässä penkki nyt, lehtikuusi jää tuonne yläoikealle.

Penkin (kuvan ulkopuolelle jäävä) reuna rajautuu etuovellemme tulevaan käytävään, ja siinä kasvaa kirjavaa kuunliljaa, ihan sitä valkeareunaista peruslajiketta. Kuunliljojen taakse tein viime syksynä pienen laajennuksen, siinä kasvavat nuo kuvassakin näkyvät punaväriminttu ja (kallio?)nauhus. Lisäksi joku keltainen loppukesän kukkija, jonka nimeä en muista. Laajennuksen yhteydessä penkkiin jäi jo aikaisemmin nurmikolle istutettu, lapsuudenkotini pihalta tuotu, neilikkaruusu, sekä pieni luumupuun taimi (tuossa etuoikealla). Nyt tekemääni laajennukseen istutin valkoisen värimintun, kultapallon, loistokärhö Multibluen ja jalokärhö Star of Indian (niitä varten penkkiin tulee nuo heinäseipäät, joita kuvaa ottaessani mallasin penkkiin, mutta vasta keväällä upotan paikoilleen), hopeasyysvuokkoja, kurjenpolvia, kurjenmiekkoja, lyhtykukkaa, laventelia (liekö talvehtii, tarkoitus olisi joka tapauksessa saada ensi kesäksi sitä koko penkin etureuna) sekä tulppaanin ja ukkolaukan sipuleita (kuvassa ovat vielä pinnassa, niin voin siitä katsoa minne sipuleita olen tökkinyt).
Ensi keväänä sitten täydennän penkkiä lisää. Suunnitelmaa siitä, mitä sinne vielä laitan, ei ole. Katsotaan mitä saan käsiini. Varmaan löydän jotain, jota on pakko saada.

Sitten vähän puutarhan syyskuulumisia. Syksyn saapumisesta huolimatta kukkijoita vielä löytyy. Kesäkukistakin iso osa on vielä voimissaan, enkä ole juurikaan tehnyt syysistutuksia. Eilen ostin ensimmäiset callunat, mutta nekin odottavat vielä istuttamista.
Myös tomaatit voivat edelleen hyvin. Chilit ja paprikat ovat ilmeisesti närkästyneet kylmistä öistä, lehdet näyttävät jo surkeilta, mutta satoa on edelleen kypsymässä.

Tomaateista Outdoor Girlit alkavat lopulta kypsyttää satonsa. Myös seinustalla kasvavista Black Cherryista ja Chereza Amarilloista tulee vielä mukavasti satoa. Eivät ole kylmät yöt liikaa kiusanneet. Hallat, pysykää kaukana!

 

Tänä kesänä olemme syöneet kokonaista yhden keltaisen kesäkurpitsan. Nytkin se tekee tyttökukkia vaikka kuinka, muttei yhtään poikia. Niitä ei löydy myöskään vihreästä kesäkurpitsasta, että pääsisi sillä pölyttämään. Poikia odotellessa...

Alppiruusu Cunningham's White meinaa vissiin avata nuppujaan jo nyt. Kuinkakohan käy ensi kesän kukinnan. Vaikka pensas on kyllä muutenkin tämän kesän halpisostos, vissiin hollannin tuontitaimi, joten liekö edes selvinnee talvesta.







Siemenestä kasvattamani kiinanasterit kukkivat nyt komeasti. Ei yhtään haittaa, vaikka kukinta alkoi myöhään.  

Kosmoskukkakin ehti avata ainakin yhden kukan :)

Varmaan joskus heinäkuussa oli paikallisessa Multasormessa kevään kukkasipuleita korissa lapulla "ota tästä". Otin kokeeksi yhden pussin kruunuvuokkoja (en ymmärrä miksi en ottanut enempää). Muutamat ehtivät ilokseni kukkimaan.

 

Viinikärhö Polish Spirit availee pieniä kukkiaan. Sen kai pitäisi tehdä suurempia kukkia.

Kukkapenkistä löytyy niin minun kuin äitinikin saamat äitienpäiväruusut muutaman vuoden ajalta. Lämmin syksy on innostanut muutamat niistä kukkimaan uudestaan.

Pääsisiköhän ensi keväänä kokeilemaan kelloköynnöksen kasvatusta omista siemenistä. Ostosiemeniäkin on kyllä vielä jäljellä.







Syyskaunosilmän keltaiset kukat loistavat kuin pienet auringot.



Tuoksuherneetkin kukkivat vielä kasvimaan laidalla.

JAPANILAISTYYLINEN PUUTARHA (AINAKIN TAVOITTEENA)

Talomme toiselle sivulle jää kapeahko puolivarjoisa puutarhakaistale, jolla ei parin ensimmäisen asuinvuotemme aikana ollut oikein mitään funktiota. Siellä kasvoi iso tuija, ja nurmensekaista sammalta. Tuijan kaatamisesta keskusteltiin pian muuttomme jälkeen, mutta en halunnut puuta kaadettavan, koska se oli mielestäni kaunis. Pari vuotta sitten kuitenkin myönnyin, sillä puu kasvoi erittäin epäkäytännöllisessä paikassa. Aivan yhden makuuhuoneen (tällä hetkellä poikiemme huoneena) ikkunan edessä. Huone oli siis todella pimeä. Viime kesänä aloin sitten miettiä, mitä tuolle talon sivulle voisi tehdä, että siitä saisi vähän kutsuvamman. Ilman tuijaa siellä oli enää tuo ruma sammal-nurmi.
Viime syksynä teinkin kaadetun tuijan kannon ympärille kohopenkin (juurien takia muunlainen penkki olisi ollut hankala toteuttaa), johon istutin kaksi timanttituijaa, tuiviota ja pallotuijan. Kaikki nuo havut minulla oli jo valmiina paikkaansa etsimässä. Tällaiselta penkki näytti tuoreeltaan.

Tämän kesän aikana alue on muuttanut muotoaan lisää. Meille oli jäänyt viime syksyltä suuria kivenlohkareita, jotka oli kaivettu ylös kun kasvihuoneen paikalta piti kaivaa pintamaa pois. Halusin käyttää ne istutusaltaiden tekoon. Lisäksi halusin saada pihaan matalia alppiruusuja. Tässäpä sopiva paikka niille.
Toukokuussa tuo alue näyttikin sitten tältä. Myös edellissyksynä yhden kukkapenkin ympäriltä poistetut liuskekivet löysivät tuolta paikkansa.

Ja tällä hetkellä siellä näyttää tältä. Tuossa kuunliljapenkissä tosin on vähän enemmän taimia, kun sain siihen ystävältä vielä yhtä lajia kuunliljaa. Tarkoituksella olin siis jättänyt tyhjää. Koristeheinät (japaninsara) ostin vasta nyt syksyllä, ja kovasti toivon että selviävät talvesta!

Aluetta on tehty, ja välillä purettukin, kun kaikki ideani eivät olekaan toimineet (ideoita riittää, mutta niiden toteutus saattaa ontua), mutta nyt lopullinen suunnitelma alkaa vähitellen hahmottua. Ehtinee tosin vielä muuttua matkan varrella... Tekemistä kun jää paljon ensi kesäksikin. Mutta parin viime viikon aikana olen siis saanut jotain aikaiseksikin. Ja siihen aikaansaannokseen olen ihan tyytyväinen.

Tuo kartiovalkokuusi-kääpiösinikatajaryhmä minua kyllä vähän mietityttää. Onko niiden paikka liian lähellä talon seinää (vaikka pieniksi jäävätkin) ja toisaalta myös liian varjoisa? Mutta siirrellään sitten tarvittaessa. Tai ehkä koko ryhmä siirtyy piankin kauemmas seinästä. Katsotaan.

Ja hyviä vinkkejä alueen kehittämiseen otan ilomielin vastaan :) Erityisesti tuo talon seinusta mietityttää, kun jotenkin mielestäni näyttää tylsältä, jos siinä on vain isolla alueella tyhjää, mutta kun ei siihen toisaalta voi oikein mitään istuttaakaan... Nyt siellä on vain tuo yksi "temppeli-kukkula", joka näyttää vähän irralliselta. Tällä hetkellä ajatuksissa olisi kattaa temppelin ympäristö jonkinlaisilla kivillä.
Ja noiden havuryhmien väliin tulee uusi istutusalue, jotain perennoja. Ehkä kuunliljoja. Vasta äskettäin olen herännyt siihen, kuinka valtavan paljon erilaisia upeita kuunliljalajikkeita onkaan olemassa.

RUKIINEN MARJAPIIRAKKA

Tänään piti leipoa. Jääkaapissa oli kermaviilipurkki odotellut piirakan tekoa niin kauan, että alkoi parasta ennen päiväys olla lähellä. Niinpä otin härkää sarvista ja tekaisin tämmöisen marjapiirakan.

Pohja:
100 g pehmeää margariinia
1 dl intiaanisokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl hienoa ruisjauhoa

Täyte:
n. 1/2 l (pakaste) mustikoita ja vadelmia
2 dl kermaviiliä
1/4 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
1 muna

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen (tai varovasti sähkövatkaimella vatkaten). Lisää jauho-leivinjauheseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina vehnäjauhojen avulla piirakkavuoan (halkaisija n. 25 cm) pohjalle ja reunoille. Lisää marjat pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen aineet keskenään ja lisää marjojen päälle. Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 min (jos marjat ovat sulia, voi paistoaika olla vähän lyhyempi).
Jäähdytä ja nauti.

OMIA PERUNOITA

Perunasato on nostettu, ja tässä se komeilee :)
Eihän tämä sato suuren suuri ole, meidän perhe saanee siitä parin aterian lisukkeet, mutta eipä ollut suuri tuo "perunamaakaan". Nämä perunat on kasvatettu kahdessa multasäkissä, jotka käänsin nurin ja joihin laiton kolme tai neljä jääkaapissa itämään päässyttä perunaa. Vähän multaa alle ja päälle. Ehkä noin puolisäkillistä. Isoimpia perunoita laitoin useampaan osaan.
Toisesta säkistä tuli aika huono sato, perunan varret lakosivat jostain syystä jo aikaa sitten, mutta toisesta sain mielestäni ihan hyvän sadon. Niin, ja perunat sain aikaiseksi laittaa säkkeihin muistaakseni juhannuksen aikoihin. Siihen asti ne pyörivät pihalla ikkunalaudalla odottamassa. Eli edellytykset sadon saamiselle eivät olleet tosiaankaan loistavat. Tyytyväinen siis olen. Ja tosi hyvän näköisiähän nuo perunat ovat. Kasvoivat säkissä ihan omillaan, muistaakseni en edes lisännyt vettä kertaakaan. Perunalannoitetta (jota ostin alppiruusuja varten) taisin vähän säkkiin "istutuksen" yhteydessä lisätä. Että eiköhän meillä kasvateta säkkiperunaa ensi kesänäkin.  

DUBLO -KAKKU   

Minulla ei ole juuri nyt mitään uutta kirjoiteltavaa (pihassa vaan keskeneräisiä projekteja, jotka pitäisi kyllä pikaisesti saattaa valmiiksi), joten laitetaan tänne esikoisen nimipäiväkakkua viime keväältä. Idean kakkuun sain Kinuskikissan lego-kakusta, mutta toteutin kakun omalla tavallani. Paljon ideoita ja vinkkejä kakku-harrastukseeni olen kyllä saanut Kinuskikissalta.

Kinuksikissan alkuperäinen kakku oli siis lego-kakku, mutta omaa versiotani kutsuisin kyllä piekemminkin Dublo-kakuksi :D Kakun jokainen palikka oli eri makuinen; mansikkaa, suklaata ja salmiakkia (joka ei maistu lapsille, mutta äidille kyllä).

Ja tässä ohjetta:

Kakkupohjiin lainasin ohjeet Kinuskikissalta, tein yhden tumman ja yhden vaalean levykakkupohjan.

Mansikkakakku:
1/2 levykakkupohja kolmeen osaan leikattuna. Kostutus n. 0,5 dl punaherukkamehua.
Täyte:
100g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2dl vispikermaa
 n. 300g mansikoita (voi olla pakastettuja)
0,5 dl tomusokeria
2,5 liivatelehteä
Vatkaa kerma. Soseuta mansikat esim. sauvasekoittimella ja lisää soseeseen tomusokeri. Sekoita mansikkasose kermavaahtoon. Sekoita mansikkakerma tuorejuuston joukkoon. Liuota kylmässä vedessä liotetut liivatteet tilkkaan kuumaa marjamehua ja lisää ohuena nauhana hyvin sekoittaen täytteen joukkoon.
Laita täytettä kahteen kerrokseen siten, että jätät osan täytteestä kakun päällystämistä varten.
Kuorruta jääkaapissa jäähtynyt kakku punaiseksi värjätyllä marsipaanilla. (Itse pyrin antamaan kakkujen olla jääkaapissa yön yli ennen lopullista kuorruttamista/koristelua. Toisinaan tulee kuitenkin tehtyä pikakakkuja, jotka ehtivät odottaa vain tunnin-pari. Tämäkin kakku oli noita yhden päivän aikana tehtyjä.) Marsipaanin määrää en valitettavasti muista kun en kirjannut sitä ylös reseptiin.

Salmiakkikakku:
 1/2 levykakkupohja kolmeen osaan leikattuna. Kostutus kuten edellä. Jos haluat enemmän salmiakin makua, voit käyttää kostutukseen vedellä laimennettua salmiakkimikseriä.
Täyte:
100g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2dl vispikermaa
0,5 dl apteekinsalmiakkimikseriä (löysin Lidlistä)
2 liivatelehteä
Vatkaa kerma ja sekoita se tuorejuuston joukkoon. Liuota kylmässä vedessä liotetut liivatteet kuumennetun salmiakkimikserin joukkoon. Lisää seos ohuena nauhana hyvin sekoittaen (tai vatkaten) tuorejuustoseoksen joukkoon. 
Laita täytettä kahteen kerrokseen siten, että jätät osan täytteestä kakun päällystämistä varten.
Kuorruta jääkaapissa jäähtynyt kakku mustalla marsipaanilla. (Itse olen aina ostanut mustan marsipaanin valmiina, en ole itse värjäämällä saanut sitä riittävän mustaksi).

Suklaakakku:
1/2 suklainen levykakkupohja kolmeen osaan leikattuna (lopun levykakkupohjan voit vaikka pakastaa myöhempää käyttöä varten). Kostutus kuten edellä.
Täyte:
160g (1pkt) Marabou Philadelphia tuorejuustoa
3dl vispikermaa
2 liivatelehteä
Vatkaa kerma ja sekoita tuorejuuston joukkoon. Liuota kylmässä vedessä liotetut liivatteet tilkkaan kuumaa vettä ja lisää ohuena nauhana hyvin sekoittaen täytteen joukkoon. (Liivatteen käyttö tässä kakussa ei ole välttämätöntä.)
Laita täytettä kahteen kerrokseen siten, että jätät osan täytteestä kakun päällystämistä varten.
Kuorruta jääkaapissa jäähtynyt kakku vihreäksi värjätyllä marsipaanilla.

Muotoile lopuksi ylimääräisestä marsipaanista vielä "pallukat" dublopalikoiden päälle, ja kasaa kakku mieleiseksesi. Itse kasasin noin, koska tuolloin kakku mahtui sopivasti neliskanttiselle kakkulaitaselleni.

Vähän olisi noiden "palokoiden" kokoa voinut fiksata, että olisivat asettuneet kauniimmin päällekkäin, mutta kun kyse oli ihan vain perheen kesken nautitusta kakusta, ei ulkonäöllä ollut niin suurta merkitystä. Halusin kuitenkin tehdä pojalle jotakin hauskaa.
Marsipaanikuorrute olisi myös voinut olla vähän siistimmin, mutta sen käyttöä edelleen harjoittelen. Pientä edistystä jo havaittavissa :) Olin ennen tuota kakkua päällystänyt erilaisilla kaulittavilla kuorrutteilla arviolta noin viisi kakkua, alle kymmenen joka tapauksessa.

Tuossa kakussa ihastuin itse todella tuohon salmiakkikakkuun. Harmi, kun se ei lapsille maistu. Ei viitsi käyttää kuin tällaiseen kakkun, johon saa muitakin makuja.