HYVÄÄ JOULUA!  


Blogini on viettänyt pitkää hiljaiselon kautta, koska energia erilaiseen puuhasteluun on ollut vähissä. Ei ole tullut juuri tehtyä mitään mitä blogiin lisätä, eikä myöskään ole jaksanut tehdä päivityksiä. Mutta nyt joulun kunniaksi pari juttua :)

Poikien päiväkodilla oli tuossa taannoin vanhempainyhdistyksen järjestämät joulumyyjäiset, ja sinne lupasin ruisleipien lisäksi tehdä piparkakkutalon arpajaisia varten. Kiirus meinasi tulla, mutta valmistuipa ajoissa! Mummi tuli onneksi viihdyttämään poikia taloa kasatessani, sillä etenkin pienin apulainen olisi halunnut seurata hommaa vähän turhankin läheltä ;) Ihan perustalo, tällainen siitä tuli.

Seuraavaksi oli vuorossa pienten joulumuistojen valmistaminen lasten hoitotädeille. Päätin tehdä fudgeja, niitä olin tehnyt muutamanlaisia jo viime jouluksi, ja ovat helppoja ja nopeita tehdä. Hoitajien paketteihin pääsi lime-valkosuklaafudgeja sekä karpalo-tummasuklaafudgeja.
Molemmat ohjeet olen muistaakseni löytänyt jostain lehdistä, ja niitä hiukan muokannut.

LIME-VALKOSUKLAAFUDGE

200g valkosuklaata
2 limeä
2 dl kuohu- tai vispikermaa (itse suosin kaikessa  vispikermaa kun sen säilyvyysaika on pidempi)
3 dl sokeria
100 g voita

Rouhi valkosuklaa. Pese limet hyvin ja raasta kuoret hienoksi. Vältä raastamasta mukaan kuoren valkoista osaa! Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoittaen 8 - 10 minuuttia.
Ota kattila pois liedeltä ja lisää sekaan valkosuklaarouhe ja limen kuoriraaste. Purista vielä joukkoon mehu molemmista limeistä. Sekoita, kaada seos leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (noin 20 x 20) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa jähmettynyt levy pieniksi annospaloiksi, säilytä jääkaapissa.

KARPALO-TUMMASUKLAAFUDGE

200 g tummaa suklaata
2 dl kuohu- tai vispikermaa
2 dl sokeria
2 rkl siirappia
50 g voita
pehmeitä kuivattuja karpaloita (minulla sattui olemaan kaapissa desin verran, niitä voisi olla reilumminkin)

Rouhi suklaa. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna, kunnes seos kiehahtaa. Lisää joukkoon voi. Anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes se sakenee kinuskimaiseksi (noin sama 10 min kuin valkosuklaafudgenkin kanssa). Voit testata seoksen koostumusta tiputtamalla pisaran kylmään veteen. Jos pisara jähmettyy, on seos valmista.
Nosta valmis seos liedeltä ja sekoita joukkoon suklaa, ja sen jälkeen karpalot. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (noin 20 x 20) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Leikkaa jähmettynyt levy pieniksi annospaloiksi, säilytä jääkaapissa.

Minusta fudget saavat olla aika pieniä, joten molemmista annoksista tuli varmaan noin 100 kpl, vaikka alkuperäisissä ohjeissa puhutaan n. 40 ja 60 kpl:sta.

Ja tässä vielä kuvaa yhdestä päikkäriin lähteneestä paketista.

Paketit sisälsivät myös joulukortin sekä piparintuoksuisesta taikataikinasta valmistetun kuusenkoristepiparin. Niitä pojat leipoivat itse. Ohje pipareihin löytyy täältä.

Rentouttavaa joulunaikaa kaikille blogiini eksyneille!

HIIRIKAKKU
 
Meillä kävi joku viikko takaperin viikonloppuna useampia vieraita, sekä ennakkoon sovittuja että lyhyellä varoitusajalla tulleita yllätysvieraita, ja päätin leipoa tarjottavaksi kakun.
Koska kakku piti tehdä melko lyhyessä ajassa ja tarjoilla lähes heti, piti siitä tehdä kohtalaisen simppeli. No joo, olisi kyllä voinut olla simppelimpikin.
Kakun aihe löytyi perheessämme tapetilla olleesta aiheesta, meille oli nimittäin hiljattain tullut jostain kaksi hiirtä! Rauha heidän muistolleen.

Kakun mauissa sovelsin kuopuksen nimpparikakun makuja, oli mielestäni sen verran maukas yhdistelmä, eivätkä viikonlopun vieraat olleet olleet nimipäiväjuhlilla.

Levykakkupohja:
4 kananmunaa
1 1/2 dl intiaanisokeria
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
100g pieneksi murskattua pätkistä
4 dl vispikermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl sokeria
2 tl vaniliinisokeria

noin 170 g appelsiinimarmeladia

kortutukseen noin 1,5 dl karviaismehua

Koristelu:
2dl vispikermaa
1tl sokeria
1 tl vaniljacreemijauhetta
mustaa elintarvikeväriä

pieni pala marsipaania tai muuta kaulintamassaa
mustaa elintarvikeväriä
punaista elintarvikeväriä

2 spagettia viiksiksi

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Levitä uunipellille leivinpaperi.
Valmista pohja. Vatkaa munat ja intiaanisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi varovasti nostellen muna-sokerivaahtoon. Levitä valmis taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle. Paista noin 6 minuuttia.

Valmista täyte. Vatkaa vispikerma ja lisää joukkoon sokerit, notkistettu tuorejuusto ja pätkismurska.
Leikkaa jäähtynyt levypohja neljään osaan kuten kuvassa.
Pyöristä kahden pohjapalan kulmat (kaksi kulmaa tarvitset hiiren korvia varten). Kostuta alimmainen pala ja levitä sen päälle appilsiinimarmeladia ja pätkistäytettä. Laita seuraava pohjapala päälle, kostuta ja täytä.
Ala jo tässä vaiheessa hakea hiiren vartaloon pyöreää muotoa.
Leikkaa kolmas pohjapala kolmeen osaan, samoin viimeinen, muita kapeampi pohjapala. Ne asettuvat kakun päälle kuvan osoittamalla tavalla.
Vähän toki joutuu tekemään veitsen avulla muotoilua kakun loppua kasatessa.
Kostuta vartalon päällimmäinen kerros ja levitä päälle pätkistäytettä. Sommittele pää viimeisistä paloista, kostuta kevyesti ja laita kerrosten väliin appelsiinimarmeladia ja pätkistäytettä. Leikkaa ja muotoile samalla paloja sopivaan muotoon. Tee hiiren kuono ja häntä pienistä yli jääneistä paloista.

Laita valmiiksi muotoiltu hiiri hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Vatkaa päälle tuleva kermavaahto. Sekoita kermavaahtoon sokeri, vaniljakreemijauhe ja musta elintarvikeväri.
Päällystä kakkupohja kermavaahdolla. Laita korvat ja häntä paikoilleen ja päällystä myös ne. Viimeistele hiiri lisäämällä siihen silmät mustasta marsipaanista (tai maalaa vaalea mustaksi), kuono punaiseksi värjätystä marsipaanista ja viikset mustaksi värjätyistä spagetinpätkistä.

Välillä olin varma, ettei kakusta tule hiirtä sitten millään, mutta kummasti se siitä hiireksi muotoutui, kun sain viimeisetkin osat paikoilleen.
Tämä kakku tarjoiltiin pian valmistumisen jälkeen, joten en ole varma, kuinka hyvin se olisi kestänyt kasassa pidemmän aikaa. Kuono oli hieman huteran oloinen. Tällaiseen kakkuun massalla päälystäminen toisi kummasti tukevuutta, mutta sitä ei nyt ollut, ja muutenkin jouduin tekemään kakun melko lyhyessä ajassa. Kermavaahdon olisi voinut kuvioida "raapalla", olisi tullut karvaisempi tunnelma. Tosin silloin kermavaahtoa olisi varmaan ollut hyvä olla hieman paksumpi kerros.

KOLMEN SUKLAAN MUSTAHERUKKAKAKKU ISÄLLE

Kuopus tilasi isälleen isänpäiväksi suklaakakun. Oikeastaan siitä olisi pitänyt tehdä myös apinakakku, mutta sanoin hänelle, että isälle tehdään tavallisempi kakku. Tällaisen reseptin kehittelin.

Pohja:
5 munaa
1 3/4 dl sokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
150 g voita
150 g tummaa suklaata

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Palottele suklaa ja voi, ja pane ne vesihauteeseen sulamaan. Vesi ei saa kiehua.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (huoneenlämpöiset munat vatkautuvat paljon nopeammin kuin jääkaappikylmät, mutta itse unohdan usein ottaa ne ajoissa lämpenemään).
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää siivilän läpi varovasti nostellen muna-sokerivaahtoon. Lisää voi-suklaaseos varovasti, mutta hyvin, sekoittaen.
Laita taikina voideltuun noin 26 cm:n irtopohjavuokaan. Itse laitan usein vielä leivinpaperin vuoan pohjalle. Paista 180 asteisen uunin alatasolla noin 35 min.

Täytteet:

Valkosuklaatäyte:
150 g valkosuklaata
2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Laita pieni määrä kermasta kattilaan ja lämmitä hellalla, älä keitä! Lisää paloiteltu suklaa kerman sekaan ja sulata kerman joukkoon, varo polttamasta pohjaan.
Vatkaa loppu kerma. Vispaa sulatettu suklaa käsin kermavaahdon joukkoon. Notkista tuorejuusto ja lisää se käsin vispaten suklaa-kermavaahtoon.

Mustaherukkatäyte:
2 dl vispikermaa
1 dl mustaherukkahyytelöä

Vatkaa kermaa vaahdoksi ja sekoita mustaherukkahyytelö vaahdon joukkoon.

Lisäksi:
noin 2 dl jäisiä mustaherukoita
kostutukseen noin 1,5 dl musta- tai punaherukkamehua

Jäähdytä kakkupohja kunnolla. Kakku on hyvin mureaa, ja hajoaa helposti etenkin ellei ole kunnolla jäähtynyt. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta alimmainen kakkulevy. Huomaa, että kosteus valuu ajaspäin, joten käytä vain vajaa kolmannes kostutusmehusta. Levitä päälle valkosuklaatäyte. Laita uusi kerros ja kostuta. Levitä päälle mustaherukkatäyte ja ripottele sen pinnalle jäiset mustaherukat. Laita päällimmäinen levy paikoilleen ja kostuta lopulla mehulla. Nosta kakku jääkaappiin, mielellään yön yli.

Kuorrutus:

Suklaakuorrutus:
1 dl vispikermaa
150 g maitosuklaata
noin 1 tl voita

Valmista suklaakuorrutus. Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä. Sulata voi ja suklaa kuumaan kermaan. Sekoita tasaiseksi. Levitä hieman jäähtynyt suklaakuorrutus kakun pinnalle. Pienet valumat eivät haittaa, kun reunoille tulee vielä pursotukset. Nosta kakku jääkaappiin jähmettymään.

Kermapursotus:
3 dl vispikermaa
1 tl sokeria
1 rkl vaniljakreemijauhetta

Valmista pursotuskerma. Vatkaa kerma vaahdoksi. Älä vatkaa vaahtoa liian kovaksi, silloin pursotuksesta ei tule kauniita. Lisää vaahdon joukkoon sokeri ja vaniljakreemijauhe.

Jaa vaahto kahteen eri pursotuspussiin. Tylla kannattaa kiinnittää pussiin erillisellä liittimellä. Minulla oli käytössä Städterin 8 mm:n tähtitylla ja Städterin pieni lehtitylla, (kokoa en osaa sanoa, koska siinä ei ole normaalia kokomerkintaa).
Suorat raidat pursotetaan ensin tähtityllalla, niiden väliin pursotetaan sitten nuo laskosraidat. Koska kerma menee lämmetessään veteläksi, tein pursotukset siten, että pursotin ensin muutaman raidan, sitten siirsin pursotuspussin hetkeksi jääkaappiin ja pursotin laskosraidat väleihin, sitten taas vaihto. Näin kerma pysyi koko ajan hyvänä pursottaa.
Lopuksi tein pursotuksen päälle, tuolla tähtityllalla. Kakkujen päälle tehtävissä pursotuksissa riittää vielä kovasti harjoittelemista, en osaa tehdä niistä oikein kauniita. Mutta kyllähän tuo silti kelpasi. Ainakin Kinuskikissalta löytyy hyviä ohjeita pursotusten tekemiseen.

Koristeluun:

50 g valkoista suklaata, joka sulatetaan vesihauteessa.
Minulla oli käytössä koristelukynä, jolla tekstin pursotin. En kuitenkaan suosittele, koska on mielestäni hankala käyttää, ja erityisesti täyttää. Ihan hyvin (ja varmaan paremminkin) pursottaminen onnistuu leivinpaperista tehdyllä suppilolla, johon leikataan pieni reikä, tai sitten pursotinpussilla, jossa on pienireikäinen ympyrätylla.

PUOLIPALLOKAKKUJA

Laitanpa erityisesti Tainaa ajatellen tähän pikaisesti vinkiksi kuvat parista aikaisemmin tekemästäni kulhoon puolipalloksi toteutetusta kakusta. Molempien ohjeet olen ottanut Mestari Aleniuksen kakkuklassikot -kirjasta. Kaktuskakku oli toinen viime vuotisista isämpäiväkakuista (piti tehdä kaksi, kun kaktuskakun kermahyytelöön tuli Pisang Ambonia, enkä uskaltanut antaa sitä lapsille) ja myyränpesäkakku esikoisen 3v kakku, jonka jo hyvissä ajoin ennen synttäreitä oli itse laittanut tilaukseen. Myyräkakku on tehty ennen kun aloin enemmän paneutua kakkujen koristeluun, eikä minulla vielä ollut mitään koristeluvälineitä, joten nyt kakusta tulisi varmaan siistimpi. Mutta hyvin kelpasi tuollaisenakin :) Kaktuskakku taas taisi olla toinen koskaan marsipaanilla päälystämäni kakku, ihan "koristelu-urani" alkupuolelta.

Niin, ja se aikaisemmin esittelemäni angry birds -kakku ei myöskään ole mikään mahdottoman vaikea toteuttaa. Ja niistähän lapset tykkää!

HAPPY HALLOWEEN!

Minulla on tällä viikolla ollut enemmän omaa aikaa, kun mamma on ollut muutaman päivän poikia hoitamassa. Niinpä päätin ilahduttaa työkavereita halloween-kakulla. Seuraavanlainen kakku valmistui:

Levykakkupohja:

5 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri kunnolla. Nostele varovasti keskenään sekoitetut kuivat aineet vaahtoon. Levitä taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasossa noin 13 minuuttia.

Täytteet:

8 dl vispikermaa
2 rkl tomusokeria
1,5 dl köyhänmiehen lakkahilloa (porkkana-karviaishillo)
6 liivatelehteä
2 rkl omenamehua
punaista ja keltaista elintarvikeväriä (tai valmista oranssia)

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon tomusokeri ja hillo. Kuumenna omenamehu mikrossa ja liuota liotetut liivatteen siihen yksi kerrallaan. Sekoita liivatemehu ohuena nauhana kermavaahdon joukkoon. Värjää vaahto elintarvikeväreillä kauniin oranssiksi.

noin 2 dl köyhänmiehen lakkahilloa

kostutukseen 2 dl omenamehua

kuorrutukseen 400 g mantelimassaa sekä punaista ja keltaista elintarvikeväriä
vähän mustaa ja ruskeaa marsipaania tai muuta massaa

Kakun kasaaminen:

Vuoraa sopiva puolipallon mallinen kulho tuorekelmulla (minulla oli 3 litran Teema-kulho).  Leikkaa jäähtyneestä kakkulevystä kulhon pohjan kokoinen ympyrän mallinen pala ja laita se kulhon pohjalle. Kostuta, levitä hilloa ja vajaa kolmannes kermatäytteestä. Leikkaa kakkulevystä uuusi, edellistä suurempi ympyrä, ja painele se kermatäytteen päälle.
Kostuta, levitä hilloa ja kermatäytettä (täytettä jää vielä vajaa kolmannes jemmaan kakun päälle levitettäväksi). Leikkaa kakkulevystä vielä yksi ympyrä ( jalopusta levypohjasta voit tehdä vaikka pieniä leivoksia), josta tulee kakun pohja. Painele kermatäytteen päälle ja kostuta. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään, mielellään useammaksi tunniksi (tai vaikka yön yli).
Kumoa hyytynyt kakku kakkulautaselle. Kuorruta se lopulla kermatäytteellä ja nosta takaisin jääkaappiin.
Värjää mantelimassa oranssiksi. Kauli massasta tomusokerin avulla ohuehko ympyrä. Varmista esimerkiksi käyttämäsi kulhon avulla, että ympyrä on riittävän iso kakun päälle.

Nosta mantelimassa kaulimen avulla varovasti kakun päälle ja tasoittele. Leikkaa ylimääräinen marsipaani pois marsipaaniveitsellä ja painele reunat siististi kakun alle. Tee pintaan marsipäänityökalun avulla kurpitsan kuviointi. Muotoile ruskeasta massasta kanta kurpitsalle ja kiinnitä se coctailtikun avulla.
Kauli musta marsipaani. Leikkaa siitä marsipaaniveitsellä silmät ja suu kurpitsallesi. Painele paikoilleen. Nauti.

YHTEISTYÖSÄMPYLÄT

Kuten ruisleivän, myös vaalean leivän pyrin tekemään usein itse. Tai no, aika harvoin meillä kyllä on vaaleaa leipää tarjolla. Omatekoinen vaalea leipä kuitenkin tarkoittaa meillä sämpylöitä. Sämpylätaikinan teen yleensä fiilispohjalta ja vähän sen mukaan, mitä taikinaan sopivaa kaapista sattuu kulloinkin löytymään. Kuivia aineita mittaan yleensä vähän summamutikassa, kunhan suunnilleen tiedän, että on sopiva määrä suhteessa nesteen määrään. Se, kuinka paljon mitäkin kuivaa ainetta on, ei ole niin tarkkaa. Ja taikinan tuntumahan lopulliset määrät sitten ratkaisee.

Viikonloppuna tätini oli meillä kylässä, ja päätimme tehdä sämpylöitä. Sämpylöistä tuli oikein yhteistyösämpylöitä. Minä tein taikinan (ja mittailin jopa aineet aika tarkasti), johon tätini kuori ja esikoinen raastoi (koneella) porkkanat. Taikinan kohottua täti ja esikoinen leipoivat sen yhdessä sämpylöiksi, ja minä sitten vahdin ne uunista pois oikeaan aikaan. Varsinaista yhteistyötä siis :)
Liekö johtunut hyvästä yhteistyöstä vai mistä, mutta tällä kertaa sämpylöistä tuli oikein erityisen herkullisen makuisia. Ehkäpä vaikutusta oli silläkin, että käytettävät ainekset ja niiden suhteet  sattuivat onnistumaan erityisen hyvin ;)

Tässäpä herkullisten yhteistyösämpylöidemme ohje:

Ainekset:
1l vettä (reilusti lämmintä, jos käyttää kuivahiivaa)
2,5 dl mysliä (meillä Pirkka kilomysliä)
2,5 dl kaurahiutaleita
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 12 dl vehnäjauhoja
5 dl porkkanaraastetta
4 tl suolaa
4 rkl tummaa siirappia
2 pss kuivahiivaa
noin 1 dl rypsiöljyä
Ruis- ja vehnäjauhojen määrästä minulla ei ole ihan tarkkaa tietoa, koska niiden määrää pikkuhiljaa lisäämällä sain taikinasta sopivan tuntuista.


Valmiiksi alustettu taikina

Lisää reilusti lämpimän veden joukkoon mysli, kaurahiutaleet, porkkanaraaste, suola, siirappi, kuivahiiva  ja noin puolet vehnä- ja ruisjauhoista. Sekoita puuhaarukalla hyvin sekaisin. Tämän jälkeen ala lisätä jauhoja aluksi puuhaarukalla sekoittaen, lopulta käsin alustaen. Lisää ruokaöljy alustuksen loppuvaiheessa. Valmis taikina alkaa irtoilla käsistä ja kulhon reinoista, mutta se saa jäädä löysähköksi.

Kohota taikina liinalla peitettunä hyvin, noin 30 min.
Jo taikinaa tehdessä tajusin, että otin liian pienen kulhon. Tähän mahtuu hyvin 1/2 litran taikina. No, ei se nyt niin vakavaa ole jos vähän pursuu yli :)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja pyörittele kohonneesta taikinasta haluamasi kokoisia sämpylöitä. Käytä leipomisessa apuna vehnäjauhoja, taikina kun on melko löysää. Kohota valmiita sämpylöitä hetki ennen paistamista. Halutessasi voit voidella kohonneet sämpylät, me ei haluttu.
Paista sämpylöitä noin 20 minuuttia, paistoaikaan vaikuttaa tietysti sämpylöidesi koko.

Valmiit sämpylät. Vähän paistuivat yhteen kun ahdettiin kahdelle pellille. Mutta ei niiltä komeaa ulkumuotoa haettukaan ;)

Esikoinen toimi loistavana mannekiinina.

VIRKATTU LIPPALAKKI

Neulontakahvilassa tutustuin varmastikin monille käsitöidentekijöille ennestään tuttuun sivustoon, http://www.garnstudio.com/. Itselleni tuttavuus oli ihan uusi, sen verran tuore harrastus tämä käsitöiden teko minulle on.
Suomenkielisellä sivustolla on valtavat paljon kivoja neulonta- ja virkkausohjeita.
Päätin aluksi etsiskellä sivustolta kivan myssyn mallin, ja niitähän riitti. Onnistuin kuiteinkin päätymään aluksi kahteen malliin, toinen neulottu ja toinen virkattu.
Virkattu lippalakkini (ohje löytyy täältä) valmistui tänään, oli aika helppo ja nopea tehdä. Tein ehkä neljänä päivänä, mutta en pitkiä aikoja kerrallaan. Lakissahan virkataan lähinnä vain puolipylväitä. Lippaa jouduin kyllä purkamaan muutamaan otteeseen, kun en ollut huolellinen silmukoiden määrän kanssa, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Ohjeessa ei myöskään sanottu, virkataanko lippa myssy oikeinpäin vai nurinpäin, ja aluksi virkkasin lipan niin, että myssy oli oikeinpäin käännetty. Mielestäni lippa ei kuitenkaan istunut, vaan jouduin purkamaan sen ja virkkasin uudestaan myssy nurinpäin käännettynä, jolloin lopputulos oli parempi.
Ennen lipan virkkaamista myssy ei näyttänyt oikein hyvältä, mutta kummasti ulkomuoto muuttui kun lippa valmistui. Keskikohta pönkötti myös rumasti, kun olin virkannut aloituksen ketjusilmukat nro 8 koukulla enkä ohjeen neuvomalla nro 6 koukulla (minulla ei ole), mutta tehtyäni koristeraidat keskustan yli se asettui kauniisti paikoilleen.
Eniten päänvaivaa aiheuttivat nuo myssyn päälle virkatut koristeraidat. Meinasivat mennä koko ajan kiemuralle ja helmot meinasivat palaa, mutta lopulta sain ne melko siisteiksi. En myöskään meinannut ensin keksiä, kuinka ne saa virkatuksi myssyn päälle. Lopulta hoksasin, että virkattava lanka täytyy tietenkin ottaa myssyn sisältä. Käyttämäni kirjava lanka kuitenkin aiheuttaa sen, etteivät koristeraidat erotu myssystä niin selkeästi kuin alkuperäisessä mallissa.
Lanka, jota myssyyn käytin, oli Schachenmayr:n lankaa Boston Style. On kuulemma syksyn uutuuslankoja. Löytyy ainakin täältä, vieläpä huomattavasti edullisemmin kuin mitä mitä paikallisessa lankakaupassa maksoin.
Myssyn tein melko tarkasti ohjeen mulaisesti. Minulla vaan on aika pieni pää, joten ohjeen myssy oli liian iso, ja kavensin myssyä vielä 16. kerroksella aina 7. ja 8. silmukan yhteen, jolloin kahden viimeisen kerroksen silmukkamäärä oli 35. Lisäksi tein ylimääräisen koristeraidan piilosilmukoilla kiertämään koko myssyn ympäri. Yritin tällä keinolla saada lipan erottumaan myssystä selkeämmin, mutta ei sillä suurta vaikutusta ollut.
Lankaa (ostin ohjeessa neuvotun 150g), jäi arviolta 50 g jäljelle. Kaksi kerää olisi siis riittänyt, mutta koska lippa virkattiin kaksinkertaisella langalla, oli tietenkin parempi, että lopussa oli kaksi erillistä ketää käytössä. Ei tarvinnut keriä yhtä kerää kahdeksi.
Tässäpä vielä myssy takaapäin, koristeraidat näkyvät tässsä hyvin. Vähänhän ne vieläkin kiertävät...




APINAKAKKU

Tuossa taannoin vietimme kuopuksen nimipäiväjuhlia. Hän sai itse esittää toiveen haluamastaan kakusta. Isoveljen johdattelemana toivomuksena oli eläinkakku, ja kun omistamassani Pullahiiren kakkukirjassa sattui olemaan apinakakku, ehdotin sitten sitä. Sopi myös aiheeltaan loistavasti pienelle marakatillemme. Kelpasi. Idean kakkuun lainasin siis Pullahiireltä, mutta toteutin kakun muotoilun osalta osittain, ja sisällön suhteen kokonaan, omalla tavallani.

Kakkuun tarvitset:

Pohja:

5 munaa
1 3/4 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täytteet:

Pätkiskerma:

Rouheeksi leikattua pätkistä.

4 dl vispikermaa
100 g tuorejuustoa (esim. Philadelpihia 1/2 pkt)
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
vajaa pussillinen (noin 120 g) pätkiksiä rouheena

Noin 170 g appelsiinimarmeladia (minulla oli Dronningholm)

Kostutukseen noin 2 dl karviaismehua (tai muuta marjamehua)

Kuorruttaminen:

Suklaakerma:
1 dl vispikermaa
1 tl kaakaojauhetta
1 tl sokeria
1 tl vaniljacreemijauhetta

Päällinen:
valkoista marsipaania tai mantelimassaa noin 600g (osan voit korvata myös sokerimassalla, jonka vaivaat marsipaanin sekaan, jolloin marsipaania on helpompi työstää)
2-3 rkl kaakaojauhetta
ruskeaa elintarvikeväriä
pieni pala mustaa marsipaania tai muuta kaulintamassaa


Valmista pohja.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.
Voitele (ja korppujauhota) halkaisijaltaan noin 25 cm:n kakkuvuoka. Itse laitan yleensä myös leivinpaperin vuoan pohjalle.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Monet valittavat, että täytekakku lätsähtää aina/usein. Yleensä se johtuu siitä, ettei munia ja sokeria ole vatkattu riittävästi. Malta siis vatkata riittävän hyvin.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita jauhoseos nostellen  muna-sokerivaahtoon. Lisäys kannattaa tehdä siivilän läpi, etenkin kun mukana on kaakaojauhetta.
Paista kakkua 180 asteisen uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se alkaa irtoilla vuoan reunoilta.

Valmista täytteen suklaakerma.
Vatkaa vispikerma. Siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää sokeri ja vaniliinisokeri. Notkista tuorejuusto ja vatkaa se kermavaahdon joukkoon. Lisää vielä pieniksi rouhitut pätkikset.

Kakun kasaaminen:

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Tee itsellesi leivinpaperista apinan pään kaava. Leikkaa kakun pohjapala sopivaksi kaavan avulla.
Leikkaa seuraavat kerroksen aina vähän edellistä kerrosta pienemmäksi. Sommittele vielä yli jääneistä paloista kuono ja otsa apinalle.

Ala täyttää kakkua. Kostuta kakun alimmainen kerros noin neljänneksellä karviaismehusta. Levitä päälle ohut kerros appelsiinimarmeladia. Marmeladia kannattaa notkistaa ennen kakkupohjalle laittamista, että leviää paremmin pehmeällä pohjalla. Levitä päälle vielä suklaakermaa.
Laita päälle seuraava kerros ja toimi kuten pohjakerroksen kanssa. Aloita kakun muotoileminen jo tässä vaiheessa suklaakerman avulla.
Lisää päällimmäinen kerros. Kostuta ja levitä ohut kerros suklaakermaa koko kakun ympärille. Asettele otsa- ja kuonopalat paikoilleen, laita tarvittaessa niidenkin väliin suklaakermaa ja appelsiinimarmeladia. Kostuta lopulla mehulla. Levitä vielä mahdollisesti jäljellä oleva suklaakerma kakun päälle saadaksesi viimeisetkin osat kunnolla muotoonsa. Kakun kuorruttamiseen tulee vielä oma kerma. Tee vielä korvat apinalle ylijääneistä kakun paloista.
Laita kakku jääkaappiin kylmenemään ja kostumaan, mielellään yön yli.


Kolmas kerros paikoillaan.

Toinen kerros paikoillaan.














Otsa ja kuono paikoillaan.

Ja vielä korvien kera.

Kakun oltua jääkaapissa yön yli, valmista suklaakerma kakun kuorruttamista varten. Vatkaa kerma, siivilöi joukkoon kaakaojauhe ja lisää sokeri ja vaniljacreemijauhe. Levitä suklaakerma kakun päälle ja nosta kakku taas vähäksi aikaa jääkaappiin.

Sekoita kaakaojauhe ja ruskeaa elintarvikeväriä (minä käytän massojen värjäämiseen pastavärejä, ovat mielestäni parhaita) marsipaanin (tai marsipaanin ja sokerimassan seoksen) joukkoon. Käytä tässä vaiheessa noin 400g marsipaanista. Vaivaa väri massan sekaan ja kauli ohueksi levyksi. Kaulinnassa voit käyttää apuna tomusokeria. Pelkkä marsipaani halkeilee helposti, mutta jos sekaan laittaa sokerimassaa esim. suhteessa 2/3 marsipaania ja 1/3 sokerimassaa (minä olen käyttänyt tätä, menettelee kuorrutteena myös pelkästään), helpottuu massan työstäminen huomattavasti, mutta marsipaanin makua jää vielä jäljelle. Pelkät sokerimassakuorrutukset kun eivät ole suurta herkkua, vaikka tuo vaahtokarkin makuinen kohtalaista onkin.
Ota kakku jääkaapista ja laita kaulittu marsipaanilevy kakun päälle. Tasoittele kakun pinnalle ja leikkaa ylimääräinen marsipaani pois marsipaaniveitsellä. Veitsen avulla voit myös painella marsipaanin reunat kakun alle.
Tärkeää erilaisilla kaulittavilla massoilla kuorruttamisessa on se, että kaulittu massa on riittävän suuri kakulle. Näin lopputuloksesta voi saada siistin. Itsekin vielä harjoittelen tuota kaulittavien massojen käyttöä, ei ole ihan helppoa. Mutta tuo usein käyttämäni sokerimassa on kyllä erittäin helppoa työstää.

Ota pala ruskeaa marsipaania talteen apinan "tukkaa", nenää ja silmiä varten.
Laita talteen myös pieni pala valkeaa marsipaania tai sokerimassaa silmiä varten.

Ota pois leikkaamasi ruskea marsipaani, ja sekoita se jäljellä olevaan 200 g:n valkoista marsipaania. Kauli ohueksi levyksi, josta tulee apinan naama. Leikkaa levystä marsipaaniveitsellä sopivan kokoinen pala leivinpaperikaavan avulla. Nosta kakun päälle. Vielä tässä vaiheessa voit tarvittaessa pienentää ja muotoilla naamaa, ennen kuin painelet sen tiiviisti kiinni.

Viimeistele vielä apina tekemällä sille silmät, nenä ja "tukka". Suu on kätevä tehdä marsipaaniveitsellä. Kiinnitä hiukset päähän coctailtikkujen avulla. Herkullinen apinakakku on valmis.

Minä ainakin ihastuin pätkiksen ja appelsiinimarmeladin yhdistelmään, toimivat loistavasti yhdessä!

RÖYHELÖHUIVI    

Löysin paikallisesta Taito shopista röyhelöhuovilankoja alennuksella. Kivoja värejä oli paljon, joten päätin, näin neulonnasta muutenkin innostuneena, kokeilla röyhelöhuivin neulomista.
Tuumasta toimeen. Tekeminen vain tyssäsi heti alkuunsa, kun en keksinyt millään, kuinka lankaa olisi tarkoitus neuloa. Vyötteessä olleesta, ainakin saksan ja englannin kielellä olevasta, ohjeesta ei ollut mitään apua. Tuskin olisi ollut suomenkielisestäkään. Ymmärsin kyllä, että neulotaan aina oikeaa, mutta en tajunnut, kuinka se voi tapahtua. Pari päivää asiaa pähkäiltyäni aloin etsiä ohjetta netistä. Tässä yksi asiaa selventänyt ohje, ja tässä vielä erittäin selkeä video.
Kun tajusin idean (jota kyllä aluksi vielä epäilin, huivi näytti pitenevän niin hitaasti, että olin varma, ettei lankakerästä voi tulla riittävän pitkää huivia), oli langasta mielestäni tosi hankala löytää oikeat reiät, joista neuloa. Toiminkin kuvan osoittamalla tavalla.
Pujotin siis kolme sormea kerrallaan neulottaviin reikiin, neuloin kaikki sormilla olevat langat, ja taas sama uudestaan. Aluksi epäilin myös netistä löytämääni "neulo huivi yhdessä illassa" -kommenttia, mutta kuinka ollakaan, huivi valmistui kuin valmistuikin yhdessä illassa! Eli nopeasti saa näyttävää aikaan.
Näitä röyhelöhuivilankoja löytyy monen merkkisiä, minun huivini on neulottu tuolla laittamassani linkissäkin käytetyllä Tonia -langalla.

Ja tässä vielä valmis huivi, jonka päät ompelin lopuksi yhteen saadakseni siitä kietaisuhuivin.



Ja lisää lankoja on odottamassa...

SUKLAAFONDANT 

 

Tämän ohjeen olen joskus löytänyt netistä, mutta en enää muista miltä sivustolta, enkä sitä äkkiseltään onnistunut löytämään. Tämä on kuitenkin mielestäni ohje, jolla sekä tulee erittäin hyvää, että on helppo onnistua. Lisäksi, jos vieraita on tulossa, on kätevää, että fondantit voidaan valmistaa jo etukäteen. Olen valmistanut fondanteja tällä ohjeella myös ilman jääkaapissa seisottamista, kylmentäen hetken ajan pakastimessa, ja onnistui myös siten. Helposti pääsee kuitenkin kypsymään liikaa.
Kaiken kaikkiaan suklaafondantien valmistamisessa hankalinta on paistoajan oikea säätely. Olen paistanut fondanteja kolmessa eri uunissa, ja jokaisessa sopiva paistoaika on ollut vähän erilainen. Ja tietysti sekin vaikuttaa, kuinka monta fondantia taikinasta tekee. Mutta itse kehoittaisinkin vahtimaan niitä tiiviisti 10 minuutin paiston jälkeen, ja ottamaan uunista pois heti kun ovat kohonneet myös keskeltä. Ja sitten itse ohjeeseen:

Ainekset:
120g tummaa suklaata
85g (huoneenlämpöistä) voita
2 (huoneenlämpöistä) kananmunaa
2 (huoneenlämpöistö) keltuaista
2/3 dl sokeria
3 1/2 rkl vehnäjauhoja

Lisäksi vuokien voiteluun:
(huoneenlämpöistä) voita
tomusokeria

Voitele annosvuoat (4-6 kpl) pehmeällä voilla. Jauhota vuoat siivilöidyllä tomusokerilla ja karista ylimääräinen sokeri pois. Paloittele suklaa teräskulhoon ja ja sulata se vesihauteessa. Kuuma vesi ei saa koskettaa suklaakulhon pohjaa. Lisää voi sulan suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitelleen koko ajan sekoittaen.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahto suklaaseen vähän kerrallaan varovasti nostellen. Siivilöi jauhot taikinaan ja sekoita varovasti.
Jaa taikina annosvuokiin. Jätä vuokiin kohoamisvaraa. Peitä vuoat tuorekelmulla ja nosta ne jääkaappiin odottamaan 8 - 24 tunniksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista tuorekelmut ja laita jääkaappikylmät vuoat uunipellille. Paista fondanteja uunin keskiosassa noin 12  minuuttia. Leivokset ovat kypsiä, kun taikina alkaa hieman irrota vuokien reunoilta. Kumoa fondantit vastapaistettuina lautasille (tai tarjoile hetken jäähtyneinä suoraan vuoistaan, kuten itse toisinaan teen). Tarjoile kermavaahdon kera. Valmis suklaafondant on kypsää reinoilta ja pinnalta, mutta sisältä pehmeän valuvaa. (Ihan hyvältä kyllä maistuu silloinkin, vaikka olisi päässyt kypsymään vähän liikaa.)

Tässä vielä kuva valmiista fondantista. En tajunnut kuvata heti, joten tämän ulkonäkö ehti hieman kärsiä muutaman tunnin seisomisesta. Olisi varmaan pitänyt kumota lautaselle ennen kuvaamista...

VILLASUKKIA

Nyt, kun puutarhassa alkaa puuhastelu käydä vähiin, on taas enemmän aikaa käsitöille. Tänä syksynä ilmoittauduin paikallisen kansalaisopiston neulontakahvilaan, koska päätin, että on aika oppia neulomaan ainakin villasukat. Ja paneutua muutenkin vähän syvällisemmin neulomisen saloihin. Olen neulonut hyvin vähän. Villasukat olin tehnyt itselleni ala-asteella. Sen jälkeen olin tehnyt opettelumielessä yhden pienen pienen villasukan, äitini avustuksella.

Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla innostuin neulomisesta ihan uudella tavalla. Aloitin villasukan neulomisen ja totesin, että sehän on mukavaa. Oikeastaan ihan yhtä kivaa kuin virkkaaminenkin. Seuraavalla tapaamisella sain opettajan opastuksella sukan kantalapun ja kantapään valmiiksi. Ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Päätin tehdä sukan valmiiksi kotona. Kärjen kavennukset olivat asia, jonka osaisin kyllä tehdä ihan vain ohjeita lukemalla. Tein kärjen sädekavennuksella. Sukka valmistui, ja ihan hyvä siitä tuli. Mitä nyt jonkun mokan olen tehnyt jalkaterän kavennusten kohdalla (liittyisiköhän siihen, että nostin siilloin oikeita silmukoita neulomatta nurin, ja tajusin asian vasta myöhemmin), mutta ei se sukan käytettävyyttä haittaa. Pieni kauneusvirhe vain. Niin, ja olin alkanut neuloa sukkaa esikoiselle, mutta hänelle sukka oli liian pieni. Silmukkamäärän olin tehnyt opettajan ohjeen perusteella, ja se oli liian vähäinen. Sukan vyötteen mukainen silmukkamäärä olisi ollut oikea. No, ei se mitään, kuopus saisi uudet villasukat.
Parin sukalle tein sitten ohjeeni avulla ihan ilman muuta apua (tai mitä nyt soitin äidille muutaman kerran), ja siitä tuli ihan oikeanlainen. Jee!
Oppimaani taitoa vahvistaakseni päätin neuloa heti perään myös esikoiselle sukat. Hänellehän olin sukat jo luvannutkin. Ne onnistuivat oikein hyvin. Tosin niihin tein vain vahvistetut kantalaput, kantapäät unohdin tehdä vahvistettuna, kun printatussa ohjeessa, jota luin, ei sitä neuvottu vahvistettuna. No, ehkä kestävät käytön silti. Niin, ja minulla on sellainen huono tapa, että jos luulen osaavani, en jaksa lukea ohjetta huolella. Niinpä tein jalkaterän kavennukset niin, että kavensin jokaisella kerroksella, enkä joka toisella, kuten ohjeessa kehoitettiin. Mutta eipä sekään tunnu haittaavan. Eli sukasta tulee ihan hyvä ja käyttökelpoinen, vaikka siihen pieniä virheitä mahtuisikin. Ja jospa seuraavat sukat sitten onnistuisivat jo ihan oikein ;)
Mutta mutta, aivan täysin ongelmitta eivät toiset sukat kuitenkaan valmistuneet (yllätys yllätys). Ensimmäinen sukka katosi pian valmistumisensa jälkeen. Löysin sen myöhemmin sohvan alta. Oletettavasti tahallaan sinne piilotettuna. Esikoinen oli nimittäin käynyt leikkaamassa päättelettömat langat (onneksi kuitenkin vain aloitus ja lopetuslangat, ei värinvaihdoista väliin jääneitä pätkiä) poikki. Vaikka asiasta oli keskusteltu jo neulontavaiheessa, kun hän olisi halunnut katkoa langat. Että niin ei voi tehdä ennen päättelyä, ettei sukka purkaannu. No, sukan kärki alkoi tietysti purkautua. Lanka kun oli katkaistu aivan juuresta. Ei kun liittämään uutta lankaa ja viimeiset kavennukset uudestaan. En saanut viimeisiä kavennuksia ihan oikeille kohdille, en viitsinyt edes yrittää, mutta ei se näy. Ainakaan harjaantumattoman silmään. Katastrofi vältetty.
Ja tässä sukat vielä käyttäjiensä jaloissa. Esikoinen valitsi itse langanvärit sukkiinsa, ja mielestäni erittäin kauniisti yhteensopivat värit :)

 

Ja tässä vielä tuo kuopuksen sukan kavennuksissa oleva virhe.

Mikäli joku muukin kokenematon nyt innostuu neulomaan villasukkia, niin tässä mielestäni hyvät ohjeet kantapään neulomiseen. Se selkiytti ainakin omaa tekemistäni. Muutenhan villasukka on helppo tehdä, mutta kantapää aiheuttaa niitä ongelmia. Ja tässä vielä erittäin selkeä video. Ja ohjeitahan netti on pullollaan, myös muunlaisten kantapäiden tekemiseen. Neulonnaniloa kaikille siitä innoistuneille!