VILLASUKKIA

Nyt, kun puutarhassa alkaa puuhastelu käydä vähiin, on taas enemmän aikaa käsitöille. Tänä syksynä ilmoittauduin paikallisen kansalaisopiston neulontakahvilaan, koska päätin, että on aika oppia neulomaan ainakin villasukat. Ja paneutua muutenkin vähän syvällisemmin neulomisen saloihin. Olen neulonut hyvin vähän. Villasukat olin tehnyt itselleni ala-asteella. Sen jälkeen olin tehnyt opettelumielessä yhden pienen pienen villasukan, äitini avustuksella.

Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla innostuin neulomisesta ihan uudella tavalla. Aloitin villasukan neulomisen ja totesin, että sehän on mukavaa. Oikeastaan ihan yhtä kivaa kuin virkkaaminenkin. Seuraavalla tapaamisella sain opettajan opastuksella sukan kantalapun ja kantapään valmiiksi. Ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan. Päätin tehdä sukan valmiiksi kotona. Kärjen kavennukset olivat asia, jonka osaisin kyllä tehdä ihan vain ohjeita lukemalla. Tein kärjen sädekavennuksella. Sukka valmistui, ja ihan hyvä siitä tuli. Mitä nyt jonkun mokan olen tehnyt jalkaterän kavennusten kohdalla (liittyisiköhän siihen, että nostin siilloin oikeita silmukoita neulomatta nurin, ja tajusin asian vasta myöhemmin), mutta ei se sukan käytettävyyttä haittaa. Pieni kauneusvirhe vain. Niin, ja olin alkanut neuloa sukkaa esikoiselle, mutta hänelle sukka oli liian pieni. Silmukkamäärän olin tehnyt opettajan ohjeen perusteella, ja se oli liian vähäinen. Sukan vyötteen mukainen silmukkamäärä olisi ollut oikea. No, ei se mitään, kuopus saisi uudet villasukat.
Parin sukalle tein sitten ohjeeni avulla ihan ilman muuta apua (tai mitä nyt soitin äidille muutaman kerran), ja siitä tuli ihan oikeanlainen. Jee!
Oppimaani taitoa vahvistaakseni päätin neuloa heti perään myös esikoiselle sukat. Hänellehän olin sukat jo luvannutkin. Ne onnistuivat oikein hyvin. Tosin niihin tein vain vahvistetut kantalaput, kantapäät unohdin tehdä vahvistettuna, kun printatussa ohjeessa, jota luin, ei sitä neuvottu vahvistettuna. No, ehkä kestävät käytön silti. Niin, ja minulla on sellainen huono tapa, että jos luulen osaavani, en jaksa lukea ohjetta huolella. Niinpä tein jalkaterän kavennukset niin, että kavensin jokaisella kerroksella, enkä joka toisella, kuten ohjeessa kehoitettiin. Mutta eipä sekään tunnu haittaavan. Eli sukasta tulee ihan hyvä ja käyttökelpoinen, vaikka siihen pieniä virheitä mahtuisikin. Ja jospa seuraavat sukat sitten onnistuisivat jo ihan oikein ;)
Mutta mutta, aivan täysin ongelmitta eivät toiset sukat kuitenkaan valmistuneet (yllätys yllätys). Ensimmäinen sukka katosi pian valmistumisensa jälkeen. Löysin sen myöhemmin sohvan alta. Oletettavasti tahallaan sinne piilotettuna. Esikoinen oli nimittäin käynyt leikkaamassa päättelettömat langat (onneksi kuitenkin vain aloitus ja lopetuslangat, ei värinvaihdoista väliin jääneitä pätkiä) poikki. Vaikka asiasta oli keskusteltu jo neulontavaiheessa, kun hän olisi halunnut katkoa langat. Että niin ei voi tehdä ennen päättelyä, ettei sukka purkaannu. No, sukan kärki alkoi tietysti purkautua. Lanka kun oli katkaistu aivan juuresta. Ei kun liittämään uutta lankaa ja viimeiset kavennukset uudestaan. En saanut viimeisiä kavennuksia ihan oikeille kohdille, en viitsinyt edes yrittää, mutta ei se näy. Ainakaan harjaantumattoman silmään. Katastrofi vältetty.
Ja tässä sukat vielä käyttäjiensä jaloissa. Esikoinen valitsi itse langanvärit sukkiinsa, ja mielestäni erittäin kauniisti yhteensopivat värit :)

 

Ja tässä vielä tuo kuopuksen sukan kavennuksissa oleva virhe.

Mikäli joku muukin kokenematon nyt innostuu neulomaan villasukkia, niin tässä mielestäni hyvät ohjeet kantapään neulomiseen. Se selkiytti ainakin omaa tekemistäni. Muutenhan villasukka on helppo tehdä, mutta kantapää aiheuttaa niitä ongelmia. Ja tässä vielä erittäin selkeä video. Ja ohjeitahan netti on pullollaan, myös muunlaisten kantapäiden tekemiseen. Neulonnaniloa kaikille siitä innoistuneille!