HULLUN HOMMAA...

Vähän päivitystä muutaman päivän takaa. Eli, kohta eletään heinäkuuta, ja Suomen kesähän näyttää parhaita puoliaan. Vaikka montaa paikkakuntaa ovat nyt kesäkuun aikana vaivanneet yöpakkaset, tai ainakin lähelle nollaa tippuvat yölämpötilat, on niiltä täällä tähän asti säästytty. Lämmintä ei ole ollut, mutta silti lämpötila on öisinkin pysynyt vähintään viiden asteen tietämissä. En ollutkaan enää aikoihin tehnyt minkäänlaisia yösuojauksia puutarhassa. En sen jälkeen, kun touko-kesäkuun vaihteen kylmän jakson jälkeen vein taimikasvatukseni sekä autotallissa lämmitelleet kesäkukat takaisin pihalle. Keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi luvattiin kuitenkin lämpötilan laskevat yöllä plus yhteen. Voi  jessus! Niinpä päätin, että kasveja on taas pakko suojata. Kaiken palelluttaminen tässä vaiheessa olisi liian kova kolaus.
Keskiviikko-iltana sitten kävin virittelemassä hallaharsoja kurkuille, kesäkurpitsoile ja kitukasvuiselle vesimelonille (ei kasva mihinkään tässä kylmyydessä, joten meloneista on turha tälle kesälle haaveilla), sekä muutamille ruukuissa kasvaville sipuli- ja siemenkasvatuksille. Diana-amppelin nostin sisälle, kun oli lähellä ovea, samoin yhden keijunmekkoamppelin. Ajattelin, etten halua ainakaan kaikkia mekkoja palelluttaa. Ja sitten...
... kannoin kaikki maissiruukut sisälle. Huoh! Ja pari tomaattia. Totesin kuitenkin tomaattiruukut minulle liian painaviksi, sen verran alkoi taas supistella. Vaikka vaara onkin jo ohi, ja vauvan turvallista syntyä, ei tuo supistelu silti tunnu mukavalta. Joten mies kantoi kaikki loput ulkona kasvavat tomaatit autotallin suojiin. Kasvihuoneen tomaatit taas saivat pakasvahdin suojakseen. Tulipa sillekin laitteelle käyttöä, en tätä ennen ollutkaan sitä vielä tarvinnut.
Ja aamulla sitten kaikki takaisin paikoilleen. Yölämpötila ei tosin loppujen lopuksi ollut meidän pihassa tippunut ihan niin alas kun luvattiin, tämä ei ole kovin hallanarka paikka. Mittarin mukaan yön alin oli +3 astetta, joten eivätköhän kasvit olisi siitä ihan hyvin selvinneet. Mutta tulipahan tehtyä vähän turhaa työtä. Tai no, ei tuo kasveille varmasti pahaksi ollut, saivatpahan vähän lämmitellä.

Maissit eteisessä. Juurella kasvaa hernettä. Parista ruukusta kuoli maissintaimi,
kylvin uudet siemenet tilalle, ja ne ovat kyllä itäneet, vaikka pieniä vielä ovatkin.

Tomaatteja autotallissa.

Jotain hyvää näistä kylmistä säistä sentään on ollut. Kukkaan ehtineet perennat kukkivat kauemmin kuin helteellä. Tässä vielä muutama eilen otettu kuva puutarhasta.

Takapihan perennapenkkiä.

Samaisesta penkistä kurjenpolvia (olisiko idänkurjenpolvi?).

Ja lähikuvassa lilja, olisikohan ruskolilja?

Salkoruusun lehtien alta kurkistelee itse itsensä kylvänyt orvokki.

Harjaneilikat aloittelevat kukintaa kasvimaan reunalla.
Erittäin hyvin ovat pitäneet huolta säilymisestään, vähän
yritin keväällä harventaakin kasvustoa.

HOUSUJEN PAIKKAAMISTA

Meidän esikoinen on viimeisen vajaan vuoden - tai itse asiassa valtaosan alle puolen vuoden - aikana onnistunut hajottamaan kymmenet housut! Kaikki revenneet tai muuten puhki vasemman polven kohdalta. En ymmärrä, miten herra on siinä onnistunut, mutta housut ovat odotelleet kasassa, että saisin niitä paikkailtua. Ei vaan ole ollut innstusta, ja aina pyykkivuoren kasvaessa esikoinen on joutunut kärsimään housupulasta.
Juhannuspäivän kunniaksi päätin lopulta tarttua härkää sarvista, että saisin homman pois alta ennen uuden tulokkaan saapumista. Meidän perheen miesväki lähti päiväksi mökkeilemään, minua ei ajatus kamalasti innostanut kolean ja sateisen sään vuoksi, eikä tuo autossa istuminen muutenkaan houkutellut. Kovasti oli taas edellisillan supistellut, ja sama meno jatkui myös läpi tuon juhannuspäivän, -yön ja tämänkin päivän. Todella ärsyttävää! Mutta melkein kaikki housut tulivat joka tapauksessa korjatuiksi!
Parit housut paikkailin ompelemalla niihin kaupasta ostetun valmiin liimapaikan (ainakaan minun kokemuksella eivät kestä pesua pelkällä kiinni silittämisellä), osan repeämistä vain ompelin umpeen, ja muutamiin housuihin siten taiteilin itse paikat vähän suuremmalla vaivalla. Applikoin ne velour- ja fleecekankaista. Nuo Angrybirds-paikat olivat aika aikaa vieviä, mutta ihan pätevät paikat sain aikaiseksi, ja esikoinenkin oli tyytyväinen lopputulokseen.
Liimakangasta käytin paikkojen kiinnittämiseen ennen ompelua, mutta mitään tukikankaita en laittanut. Vähän nuo lintuset alkoivat vetää, eli tukikangasta olisi ehkä ollut hyvä käyttää, mutta silittämällä vielä lopuksi sain paikat kuitenkin aika hyvin asettumaan.

Ja vähän myös puutarhaa. Minun jo kuolleeksi julistamani, vuosi takaperin äitienpäivälahjaksi saatu karhunvatukka (muistaakseni Sonja) onkin hengissä. Kukkii näin komealla kukalla :) Istutin vierekkän tuon karhunvatun sekä puutarhavatun, ja nimilaput hävisivät talven aikana. Keväällä olin tietenkin varma, että kuollut yksilö on tuo karhunvattu, mutta eipäs ollutkaan. En minä puutarhavatunkaan kuolemaa olisi toivonut, mutta jos toisen piti kuolla, niin parempi näin päin.

Marjasinikuusamista näyttää olevan tulossa ihan mukavasti satoa maisteltavaksi. Etenkin siihen nähden, että ne on istutettu vasta viime kesänä. Ongelmanahan tuolla pensaalla on kai se, että kukkii niin aikaisin että halla saattaa viedä kukat tai pölyttäjiä ei riitä. Mutta tänä keväänä oli sitten lämmintä juuri oikeaan aikaan, kylmät säät tulivat kuusamien kanalta riittävän myöhään :) Saas nähdä, maistuvatko mustikalta, niinkuin olen lukenut. Neljä pensasta tuolla kasvihuoneen edessä kuitenkin kasvaa, olisiko kolmea eri lajiketta. Ja muutamat marjat alkavat muuten jo vaihtaa väriäkin.

Kesäkukat ovat selvästi kärsineet tästä koleasta ja sateisesta säästä. Siemenkasvatetut kelloköynnökset ja zinniat eivät ala venyä, ja osa puutarhalta ostetuista kukista kukkii aika huonosti. Aurinko ja lämpö, tulkaa nyt takaisin!
Tomaatit sentään näyttävät onneksi edelleen hyviltä, mutta ne pitäisi saada myös pölyttymään. En minä niitä koristeeksi kasvattele, vaan satoa saadakseni! Uusia kukkiakaan ei juuri ilmesty, mutta uusia pienen pieniä raakileita sentään löysin tänään, Chocolate Cherrystä.
Yksi ulos jättämäni kasvihuonekurkun taimi sen sijaan on nyt ottanut ja kuollut. Pitkään se sinnitteli kylmästä huolimatta, mutta lopulta kolea sää vei voiton. No, onneksi se nyt oli vain kokeilu, kun en viitsinyt kasvihuoneeseen ahtaa liikaa, toinen samanlainen kuitenkin kasvaa ja voi hyvin kasvihuoneessa.

Ja vielä vähän perennojen siemenkasvatuksia. Niitäkin sain lopulta koulittua muutama päivä takaperin. Pieniä ovat vielä valtaosa, mutta taimia on joka tapauksessa tulossa.  Sinipallo-ohdakkeet olivat sen verran isoja, että ne olen jo istutellut hyvän aikaa sitten penkkiin asti. Samoin kissanmintut ja iisot joutavat penkkiin, kunhan keksin, minne ne sijoitan. Etupihan yhdessä penkissä olisi jonkin verran tyhjää tilaa, mutta sinne kaipaisin jotain matalampaa. No, katsotaan nyt, ja saahan noita kasveja aina siirreltyä. Loput taimet saavatkin sitten vielä kasvattaa kokoa pikkuruukuissa.

Iisoja

Kissanminttu

Tässä kaikenlaista sekalaista, kaikki eivät ole edes itäneet. Parin ruukun taimet pitäisi varmaan koulia...

Erilaisia Akileijoja

Ylhäällä vaaleanpunainen Palavarakkaus, vasemmalla Akileijoja ja oikealla oranssia Kesäkulleroa

KAKKU-
VIIKONLOPPU 

Edellisenä viikonloppuna tein kakkuja kahtiin eri juhliin. Toiset juhlat olivat miehen mummon syntymäpäivät, pyöreitä vuosia tuli täyteen. Lisäksi täytin ja koristelin pari kakkua yhtiin rippijuhliin (pohjat sain valmiina). Yhteensä tuli sitten väsättyä neljä kakkua, huh. Kiirettä meinasi pitää, kun piti ehtiä juhliakin, ja muutakin ohjelmaa viikonlopulle oli. Mutta toisaalta, ihan mukavaa oli taas näperrellä, ja ihan vapaaehtoisestihan kakuntekoon suostuin :)

 MUMMIN SYNTTÄRIKAKKU

Syntymäpäiville tein 10 munan mustaherukkakakun. Tästä kakusta olen aikaisemminkin kirjoittanut, on siis ehdottomasti yksi omista suosikkikakuistani, ja tätä olen tehnyt useamman kerran. Perusohje on Mestari Aleniuksen kakkuklassikot -kirjasta, kuten olen myös aikaisemminkin maininnut. Ja on hyvä kakkukirja.
Pari päivää ennen juhlia tuli vielä tieto, että tarvitaan myös gluteenitonta tarjottavaa, joten lupauduin tekemään samoilla täytteillä pienen gluteenittoman kakun. Siihen anoppi tosin paistoi pohjan.

Ja seuraavalla tavalla tein tuon ison kakun:


KORISTEET:

Tarvitset pasta- ja tomuvärejä, kimallesprayta, syötävää liimaa, noin 100g sokerimassaa sekä noin 200g valkosuklaata.

Koristeet tein pari päivää etukäteen, että sokerimassakukat ehtivät kunnolla kovettua.
Käytin samanlaisia kukkasia koristeena molempien juhlien kakuissa.
Leikkasin muoteilla vaahtokarkin makuisesta massasta kolmen kokoisia kukkia. Värjäsin pienimmät kukat heti vedellä ohennetulla pastavärillä oranssiksi. Laitoin suuret ja keskikokoiset kukat hetkeksi kovettumaan ja saamaan muotoa kananmunakennojen sisäosien ulokkeiden päälle. Kukat kovettuivat aika nopeasti muotoonsa. Lähes muotoon kovettuneiden suurten kukkien keskustaan liimasin sitten syötävällä liimalla pienet värjätyt kukat. Keskikokoisten kukkien keskustat maalasin tässä vaiheessa oranssiksi. Sitten vaalensin vedellä oranssia väriä, ja maalasin vielä muutaman kukan kokonaan oranssiksi (tulivat rippikakkuihin).
Jätin kukat vielä yöksi kananmunakennojen kuppiosien sisään, että muoto säilyisi. Kennot voi päälystää foliolla.
Osan kukista värjäsin sitten seuraavana päivänä kirsikan värisellä sekä sinisellä (rippikakkuihin) tomuvärillä. Lopuksi suihkutin kaikkiin kukkiin syötävää helmiäisspraytä, jota saa tilata mm. Leipurin Putiikista.

Mustaherukkakakkuun tein myös valkosuklaalehtiä, sekä pursotin numeron 90. Näitä varten sulatin pelkän valkosuklaan vesihauteessa. Numeron pursotin leivinpaperille, lehdet tehdään oikeiden mustaherukanlehtien alapuolelle.
Lehdet kannattaa levittää leivinpaperilla päällystetylle tarjottimelle. Sudin suklaata lehdille pullasudilla, nostin välillä pakastimeen jähmettymään, ja sudin vielä toisen kerroksen, että lehti olisi vähän vahvempi. Lehti poistetaan, kun suklaa on kunnolla jähmettynyt. Ei vie pakastimessa kuitenkaan kovin paljon aikaa. Itse totesin, että parhaiten lehden irrottaminen onnistui suklaalehteä rikkomatta siten, että antoi lehden sulaa huoneenlämmössä hetken ajan, ja sitten aloitti lehden irrottamisen "varresta" käsin. Juuri tuo keskimmäinen paksu lehtiruoti rikkoo suklaan herkästi. Lehtiä kannattaakin tehdä ylimääräisiä, itse ainakin hajotin muutaman. Ja kaikkia lehtiä ei kannata ottaa pakastimesta huoneenlämpöön kerralla, vain muutama. Valmiit suklaalehdet voi säilyttää rasiassa jääkaapissa.

MUUT AINEKSET:

Pohja (tein 2 kpl, ohje yhdelle pohjalle):
5 munaa
1 2/3 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
Noin 4 dl mustaherukkamehua

Täyte:
7 dl vispikermaa
3 dl mustaherukkahilloa
2 dl mustaherukoita

Koristelu:
7 dl vispikermaa (siitä saattoi jäädä jotain yli myös pienempään kakkuun)
5 rkl mustaherukkamehutiivistettä
noin 1 dl  tasaiseksi siivilöityä mustaherukkahilloa
noin 1 dl mustaherukoita
Kiilteeseen:
1/2 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 1/2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria
(Kiillettä olisi riittänyt varmasti puolikas määrä, sitä jäi reilusti yli vaikka käytin myös pieneen kakkun)

KAKUN VALMISTUS:

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi varovasti sekoittaen muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ja paista 220 asteessa noin 8 minuuttia.
Valmista samoin toinen pohja.
Valmista täyte. Vatkaa kerma ja lisää kermavaahdon sekaan mustaherukkahillo.
Irrota jäähtyneet kakkupohjat leivinpaperista (kostuta tarvittaessa leivinpaperia kylmällä vedellä pullasudin avulla, jos kakkupohja ei muuten irtoa kunnolla). Leikkaa molemmista pohjista 1/3 pois, näin saat pohjat kolmea kerrosta varten.
Laita ensimmäinen pohja tarjoiluastialle, ja leikkaa leivinpaperista kapeat suikaleet, jotka laitat reunoilta hieman kakkupohjan alle suojataksesi tarjoilulautasen. Näin isoa kakkua kun on hankala siirrellä, joten itse ainakin kasasin sen suoraan tarjoilulautaselle. Kostuta pohja vajaalla kolmanneksella mehusta, ja levitä noin puolet täytteestä pohjan päälle. Ripottele pinnalle puolet mustaherukoista.
Laita keskikerros paikoilleen, tee se kahdesta vajaasta kakkupohjasta. Kostuta ja täytä kuten pohja.
Laita päällimmäinen pohja paikoilleen. Kostuta lopulla mehulla. Kostutus valuu alaspäin, joten sitä saa jäädä tähän reilu kolmannes. Tasoittele vielä yli pursuva täyte kakun reunoille. Nosta kakku jääkaappiin kostumaan mielellään yön yli.
Vatkaa kakun koristeluun tuleva kerma, ja mausta valmis vaahto mustaherukkamehu- tiivisteellä.  
Painele mustaherukkahilloa tiheän siivilän läpi saadaksesi kakun päälle sileää hilloa. Tämä ei tosin ole ihan välttämätöntä, kun hillon päälle tulee joka tapauksessa vielä kokonaisia mustaherukoita.
Kuorruta kakku ohuella kermavaahtokerroksella. Pinnasta saat tasaisen palettiveitsellä. Tee kakun reunoille haluamasi koristepursotukset. Minä tein pursotukset pienellä tähtityllalla.
Koristele kakun pinta haluamallasi tavalla. Minä pursotin ensin kakun reunaan laskokset isolla lehtityllalla, sitten pursotin samanlaisilla laskoksilla kolmion pohjat kakun sivuille. Näin syntyneet kolmiot täytin ensin siivilöidyllä mustaherukkahillolla, jonka päälle ripottelin jäisiä mustaherukoita. Sitten valmistin kiilteen hyytelösokeripakkauksen ohjeen mukaisesti (korvasin vain 0,5 dl vedestä mustaherukkamehulla), ja levitin hieman jäähtyneen kiilteen mustaherukoiden päälle.
Lopuksi asettelin kakun päälle suklaalehtiä ja sokerimassakukkia, sekä keskelle valkosuklaanumerot.
(Valkosuklaalehtiä jäi vielä jemmaan, jos niille keksisi myöhemmin käyttöä.)

Tässä tämä pieni gluteeniton kakku.

Ja sitten tekemäni rippikakut. Molemmat kakut olivat samanlaisia, täytteenä niissä oli mansikkahilloa, mansikkakermaa sekä mansikkaviipaleita.

Reunapursotukset tehty suurella koripunostyllalla ja pursotukset kakun päälle pienellä tähtityllalla (olen onnistunut kadottamaan jonnekin ison tähtityllani).

Kakun pinta on samaa mansikkakermaa kuin kakun täyte, risti on pursotettu kullanvärisellä kimallegeelillä, ja päällä tuoreita mansikoita hyytelösokerikiilteen alla.

Laitetaan vielä lopuksi vähän kuulumisia puutarhan puolelta. Hyinen juhannusviikon sää ei ainakaan toistaiseksi näytä onneksi aiheuttaneen suurempaa vahinkoa edes ulkona oleville tomaateille. On toki voinut vahingoittaa kukka-aiheita. Mutta muuten näyttävät ihan virkeiltä. Täällä on tosin ainakin toistaiseksi säästytty niin hallalta kuin räntäsateeltakin, etkä niitä pitäisi olla luvassakaan.
Chereza Amarellasta on tämän toisen tomaattikesän kokemuksen perusteella tulossa suosikkitomaattini. Ihan kuten viime vuonnakin (jolloin lajikevalikoima tosin oli paljon pienempi), näyttäisi myös nyt tekevän tomaatteja ensimmäisenä. Siinä on jo pari pientä raakiletta, muissa tomaateissa vasta kukkia. Ja kasvaa siis ulkona. Pieni keltainen kirsikkatomaatti, hyvänmakuinen, ja siemeniä saa halvalla ihan marketeista (ja ainakin viime vuonna ostamassani pussissa niitä oli paljon).

Myös ensimmäinen paprika on tehnyt kasvarissa pienet hedelmän alut, lajike Mohawk. Muiden paprikoiden ja chilien kukintaa vielä odotellessa.

Lidlistä keväällä ostetusta sipulikasveista ensimmäinen, lukinlilja, on myös avannut kylmyyttä uhmaten yhden kukan.

Viime vuonna istutettu loistokärhö Multi Blue on myös aloittanut kukinnan jo muutama päivä sitten.

Ja pakko tästä alppiruusustakin (Catawbiense Grandiflorum) on laittaa kuva nyt, kun on ehtinyt täyteen kukkaansa.

KESÄ ETENEE PIHALLA

Tässä vähän tämän päiväisiä kuvia tuolta meidän pihamaalta. Paljon löytyy jo kaunistakin katsottavaa, vaikka itse tuleekin kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, mitä kaikkea on vielä tekemättä. Mutta, nyt on lähes kaikki taimet ja kesäkukat istutettu, vaikka välillä tuntuikin, ettei se tule tapahtumaan ikinä. No, on noita siemenkylvöjä vielä joitakin jäljellä...

Hyttyset saapuivat muutama päivä sitten, ja voi luoja kuinka paljon niitä on iltaisin! Teen kastelukierroksen aina vasta illalla, ja meinaavat kyllä oikeasti syödä elävältä. Etenkin tomaattien kastelu on tuskallista, kun valtaosa on sellaisissa "altakastelu" -astioissa, että vesi pitää kaataa paljun tai ruukun pohjalle pienestä putkesta, joka tietenkin vie vähän aikaa.

Tässä nyt kuitenkin pihakuvia tältä päivältä.

Unikot ovat alkaneet kukkia. Kauniilta näyttävät niin nuppuna, aukeamassa ollessaan kuin täydessä kukassakin. Nämä ovat käsittääkseni idänunikoita. Kovia ovat leviämään, mutta eipä tuo minua haittaa. Nopeasti kuihtuvat kukittuaan, eikä mahdollisia ylimääräisiä nyt ole kovin hankala poiskaan kaivaa. 

Tulppaanien kukinta alkaa olla ohi (tulppaaneja ajatellen, onneksi oli välissä se hyvin viileä kausi, sai nauttia kukinnasta kauemmin), mutta ukkolaukat ovat nyt parhaimmillaan. Pari vuotta sitten takapihan penkkiin istutetut ukkolaukat sen sijaan eivät ole yksikään tehneet kukkavartta, ainoastaan lehtiä. Ovatko ukkolaukatkin siis sellaisia, että kukinta taantuu vuoden tai kahden jälkeen?
Seuraavaksi tässä penkissä aloittaa kukinnan punapäivänkakkara, nupuissa alkaa jo näkyä punaista. Taitavat muuten olla viime vuotisia siemenkasvatuksia, ja komeasti ovat nyt kasvaneet.

Lumipalloheisi alkaa myös olla täydessä kukassa. Kirvojakin siinä riittää, vaikka ainakin kolmesti olen jo tänä vuonna suihkutellut mäntysuopavedellä. Ensimmäisen kerran kun lehdet olivat vasta puhkeamaisillaan. Ärsyttävää, mutta pitää vain kestää, koska olen jo lapsena ihastunut tähän pensaaseen. Isäni ostikin sellaisen lapsuudenkotini pihalle, mutta se ei suostunut kasvamaan, ja lopulta kuoli pois. Joten nyt sitten käyn joka vuosi sotaa kirvoja vastaan, ihan hevin en pensaasta luovu. Paikka taitaa olla vähän huono, kun on täydessä paahteessa.
Ajatuksissa tämän pensaan suhteen tosin on, että tuosta alaosasta voisi leikata oksat kokonaan pois, että tulisi vähän puumaisempi. Nyt pensas on vähän hassun mallinen.

Ylemmän kuvan alppiruusu (Catawbiense Grandiflorum) kiittää, kun pääsi parempaan paikkaan kasvamaan, pois paahteesta. Kukinta taitaa olla aika komea, kunhan kaikki nuput ovat auenneet. Toinen samanlainen vieressä ei ole yhtä hyvillään ainakaan vielä tänä vuonna.
Alla olevassa Hellikissä taas on vain muutama kukka, loput nuput näyttävät siltä, kuin olisivat kuivuneet. Sama vika myös Cunninghm's Whitessa (joka aukaisi pari kukkaa myöhään viime syksynä) sekä Mauritzissa.

Siperian?kurjenmiekat ovat kohta täydessä loistossaan. Kukinta alkoi jo vähän laantua, kunnes viime vuonna sain aikaiseksi lannoittaa tuota puskaa. Nyt kukkia näyttäisi tulevan taas mukavasti. Vasta viime kesänä aloin perehtyä enemmän puutarhan hoitoon ja totesin, että kyllä niitä kasveja aika-ajoin täytyy lannoittaakin. Sitä ennen istuttelin kyllä jotakin lisää, mutta en juuri hoitanut mitään.
Kurjenmiekkojen edessä on ukonhattua ja sitten kivikkokasveja. Paikka on vähän hankala, kun tuossa edessä on kallio ihan pinnassa, joten multatilaa ei ole juuri lainkaan. Meidän tähän muuttaessa paikalla oli kuitenkin valmiina ympyrän muotoinen penkki, jota en halunnut alkaa purkamaankaan.

Etupihan penkin Multibluessa on jo pari nuppua. Kasvaa selvästi paremmin kuin takapihalle hommattu, mutta takapihan taimi olikin halpa taimi pienessä ruukussa, ja etupihan kärhöjen multatilakin on paljon parempi.
Takapihalla pation reunalla korkeimmat kärhöt huitelevat kuitenkin jo pitkälti yli metrissä. Muutaman vuoden ovat tainneet kasvattaa juuriaan, mutta nyt nuo pisimpään pihassa olleet alkavat olla aika komeassa kasvussa.

Amppelimansikka kukkii hienosti, ja pieniä raakileitakin on jo. Sama tilanne parissa tästä jaetussa taimessa. Takaoikealla näkyy ensimmäinen pieni aukeamassa oleva Zinnian kukka :)

Yrttipenkkiin istutin siemenkasvatettuja Mr. Majestic -samettikukkia. Aluksi luulin, että eivät olekaan sitä mitä piti, mutta kukka onkin auetessaan keltainen, ja muuttuu raidalliseksi vasta vähän myöhemmin. Hauskan näköiset nuo kukat.

Ja lopuksi vielä tomaatteja. On se uskomatonta, kuinka valtavan nopeasti ne lähtevät hurjaan kasvuun päästessään kunnon multatilaan. Ei näitä enää voi pikkutaimiksi kutsua, niin kuin valtaosaa vielä viikko sitten maitopurkissa ollessaan. Suurin osa tomaateista on ulkona seinustalla, toivottavasti pärjäävät yhtä hyvin kuin viime vuonna.
Kasvihuoneessa on sitten sinne mahtuneiden tomaattien lisäksi kasvamassa pari kurkkua, sekä muutama chili ja paprika.
Muutama ulkona kasvava tomaatti on jo aukonut ensimmäisiä kukkiaan, ainakin Olivade ja Chocolate Cherry.
Ja muutama pienimmistä tomaatin taimista odottaa vielä istuttamista...

 

CARS -KAKKUJA

Hyvä ystäväni pyysi talvella tekemään pari täytekakkua poikansa syntymäpäiville.
Kakut saivat olla tavallisia kermakakkuja, mutta koska kyseessä oli pienen pojan syntymäpäivät, halusin tietenkin kakkuihin jotakin pienelle pojalle sopivaa. Autot-elokuvan Make oli juuri tuolla hetkellä in, joten Make pääsi toiseen kakkuun, ja toiseen sitten Salama McQueen.
Täytin tavalliset sokerikakkupohjat mansikkahillolla ja mansikkakermalla, jota olen aikaisemminkin julkaisemissani kakuissa käyttänyt. Kakunpäällyskuvat ovat sokerimassaa. Marsipaani on mielestäni parempaa, mutta sokerimassa helpompaa työstää, eivätkä nämä kuvat kuitenkaan peittäneet koko kakkuja. Hyvät maalausohjeet löytyvät Kinuskikissan blogista. Omat kuvani maalasin pastaväreillä, joita ohensin vedellä. Lisäksi käytin värjättyä kermaa ja Diggestive -keksimurskaa.
Hyvä pensseli on kaiken a ja o maalauksen onnistumiselle. Minulla on muutama eri kokoinen pensseli, kalliimpia ja halvempia, eikä niillä halvoilla kyllä oikeasti tee juuri mitään! Eli tässä asiassa laadukkuuteen kannattaa mielestäni panostaa.