Talomme toiselle sivulle jää kapeahko puolivarjoisa puutarhakaistale, jolla ei parin ensimmäisen asuinvuotemme aikana ollut oikein mitään funktiota. Siellä kasvoi iso tuija, ja nurmensekaista sammalta. Tuijan kaatamisesta keskusteltiin pian muuttomme jälkeen, mutta en halunnut puuta kaadettavan, koska se oli mielestäni kaunis. Pari vuotta sitten kuitenkin myönnyin, sillä puu kasvoi erittäin epäkäytännöllisessä paikassa. Aivan yhden makuuhuoneen (tällä hetkellä poikiemme huoneena) ikkunan edessä. Huone oli siis todella pimeä. Viime kesänä aloin sitten miettiä, mitä tuolle talon sivulle voisi tehdä, että siitä saisi vähän kutsuvamman. Ilman tuijaa siellä oli enää tuo ruma sammal-nurmi.
Viime syksynä teinkin kaadetun tuijan kannon ympärille kohopenkin (juurien takia muunlainen penkki olisi ollut hankala toteuttaa), johon istutin kaksi timanttituijaa, tuiviota ja pallotuijan. Kaikki nuo havut minulla oli jo valmiina paikkaansa etsimässä. Tällaiselta penkki näytti tuoreeltaan.
Tämän kesän aikana alue on muuttanut muotoaan lisää. Meille oli jäänyt viime syksyltä suuria kivenlohkareita, jotka oli kaivettu ylös kun kasvihuoneen paikalta piti kaivaa pintamaa pois. Halusin käyttää ne istutusaltaiden tekoon. Lisäksi halusin saada pihaan matalia alppiruusuja. Tässäpä sopiva paikka niille.
Toukokuussa tuo alue näyttikin sitten tältä. Myös edellissyksynä yhden kukkapenkin ympäriltä poistetut liuskekivet löysivät tuolta paikkansa.
Ja tällä hetkellä siellä näyttää tältä. Tuossa kuunliljapenkissä tosin on vähän enemmän taimia, kun sain siihen ystävältä vielä yhtä lajia kuunliljaa. Tarkoituksella olin siis jättänyt tyhjää. Koristeheinät (japaninsara) ostin vasta nyt syksyllä, ja kovasti toivon että selviävät talvesta!
Aluetta on tehty, ja välillä purettukin, kun kaikki ideani eivät olekaan toimineet (ideoita riittää, mutta niiden toteutus saattaa ontua), mutta nyt lopullinen suunnitelma alkaa vähitellen hahmottua. Ehtinee tosin vielä muuttua matkan varrella... Tekemistä kun jää paljon ensi kesäksikin. Mutta parin viime viikon aikana olen siis saanut jotain aikaiseksikin. Ja siihen aikaansaannokseen olen ihan tyytyväinen.
Tuo kartiovalkokuusi-kääpiösinikatajaryhmä minua kyllä vähän mietityttää. Onko niiden paikka liian lähellä talon seinää (vaikka pieniksi jäävätkin) ja toisaalta myös liian varjoisa? Mutta siirrellään sitten tarvittaessa. Tai ehkä koko ryhmä siirtyy piankin kauemmas seinästä. Katsotaan.
Ja hyviä vinkkejä alueen kehittämiseen otan ilomielin vastaan :) Erityisesti tuo talon seinusta mietityttää, kun jotenkin mielestäni näyttää tylsältä, jos siinä on vain isolla alueella tyhjää, mutta kun ei siihen toisaalta voi oikein mitään istuttaakaan... Nyt siellä on vain tuo yksi "temppeli-kukkula", joka näyttää vähän irralliselta. Tällä hetkellä ajatuksissa olisi kattaa temppelin ympäristö jonkinlaisilla kivillä.
Ja noiden havuryhmien väliin tulee uusi istutusalue, jotain perennoja. Ehkä kuunliljoja. Vasta äskettäin olen herännyt siihen, kuinka valtavan paljon erilaisia upeita kuunliljalajikkeita onkaan olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti