keskiviikko 6. joulukuuta 2017
perjantai 10. kesäkuuta 2016
AFRIKANKUKKAELÄIMIÄ
Heidi Bearsin suunnittelemat afrikankukkaeläimet ovat varmaankin tuttuja lähes kaikille virkkausta ja käsitöitä harrastaville. Itse törmäsin Happypotamuksen kuvaan ensimmäisen kerran reilut pari vuotta takaperin, ja ihastuin siihen suuresti. Yli vuoden kuitenkin kesti, että sain aikaiseksi tilata
itselleni ohjeen Ravelrysta (en millään viitsinyt perehtyä maksupolitiikan toimintaan, ihan kuin se olisi muka ollut niin vaikeaa!). Vasta kun näin hipon livenä paikallisessa lankakaupassa, oli ohje ihan pakko tilata.
Viime vuoden puolella hippoja valmistui kaksi, toinen kotiin ja toinen kummitytölle syntymäpäivälahjaksi.
Ravelryn ohjekirjastooni on päätynyt kolme muutakin Heidi Bears -ohjetta: stegosaurus, poni ja nalle. Myös sauruksia ja poneja on valmistunut kaksi kappaletta, toinen saurus asuu meillä kotona ja toinen läksi kummipojan kastelahjaksi kummilusikan kera, molemmat ponit taas matkustivat joulupaketeissa kahden kummitytön hoiviin.
Afrikankukkien virkkaaminen on parin ensimmäisen jälkeen todella helppoa ja aika nopeaa, joten eläinten tekoon ei mene ihan mahdottomasti aikaa, vaikka osia tarvitaankin paljon (esim. hippoon menee 44 arfikankukkaa). Ohjeet ovat todella selkeät, ja niitä on helppo seurata. Tarkkana kuitenkin pitää olla, varmaan jokaisessa eläimessä olen purkanut jonkin kukan irti, kun olen vahingossa kiinnittänyt sen väärään kohtaan tai olen alkanut kiinnittää sellaista kukkaa, jossa on väärä määrä kulmia. Ohjeissa on lisäksi niin paljon sivuja, ettei niitä kannata alkaa tulostelemaan, vaan kätevintä on lukea ohjetta tabletilta.
Minä olen virkannut näitä eläimiä Nalle-langasta 3 mm:n virkkuukoukulla. On toiminut mielestäni hyvin. Täytevanun olen ostanut sellaisissa isoissa pussissa paikallisesta istuinsuojia yms. valmistavasta liikkeestä. Hinta on ollut mielestäni todella kohtuullinen etenkin askarteluliikkeiden pieniin vanupusseihin verrattuna. Yhdestä pussista täytän noin kaksi eläintä (vanua menee uskomattoman paljon etenkin kun täytän hahmot todella napakaksi), hinta tuolle vanumäärälle taitaa olla noin kymppi, ehkä vähän reilu. Myös halvat tyynyt toimivat, mutta mielestäni oikealla vanulla saa napakamman lopputuloksen.
Nallea en ole vielä saanut virkattua. Ohje on monimutkaisempi kuin nuo muut, joten se on saanut toistaiseksi jäädä. Mutta on se vaan niiin ihana, että kyllä minä vielä senkin virkkaan. Kunhan saan ensin hävitettyä lankavarastosta pari erää tarjouksista ostamiani merinovillalankoja kuopuksen vaatteisiin, ennen kuin typykkä kasvaa niin isoksi, etteivät varaamani kerät riitä! Malleja olen jo vähän katsellutkin. Mutta kun aina tulee kaikenlaista muuta pakollista projektia (kuten pääsiäiskoristeita, synttärilahjoja...) väliin.
Tässä vielä linkki Heidi Bearsin ohjeiden ostoon. Mitähän sitä seuraavaksi tilaisikaan...
Heidi Bearsin suunnittelemat afrikankukkaeläimet ovat varmaankin tuttuja lähes kaikille virkkausta ja käsitöitä harrastaville. Itse törmäsin Happypotamuksen kuvaan ensimmäisen kerran reilut pari vuotta takaperin, ja ihastuin siihen suuresti. Yli vuoden kuitenkin kesti, että sain aikaiseksi tilata
itselleni ohjeen Ravelrysta (en millään viitsinyt perehtyä maksupolitiikan toimintaan, ihan kuin se olisi muka ollut niin vaikeaa!). Vasta kun näin hipon livenä paikallisessa lankakaupassa, oli ohje ihan pakko tilata.
Viime vuoden puolella hippoja valmistui kaksi, toinen kotiin ja toinen kummitytölle syntymäpäivälahjaksi.
Ravelryn ohjekirjastooni on päätynyt kolme muutakin Heidi Bears -ohjetta: stegosaurus, poni ja nalle. Myös sauruksia ja poneja on valmistunut kaksi kappaletta, toinen saurus asuu meillä kotona ja toinen läksi kummipojan kastelahjaksi kummilusikan kera, molemmat ponit taas matkustivat joulupaketeissa kahden kummitytön hoiviin.
Afrikankukkien virkkaaminen on parin ensimmäisen jälkeen todella helppoa ja aika nopeaa, joten eläinten tekoon ei mene ihan mahdottomasti aikaa, vaikka osia tarvitaankin paljon (esim. hippoon menee 44 arfikankukkaa). Ohjeet ovat todella selkeät, ja niitä on helppo seurata. Tarkkana kuitenkin pitää olla, varmaan jokaisessa eläimessä olen purkanut jonkin kukan irti, kun olen vahingossa kiinnittänyt sen väärään kohtaan tai olen alkanut kiinnittää sellaista kukkaa, jossa on väärä määrä kulmia. Ohjeissa on lisäksi niin paljon sivuja, ettei niitä kannata alkaa tulostelemaan, vaan kätevintä on lukea ohjetta tabletilta.
Minä olen virkannut näitä eläimiä Nalle-langasta 3 mm:n virkkuukoukulla. On toiminut mielestäni hyvin. Täytevanun olen ostanut sellaisissa isoissa pussissa paikallisesta istuinsuojia yms. valmistavasta liikkeestä. Hinta on ollut mielestäni todella kohtuullinen etenkin askarteluliikkeiden pieniin vanupusseihin verrattuna. Yhdestä pussista täytän noin kaksi eläintä (vanua menee uskomattoman paljon etenkin kun täytän hahmot todella napakaksi), hinta tuolle vanumäärälle taitaa olla noin kymppi, ehkä vähän reilu. Myös halvat tyynyt toimivat, mutta mielestäni oikealla vanulla saa napakamman lopputuloksen.
Nallea en ole vielä saanut virkattua. Ohje on monimutkaisempi kuin nuo muut, joten se on saanut toistaiseksi jäädä. Mutta on se vaan niiin ihana, että kyllä minä vielä senkin virkkaan. Kunhan saan ensin hävitettyä lankavarastosta pari erää tarjouksista ostamiani merinovillalankoja kuopuksen vaatteisiin, ennen kuin typykkä kasvaa niin isoksi, etteivät varaamani kerät riitä! Malleja olen jo vähän katsellutkin. Mutta kun aina tulee kaikenlaista muuta pakollista projektia (kuten pääsiäiskoristeita, synttärilahjoja...) väliin.
Tässä vielä linkki Heidi Bearsin ohjeiden ostoon. Mitähän sitä seuraavaksi tilaisikaan...
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
PIPOJA KUMMITYTÖLLE
Yhdellä kummitytöistämme oli hiljattain syntymäpäivä. Koska koko syntymäpäivä oli vähällä unohtua, piti lahjaksi tehdä jotakin, joka valmistuu nopeasti. Muistin kummitytön äidin puhuneen ehkä vuosi takaperin kuinka facebookissa moni esittelee virkkaamiaan kivoja lasten pipoja. Päätin sitten tehdä pipon. Ravelrysta löytyi tämä kiva ilmainen ohje, ja sopivaa lankaakin oli kotona valmiina.
Pipo valmistui ympärillä häärivistä häiriötekijöistä huolimatta yhdessä illassa, ja siitä tuli mielestäni tosi kiva. Luulenpa, että myös meidän pikkuneiti tulee saamaan samanlaisen. Pipo on kuitenkin vähän kesäinen (tämä lämpöaalto ei ollut vielä syntärien aikaan saapunut), joten kun aikaa vielä oli, päätin tehdä myös toisen, vähän lämpimämmän pipon. Tämän ohjeen olin laittanut muistiin aikaisemmin ajatellen, että sen voisi joskus tehdä. Otin valmiista ohjeesta osan, osan taas kehittelin omasta päästäni.
Ja tässä ohjetta toteuttamieni pipojen tekoon. Nämä pipot ovat siis 3 -vuotiaan päähän tehtyjä, Pipo 1 kuitenkin pienempi kuin pipo 2, joka varmaan mahtuu päähän aika kauan. Pipo 1 voisi olla hyvä jo noin parivuotiaasta alkaen?
Pipo 1:
Lankana Schachenmayr Catania originals, koukun koko 3 mm
Langanmenekki vähän vajaa 50 g (en muistanut punnita valmista pipoa).
Krs 1-15: tee kuten linkin ohjeessa
Krs 16-19: jatka vielä virkkausta kerrosten 8-15 mukaisesti
Krs 20: virkka 1 ks jokaisen silmukkaan
Virkkaa vielä kukka linkin ohjeen mukaisesti.
Pipo 2:
Lankana Katia Cotton Stretch kaksinkertaisena (ruskea 8 ja fuksia 15), koukun koko 5 mm ja 5,5 mm (korvaa alkuperäisen ohjeen 6 mm koukun, jota minulla ei ollut)
Langanmenekki noin 70g
Krs 1-11 kuten linkin ohjeessa
Krs 12-13 jatka vielä kuten kerrokset 8-11
Krs 14-15 virkkaa 2 seuraavaan pylvääseen kohopylväs eteen ja 2 seuraavaa pylvääseen kohopylväs taakse (joustinneulemainen lopputulos). Jatka näin koko krs.
Krs 16-17 kuten krs 14-15, mutta vaihda 5mm koukkuun
Pipon kukan virkkasin muuten ohjeen mukaisesti, mutta tein terälehtiä vain kuusi. Lisäksi jätin napin pois. Ompelin kukan ensin kunnolla kiinni keskeltä, sen jälkeen ompelin vielä jokaisen terälehden kärjen kiinni pipoon.
Yhdellä kummitytöistämme oli hiljattain syntymäpäivä. Koska koko syntymäpäivä oli vähällä unohtua, piti lahjaksi tehdä jotakin, joka valmistuu nopeasti. Muistin kummitytön äidin puhuneen ehkä vuosi takaperin kuinka facebookissa moni esittelee virkkaamiaan kivoja lasten pipoja. Päätin sitten tehdä pipon. Ravelrysta löytyi tämä kiva ilmainen ohje, ja sopivaa lankaakin oli kotona valmiina.
Pipo valmistui ympärillä häärivistä häiriötekijöistä huolimatta yhdessä illassa, ja siitä tuli mielestäni tosi kiva. Luulenpa, että myös meidän pikkuneiti tulee saamaan samanlaisen. Pipo on kuitenkin vähän kesäinen (tämä lämpöaalto ei ollut vielä syntärien aikaan saapunut), joten kun aikaa vielä oli, päätin tehdä myös toisen, vähän lämpimämmän pipon. Tämän ohjeen olin laittanut muistiin aikaisemmin ajatellen, että sen voisi joskus tehdä. Otin valmiista ohjeesta osan, osan taas kehittelin omasta päästäni.
Ja tässä ohjetta toteuttamieni pipojen tekoon. Nämä pipot ovat siis 3 -vuotiaan päähän tehtyjä, Pipo 1 kuitenkin pienempi kuin pipo 2, joka varmaan mahtuu päähän aika kauan. Pipo 1 voisi olla hyvä jo noin parivuotiaasta alkaen?
Pipo 1:Lankana Schachenmayr Catania originals, koukun koko 3 mm
Langanmenekki vähän vajaa 50 g (en muistanut punnita valmista pipoa).
Krs 1-15: tee kuten linkin ohjeessa
Krs 16-19: jatka vielä virkkausta kerrosten 8-15 mukaisesti
Krs 20: virkka 1 ks jokaisen silmukkaan
Virkkaa vielä kukka linkin ohjeen mukaisesti.
 |
| Pipojen sovitusmallina toimi meidän pikkuneiti, jolle pipot olivat vähän liian suuria. |
Pipo 2:
Lankana Katia Cotton Stretch kaksinkertaisena (ruskea 8 ja fuksia 15), koukun koko 5 mm ja 5,5 mm (korvaa alkuperäisen ohjeen 6 mm koukun, jota minulla ei ollut)
Langanmenekki noin 70g
Krs 1-11 kuten linkin ohjeessa
Krs 12-13 jatka vielä kuten kerrokset 8-11
Krs 14-15 virkkaa 2 seuraavaan pylvääseen kohopylväs eteen ja 2 seuraavaa pylvääseen kohopylväs taakse (joustinneulemainen lopputulos). Jatka näin koko krs.
Krs 16-17 kuten krs 14-15, mutta vaihda 5mm koukkuun
Pipon kukan virkkasin muuten ohjeen mukaisesti, mutta tein terälehtiä vain kuusi. Lisäksi jätin napin pois. Ompelin kukan ensin kunnolla kiinni keskeltä, sen jälkeen ompelin vielä jokaisen terälehden kärjen kiinni pipoon.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
TURVALONKEROITA
Keskosten turvalonkeroihin törmää nyt joka paikassa, joten päätin minäkin tekaista muutaman. Meillä oli sopivasti kuopuksen poliklinikkakäynti tulossa, ja ajettelin kokeilla, josko ne toimitettaisiin polilta sopivaan paikkaa. Luvattiin toimittaa, joten säästyin sekä postittelemisen vaivalta että postimaksulta.
Nämä lonkerot on virkattu kaksinkertaisesta Schachermayr Egypto Cottonista (pinkki-valkoinen), Drops Muskatista (lila) sekä väriä vaihtavasta puuvillalangasta, jonka olen ostanut pari kolme vuotta takaperin pääsiäiskukkoon ja jonka merkistä minulla ei ole enää mitään hajua. Kokeilin virkkaamista myös Paris-langalla, mutta se oli turhan paksua ja kovaa, ei mielestäni soveltuvaa tähän tarkoitukseen. Virkkasin mustekalat tämän Ylen sivuilta löytämäni alkuperäisen ohjeen mukaisesti ja täytin askarteluvanulla. Silmät tein 2,5 mm koukulla. Ennen perille toimittamista pesin ne vielä 60 asteessa, vaikka en ole varma, olisiko se ollut tarpeellista, vai pestäänkö ne vielä sairaalan puolesta.
Mustekalan osat virkkasi vajaassa tunnissa, mutta kun niihin näperteli vielä silmät ja ompeli kasaaan, sain aikaa yhteen kulumaan varmaan puolentoista tunnin verran. Nopeaa hommaa joka tapauksessa.
Mietinkin, että noista olisi hauska tehdä vaikka ongintapeli johonkin laatikkoon. Saas nähdä, jääkö vain suunnittelun asteelle....
Keskosten turvalonkeroihin törmää nyt joka paikassa, joten päätin minäkin tekaista muutaman. Meillä oli sopivasti kuopuksen poliklinikkakäynti tulossa, ja ajettelin kokeilla, josko ne toimitettaisiin polilta sopivaan paikkaa. Luvattiin toimittaa, joten säästyin sekä postittelemisen vaivalta että postimaksulta.
Nämä lonkerot on virkattu kaksinkertaisesta Schachermayr Egypto Cottonista (pinkki-valkoinen), Drops Muskatista (lila) sekä väriä vaihtavasta puuvillalangasta, jonka olen ostanut pari kolme vuotta takaperin pääsiäiskukkoon ja jonka merkistä minulla ei ole enää mitään hajua. Kokeilin virkkaamista myös Paris-langalla, mutta se oli turhan paksua ja kovaa, ei mielestäni soveltuvaa tähän tarkoitukseen. Virkkasin mustekalat tämän Ylen sivuilta löytämäni alkuperäisen ohjeen mukaisesti ja täytin askarteluvanulla. Silmät tein 2,5 mm koukulla. Ennen perille toimittamista pesin ne vielä 60 asteessa, vaikka en ole varma, olisiko se ollut tarpeellista, vai pestäänkö ne vielä sairaalan puolesta.
Mustekalan osat virkkasi vajaassa tunnissa, mutta kun niihin näperteli vielä silmät ja ompeli kasaaan, sain aikaa yhteen kulumaan varmaan puolentoista tunnin verran. Nopeaa hommaa joka tapauksessa.
Mietinkin, että noista olisi hauska tehdä vaikka ongintapeli johonkin laatikkoon. Saas nähdä, jääkö vain suunnittelun asteelle....
perjantai 22. huhtikuuta 2016
PUUTARHAA JA KYLVÖJÄ
Kevät tuntuu tavalliseen tapaansa menevän tänäkin vuonna vuoroin eteen- ja vuoroin taaksepäin. Ihanan lämpimän ja aurinkoisen jakson vastapainoksi tänä aamuna maa oli jälleen valkoinen. Toki aurinko sulatti lumen nopeasti, joten ei tästä sentään ihan takatalvi alkanut.
Viime viikonloppu oli kuitenkin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Kun lumetkin olivat jo monin paikoin pihaa lähes hävinneet, oli mukava vähän haravoida ja katsella muutenkin, mitä puutarhassa on tapahtunut. Kukkivaa löytyi jo ihan mukavasti...
Kylvöt ovat jääneet tänä vuonna hirvittävän myöhäisiksi. Innostus on vaan totaalisesti puuttunut (ja sitä luultavasti kesällä kiroan). Kaikki "ylimääräinen" aika on mennyt käsitöiden parissa. Tein ensimmäiset tomaattien, paprikoiden ja chilien kylvöt vasta maaliskuun lopulla. Kylvin ne pelkkään kissanhiekkaan. Tomaatit (ja pari samettikukkaa, jotka itivät tooodella huonosti) koulin multaan puolitoista viikkoa sitten, ja parin viime päivän aikana tomaatit ovat onneksi aloittaneet kasvuspurtin. Tomaatteja on kasvamassa noin 15 lajiketta, yritän jossain vaiheessa listata niitä tarkemmin. Lajikkeista ei tainnut olla minulle uusia muita kuin San Marzano. Pääasiassa siis jo hyväksi havaitsemiani lajikkeita.
Chilit ja paprikat sen sijaan vielä odottavat kissanhiekassa. Ne on pakko saada multiin tänä iltana! Onneksi minulla on viime kesältä pari talvetettua paprikaa, jotka voivat hyvin, kukkivat ja tekevät ensimmäisiä hedelmiään. Chilejä taas tulee kasvatettua lähinnä vain kasvattamisen ilosta, niitä ei tule paljonkaan käytettyä ruuissa lasten takia. En viitsi tehdä erillisiä ruokia...
Kissanhiekassa olen idättänyt myös tsinnioita (jotka pitäisi koulia tänään) ja tuoksuherneitä, joista vajaan viikon aikana on itänyt vasta pari. Jännityksellä odotan, itääkö niitä lisää, unohtuivat nimittäin vuorokauden sijasta likoamaan kolmeksi tai neljäksi vuorokaudeksi...
Mullassa on itänyt lisäksi kolmenlaista basilikaa, leijonankitoja ja muutama petunia. Että kai tässä vielä jotakin toivoa kesää ajatellen on.
Loput esikasvatettavat kukat, melonit jne olisi tavoitteena saada viikonlopun aikana multiin. Niitä en ole ajatellut idättää kissanhiekassa. Maissit taidan jättää tänä kesänä suosiolla kylvämättä, niin surkea viime kesä oli niiden kannalta. Yhtäkään tähkää emme saaneet maistettavaksi asti. Tosin myös meloneilla taitaa olla tänä vuonna viimeinen mahdollisuus vähään aikaan. Niistäkään en ole onnistunut saamaan vielä hedelmiä, ja viime kesä oli ihan täydellinen fiasko. Kylmät kesä- ja heinäkuu tekivät tehtävänsä!
Kevät tuntuu tavalliseen tapaansa menevän tänäkin vuonna vuoroin eteen- ja vuoroin taaksepäin. Ihanan lämpimän ja aurinkoisen jakson vastapainoksi tänä aamuna maa oli jälleen valkoinen. Toki aurinko sulatti lumen nopeasti, joten ei tästä sentään ihan takatalvi alkanut.
Viime viikonloppu oli kuitenkin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Kun lumetkin olivat jo monin paikoin pihaa lähes hävinneet, oli mukava vähän haravoida ja katsella muutenkin, mitä puutarhassa on tapahtunut. Kukkivaa löytyi jo ihan mukavasti...
 |
| Krookuksia lumipalloheiden juurella. Siellä ovat olleet ainakin toistaiseksi hyvässä suojassa myös rusakoilta. Pienen luumupuun alun juurelta tietyt värit tuppaavat aina häviämään... |
 |
| Lumikelloja on noussut vasta muutama. Saas nähdä, tuleeko niitä lisää. |
 |
| Pieni näsiä ilahduttaa aikaisella kukinnallaan. |
 |
| Tästä suuresta sinivuokkomättäästä vuokot levittäytyvät hitaasti mutta varmasti uusille kasvualueille. |
Chilit ja paprikat sen sijaan vielä odottavat kissanhiekassa. Ne on pakko saada multiin tänä iltana! Onneksi minulla on viime kesältä pari talvetettua paprikaa, jotka voivat hyvin, kukkivat ja tekevät ensimmäisiä hedelmiään. Chilejä taas tulee kasvatettua lähinnä vain kasvattamisen ilosta, niitä ei tule paljonkaan käytettyä ruuissa lasten takia. En viitsi tehdä erillisiä ruokia...
Kissanhiekassa olen idättänyt myös tsinnioita (jotka pitäisi koulia tänään) ja tuoksuherneitä, joista vajaan viikon aikana on itänyt vasta pari. Jännityksellä odotan, itääkö niitä lisää, unohtuivat nimittäin vuorokauden sijasta likoamaan kolmeksi tai neljäksi vuorokaudeksi...
Mullassa on itänyt lisäksi kolmenlaista basilikaa, leijonankitoja ja muutama petunia. Että kai tässä vielä jotakin toivoa kesää ajatellen on.
Loput esikasvatettavat kukat, melonit jne olisi tavoitteena saada viikonlopun aikana multiin. Niitä en ole ajatellut idättää kissanhiekassa. Maissit taidan jättää tänä kesänä suosiolla kylvämättä, niin surkea viime kesä oli niiden kannalta. Yhtäkään tähkää emme saaneet maistettavaksi asti. Tosin myös meloneilla taitaa olla tänä vuonna viimeinen mahdollisuus vähään aikaan. Niistäkään en ole onnistunut saamaan vielä hedelmiä, ja viime kesä oli ihan täydellinen fiasko. Kylmät kesä- ja heinäkuu tekivät tehtävänsä!
 |
| Tässä pienet tomaatinalkuni sekä mukeissa basilikaa. |
24.4.
Eilen sain kuin sainkin tehtyä koulinta- ja lisäkylvöhommia, kun ulkoistin iltapäivällä lastenhoidon miehelle, jolla on tänään humputtelupäivä. Chilit ja tomaatit on nyt koulittu multiin, samoin tsinniat.
Meloni Petit Gris de Rennes ja vesimeloni Sugar Baby kylvetty, sekä pari kurkun siementä. Kurkkuja laitan vielä lisää samalla kun kylvän kesäkurpitsat.
Pikkusamettikukkaa ja kesämalvikkia tuli kylvettyä uudelleen, edelliset kylvökset taisivat päästä jossain vaiheessa kuivumaan liikaa. Kesämalvikkia laitan myöhemmin myös suorakylvönä viljelylaatikoihin.
Kesäkukkia kylvin lisäksi matalaa auringonkukkaa, riippalobeliaa, kiinanasteria sekä tsinnioita eri lajikkeita, kuin mitä olin jo kylvänyt.
Tuoksuherneitä on itänyt lisää, joten en ilmeisesti onnitunut pilaamaan kaikkia siemeniä liialla liottamisella.
Pikkuhiljaa meillä alkaakin näyttää enemmän siltä, kuin tähän aikaan vuodesta pitäisi. Ikkunan edusta täynnä purkkeja, joissa tosin vihreää on vielä liian vähän.
tiistai 5. huhtikuuta 2016
VIRKATTU TRAKTORI
Minullakin oli mahdollisuus päästä osallistumaan traktorin tekoon. Ja olihan se hauskaa, vaikken ihan hirvittävän monelle kokoamiskerralle mukaan päässytkään. Mutta ainahan käsitöiden tekeminen porukassa on mukavaa! Välillä hieman haastavat työskentelyasennot tai ahtaat paikat eivät kenenkään menoa haitanneet.
Tässäpä muutamia kuvia niin matkan varrelta kuin valmiinakin.
Jos lukijani pääset paikan päälle traktoria katsomaan, niin muistathan kurkistaa myös sen pohjaa. Traktori kun on virkattu kauttaaltaan, pohjaa myöten!
Lopuksi on pakko vielä mainostaa, että Riikka-Piikasta voit ostaa hienon Fergu-aiheisen t-paidan :)
(Eikä minulla ole mitään kytköksiä kyseiseen yritykseen.)
 |
| Enää viimeistä silausta vaille valmiina. |
Kuinkakohan monesta paikasta maailmassa löytyy virkkaamalla päällystetty traktori? Epäilen, ettei kovinkaan monesta. Joroisten Jari-Pekassa tällaiseen komeuteen pääsee kuitenkin tutustumaan. Valmistumispäivänään 19.3.2016 samainen traktori pääsi koko Suomen ihailtavaksi Kymppiuutisten kevennyksessä.
Tarina kertoo Michael Monroen olleen hyvin vaikuttunut Fergun nähdessään. Eikä ihme, on sitä moni muukin ohikulkija kovasti ihastellut. Tosin tarina kertoo myös erään ohikulkijan tokaisseen, että on menty hyvä traktori pilaamaan. No, meillä jokaisellahan on oikeus omaan mielipiteeseen.
Tarina kertoo Michael Monroen olleen hyvin vaikuttunut Fergun nähdessään. Eikä ihme, on sitä moni muukin ohikulkija kovasti ihastellut. Tosin tarina kertoo myös erään ohikulkijan tokaisseen, että on menty hyvä traktori pilaamaan. No, meillä jokaisellahan on oikeus omaan mielipiteeseen.
Tässäpä muutamia kuvia niin matkan varrelta kuin valmiinakin.
 |
| Silkkiäisperhosen toukan ohje löytyi yhdestä amigurumi-kirjasta, lehden tein omasta päästä. |
 |
Ensikädenjälkeni traktoriin. Afrikankukkia on tullut muutenkin virkattua vuoden aikana muutama
(niistä toisessa päivityksessä lisää).
|
  |
Myös vaihdekepin pää on tuotokseni. Ohje löytyi Amamani Puzzle Balls -kirjasta.
Puzzle Ballseista kerron toisella kertaa lisää.
|
 |
| Meidän keskimmäinen kävi testaamassa kuinka traktori kulkee. |
 |
Keulalla kököttävä sammakko oli vielä viimehetken lisäykseni,
sen ryöväsin lapsille muutama vuosi takaperin virkkaamieni amigurumien joukosta.
|
 |
| Ja näin hieno mitali oli palkintona osallistumisesta traktori-projektiin! |
Jos lukijani pääset paikan päälle traktoria katsomaan, niin muistathan kurkistaa myös sen pohjaa. Traktori kun on virkattu kauttaaltaan, pohjaa myöten!
Lopuksi on pakko vielä mainostaa, että Riikka-Piikasta voit ostaa hienon Fergu-aiheisen t-paidan :)
(Eikä minulla ole mitään kytköksiä kyseiseen yritykseen.)
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
KUUSIKULMIOISTA VIRKATUT TOSSUT
Nyt päätän lopultakin blogini piiiitkän hiljaiselon. Paljon on tullut leivottua, virkattua ja hoidettua puutarhaakin, kirjoittamiselle vaan ei ole jäänyt aikaa. Hektinen pikkulapsiarki vie niin mukanaan. Mutta ainakin takataskussa on nyt paljon asiaa julkaistavaksi sitä mukaa, kun vaan ehtisin.
Aluksi siis virkkausohjetta tossuihin, jotka tehdään 3 kuusikulmiosta sekä erillisestä pohjapalasta. Kunnia mallista ei kuulu minulle, alkuperäinen ohje (englannin kielellä) löytyy täältä. Tein pohjat toisella tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja muokkasin myös kuusikulmioita vähän. Pohjan ohjeen olen muokannut virkkauskahvilamme ohjaajalta saadusta ohjeesta niin, että nyt se toimii 7 veljestä -langalle (3,5 mm koukulla), ja tossujen koko on noin 39. Alkuperäisen ohjeen kuusikulmioihin on lisätty kerros kiinteitä silmukoita, ja vielä lisäsilmukoita saumakohtiin.
Tarvitset:
7 veljestä lankaa noin 130 g (pääväriä 105g ja toista 25g)
3,5 mm virkkuukoukun
POHJA:
Tee 11 kjs
1. Krs: 1 ks jokaiseen kjs:n (alkaen koukusta lukien toisesta silmukasta) yht. 10 ks
2. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 12 ks
3. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht 14 ks
4. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 16 ks
5. Krs: 1 kjs, 1 ks jokaisen silmukkaan, yht. 16 ks
6. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 18 ks
7. - 12. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht. 18 ks
13. krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin,yht. 20 ks
14. - 20. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht. 20 ks
21. krs: 1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 18 ks
22. - 25. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht 18 ks
26. krs: 1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 16 ks
27. - 48. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht. 16 ks
49. 1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 14 ks
50.1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 12 ks
51.1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 10 ks
Päättele.
KUUUSIKULMIOT (Olen yrittänyt kääntää alkuperäisen ohjeen mahdollisimman selkeästi):
Virkkaa 5 kjs ja sulje renkaaksi ps:lla
1. krs: 4 kjs (lasketaan 1. kp: ksi), virkaa renkaaseen vielä 17 kaksoispylvästä, sulje ps:lla neljän kjs:n ylimpään silmukkaan (vaihda langan väri tässä vaiheessa)
2. krs: koostuu 18:sta pallosilmukasta ja 18 kjs:sta
Aloita tekemällä 2 kjs (luetaan mukaan 1. pallosilmukkaan), *lankankierto, pistä koukku samaan silmukkaan josta ketjusilmukat lähtevät ja vedä lenkki läpi*, toista *_*, langankierto ja vedä kaikkien viiden koukulla olevan silmukan läpi. (Ensimmäinen pallosilmukka on valmis.) Tee 1 kjs.
Tehdäksesi loput 17 pallosilmukkaa *langankierto, pistä koukku seuraavaan silmukkan ja vedä lenkki läpi*, toista *_* kahdesti, langankierto ja vedä kaikkien seitsemän koukulla olevan silmukan läpi. Tee 1 kjs. Toista tämä 16 kertaa. Sulje ps:lla alun kahden kjs:n toiseen silmukkaan (vaihda langan väri tässä vaiheessa)
3. krs: koostuu 18:sta kolmen pylvään klusterista (3pkl) ja niiden väleissä olevista kjs:sta.
Siirry ps:lla seuraavaan kjs:n. Tee 3 kjs, *langankierto,pistä koukku saman kjs:n alta (niin että klusteri muodustuu sen ympärille), vedä lenkki läpi, langankierto ja vedä lanka kahden koukulla olevan silmukan läpi* toista *_*, langankierto, vedä lanka loppujen kolmen koukulla olevan silmukan läpi. Ensimmäinen klusteri tehty. Tee 2 kjs.
Tee loput 17 pkl seuraavasti: *Langankierto, vie koukku seuraavan ketjusilmukan alta, vedä lenkki läpi, langankierto ja vedä lanka kahden koukulla olevan silmukan läpi*, toista *_* kahdesti. Tee kaksi kjs. Sulje kerros ps:lla ensimmäisen pkl:n yläosaan (vaihda tässä vaiheessa langanväri).
4. krs: Siirry piilosilmukalla seuraavaan kahden kjs:n kohtaan, tee 3 kjs (lasketaan 1. pylvääksi), tee samaan kohtaan kaksi muuta pylvästä, *(3 p seuraavaan kahden kjs:n kohtaan) toista kahdesti, 5 p seuraavaan 2 kjs:n kohtaan*, toista *_* 4 kertaa, 3 p seuraavaan kahteen 2 kjs:n kohtaan, 2 p samaan kohtaan jossa ensimmäiset pylväät ovat. Sulje ps:lla ylimpään alun kolmesta kjs:a (vaihda väri tässä vaiheessa).
5. krs: Tee 1 kjs, 3 ks samaan silmukkaan, 1 ks jokaiseen seuraavaan 10 s:n, 3 ks seuraavaan s:n, 1 ks seuraavaan 10 s:n, toistetaan kerros loppuun ja suljetaan ps:lla 1 ks:n (tässä vaiheessa värin vaihto).
6. krs: Tee kuten 5. krs, nyt väliin tulee vain aina 12 yksittäistä ks ennen kuin teet 3 samaan s:n.
Tässä vaiheessa muokkasin kuusikulmiot siten, että tein tossun etummaiseen osaan tulevan palan saumakohtiin (2 vierekkäistä sivua) vielä yhden kerroksen kiinteitä silmukoita.
Kahteen taakse tulevaan palaan tein takasauman kohtaan (yksi sivu) 3 kerrosta kiinteitä silmukoita.
Täältä löytyy vielä virkkausmerkein kirjoitettu ohje tuolle tossujen kuusikulmiolle. Siitä puuttuu lisäämäni 6. krs.
Tossujen kasaamisen tein virkaten kiinteitä silmukoita. Aluksi virkataan kuusikulmiot yhteen, jonka jälkeen ne neulataan nuppineuloilla kiinni pohjaan, Sitten vain virkataan kiinni aloittaen kärjen keskeltä.
Tossujen yläreunan olisi voinut vielä siistiä esim kiinteilla silmukoilla, mutta en ainakaan toistaiseksi viitsinyt ryhtyä siihen. Olivat kuitenkin mielestäni riittävän siistit. Joku päivä teen varmaankin näistä värikkäät versiot pidempivartisena (viidestä kuuskulmiosta). Esim. Pinterestistä löytyy aika herkullisia kuvia sellaisista! Nämä on kuitenkin aika nopea tehdä, minä sain omani tehtyä kolmen päivän (tai lähinnä illan) aikana.
Nyt päätän lopultakin blogini piiiitkän hiljaiselon. Paljon on tullut leivottua, virkattua ja hoidettua puutarhaakin, kirjoittamiselle vaan ei ole jäänyt aikaa. Hektinen pikkulapsiarki vie niin mukanaan. Mutta ainakin takataskussa on nyt paljon asiaa julkaistavaksi sitä mukaa, kun vaan ehtisin.
Aluksi siis virkkausohjetta tossuihin, jotka tehdään 3 kuusikulmiosta sekä erillisestä pohjapalasta. Kunnia mallista ei kuulu minulle, alkuperäinen ohje (englannin kielellä) löytyy täältä. Tein pohjat toisella tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja muokkasin myös kuusikulmioita vähän. Pohjan ohjeen olen muokannut virkkauskahvilamme ohjaajalta saadusta ohjeesta niin, että nyt se toimii 7 veljestä -langalle (3,5 mm koukulla), ja tossujen koko on noin 39. Alkuperäisen ohjeen kuusikulmioihin on lisätty kerros kiinteitä silmukoita, ja vielä lisäsilmukoita saumakohtiin.
Tarvitset:
7 veljestä lankaa noin 130 g (pääväriä 105g ja toista 25g)
3,5 mm virkkuukoukun
POHJA:Tee 11 kjs
1. Krs: 1 ks jokaiseen kjs:n (alkaen koukusta lukien toisesta silmukasta) yht. 10 ks
2. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 12 ks
3. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht 14 ks
4. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 16 ks
5. Krs: 1 kjs, 1 ks jokaisen silmukkaan, yht. 16 ks
6. Krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 18 ks
7. - 12. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht. 18 ks
13. krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ja viimeiseen s:n, 1 ks kaikkiin muihin,yht. 20 ks
14. - 20. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht. 20 ks
21. krs: 1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 18 ks
22. - 25. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht 18 ks
26. krs: 1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 16 ks
27. - 48. krs: 1 kjs, 1 ks jokaiseen silmukkaan, yht. 16 ks
49. 1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 14 ks
50.1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 12 ks
51.1 kjs, kavenna kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, 1 ks kaikkiin muihin, yht. 10 ks
Päättele.
KUUUSIKULMIOT (Olen yrittänyt kääntää alkuperäisen ohjeen mahdollisimman selkeästi):
Virkkaa 5 kjs ja sulje renkaaksi ps:lla
1. krs: 4 kjs (lasketaan 1. kp: ksi), virkaa renkaaseen vielä 17 kaksoispylvästä, sulje ps:lla neljän kjs:n ylimpään silmukkaan (vaihda langan väri tässä vaiheessa)
2. krs: koostuu 18:sta pallosilmukasta ja 18 kjs:sta
Aloita tekemällä 2 kjs (luetaan mukaan 1. pallosilmukkaan), *lankankierto, pistä koukku samaan silmukkaan josta ketjusilmukat lähtevät ja vedä lenkki läpi*, toista *_*, langankierto ja vedä kaikkien viiden koukulla olevan silmukan läpi. (Ensimmäinen pallosilmukka on valmis.) Tee 1 kjs.
Tehdäksesi loput 17 pallosilmukkaa *langankierto, pistä koukku seuraavaan silmukkan ja vedä lenkki läpi*, toista *_* kahdesti, langankierto ja vedä kaikkien seitsemän koukulla olevan silmukan läpi. Tee 1 kjs. Toista tämä 16 kertaa. Sulje ps:lla alun kahden kjs:n toiseen silmukkaan (vaihda langan väri tässä vaiheessa)
3. krs: koostuu 18:sta kolmen pylvään klusterista (3pkl) ja niiden väleissä olevista kjs:sta.
Siirry ps:lla seuraavaan kjs:n. Tee 3 kjs, *langankierto,pistä koukku saman kjs:n alta (niin että klusteri muodustuu sen ympärille), vedä lenkki läpi, langankierto ja vedä lanka kahden koukulla olevan silmukan läpi* toista *_*, langankierto, vedä lanka loppujen kolmen koukulla olevan silmukan läpi. Ensimmäinen klusteri tehty. Tee 2 kjs.
Tee loput 17 pkl seuraavasti: *Langankierto, vie koukku seuraavan ketjusilmukan alta, vedä lenkki läpi, langankierto ja vedä lanka kahden koukulla olevan silmukan läpi*, toista *_* kahdesti. Tee kaksi kjs. Sulje kerros ps:lla ensimmäisen pkl:n yläosaan (vaihda tässä vaiheessa langanväri).
4. krs: Siirry piilosilmukalla seuraavaan kahden kjs:n kohtaan, tee 3 kjs (lasketaan 1. pylvääksi), tee samaan kohtaan kaksi muuta pylvästä, *(3 p seuraavaan kahden kjs:n kohtaan) toista kahdesti, 5 p seuraavaan 2 kjs:n kohtaan*, toista *_* 4 kertaa, 3 p seuraavaan kahteen 2 kjs:n kohtaan, 2 p samaan kohtaan jossa ensimmäiset pylväät ovat. Sulje ps:lla ylimpään alun kolmesta kjs:a (vaihda väri tässä vaiheessa).
5. krs: Tee 1 kjs, 3 ks samaan silmukkaan, 1 ks jokaiseen seuraavaan 10 s:n, 3 ks seuraavaan s:n, 1 ks seuraavaan 10 s:n, toistetaan kerros loppuun ja suljetaan ps:lla 1 ks:n (tässä vaiheessa värin vaihto).
6. krs: Tee kuten 5. krs, nyt väliin tulee vain aina 12 yksittäistä ks ennen kuin teet 3 samaan s:n.
Tässä vaiheessa muokkasin kuusikulmiot siten, että tein tossun etummaiseen osaan tulevan palan saumakohtiin (2 vierekkäistä sivua) vielä yhden kerroksen kiinteitä silmukoita.
Kahteen taakse tulevaan palaan tein takasauman kohtaan (yksi sivu) 3 kerrosta kiinteitä silmukoita.
Täältä löytyy vielä virkkausmerkein kirjoitettu ohje tuolle tossujen kuusikulmiolle. Siitä puuttuu lisäämäni 6. krs.
Tossujen kasaamisen tein virkaten kiinteitä silmukoita. Aluksi virkataan kuusikulmiot yhteen, jonka jälkeen ne neulataan nuppineuloilla kiinni pohjaan, Sitten vain virkataan kiinni aloittaen kärjen keskeltä.
Tossujen yläreunan olisi voinut vielä siistiä esim kiinteilla silmukoilla, mutta en ainakaan toistaiseksi viitsinyt ryhtyä siihen. Olivat kuitenkin mielestäni riittävän siistit. Joku päivä teen varmaankin näistä värikkäät versiot pidempivartisena (viidestä kuuskulmiosta). Esim. Pinterestistä löytyy aika herkullisia kuvia sellaisista! Nämä on kuitenkin aika nopea tehdä, minä sain omani tehtyä kolmen päivän (tai lähinnä illan) aikana.
tiistai 5. toukokuuta 2015
VAIPPAILUA x 2
Kukaan meidän muksuista ei ole käyttänyt kertisvaippoja. Tai no, jokainen muutamia ihan vastasyntyneenä, ja esikoinen puolivuotiaaksi asti öisin, mutta kuitenkin. Kertisvaipat ovat olleet minusta todella turha, luontoa tuhoava keksintö. (Jouduin muuten talvella, lukiessani joulupukin tuomaa kierrätyksestä kertovaa kirjaa, selittämään keskimmäisellemme, miten on olemassa myös vaippoja, joita käytetään vain kerran ja sitten ne heitetään pois. Kirjassa kun kerrotaan, miten ympäri maailmaa lojuu kasoittain vaippoja, joista yksikään ei ole vielä maatunut.)
Kevättalvella näin kuitenkin nettivideon, joka tavallaan muutti vähän suhtautumistani kertakäyttöisiin vaippoihin. Niille voi löytyä jopa hyötykäyttöäkin. Kyseisessä videossa (käyttämättömän) vaipan sisältöä käytettiin kasvien kasvatukseen. Linkkiä videoon minulla ei nyt ole, kun en sitä tähän hätään löydä, mutta yksinkertaisuudessaan asia menee näin:
1. Imeytä vaippaan niin paljon vettä, kuin se imee. Ja imeehän se.
2. Leikkaa vaippa auki ja kaavi sisällä oleva "geeli" pois.
3. Sekoita puolet tätä geeliä ja puolet multaa keskenään.
4. Nyt sinulla on hyvin vettä pidättävää kasvualustaa kasveillesi!
Videolla sanotaan, että vaipat ovat myrkyttömiä, joten tässä seoksessa voisi kasvattaa myös syötäviä kasveja. Itse en kuitenkaan ihan tähän luota, tomaattini saavat kyllä vaipatonta multaa, mutta kesäkukille meinasin tällaista seosta tehdä. No, ihan 50 - 50 en aio laittaa, enkä ensimmäiseen testierään laittanutkaan. Olisiko minulla ollut vajaa 30 l multaa, ja sekaan laitoin kolmen vaipan (Pampers koko 4) täytteet. Multa tuntui mukavan kuohkealta.
Vaippoja meillä löytyykin varastosta, kun niitä jäi esikoisen vauva-ajalta jemmaan. Ja niitä on sitten säilytelty varavaippoina. No, kun niitä ei ole tähän asti tarvittu, ja kuopuskin on pian 10 kk ikäinen, niin ei niitä enää tarvitakaan. Pääsevät siis uusiokäyttöön :)
Pitänee myöhemmin kesällä kertoa, kuinka tämä vaippakastelukiteillä höystetty multa toimii. Mielestäni tässä pitäisi olla kaksikin etua. 1) Kasveja ei tarvitse kastella niin usein ja 2) mahdollinen liika kasteluvesi imeytyy vaippakiteisiin, eivätkä kasvin juuret kärsi liiasta märkyydestä. Katsotaan.
Sitten kertisvaippailusta kestovaippailuun, ja blogini käsityöosioon.
Keskimmäisemme vauva-aikana löysin NäpsyNalle kestovaipat, ja ihastuin niihin. Edullisia, mukavan tuntuisia ja todella pitkäikäisiä, menivät pikkuvauvasta aina vaippailun lopettamiseen saakka. Kovan käytön jäljet ovat alkaneet kuitenkin näkyä, ja osa vaipoista alkaa hiutua rikki. Ajattelin, että muutaman uuden vaipan voisi tilata, mutta kuinkas kävikään. Jouduin toteamaan, ettei näitä vaippoja ilmeisesti enää valmista kukaan :(
Talvella kävimme kylässä tätini luona, joka omistaa saumurin. Keksin, että sillä voisin yrittää tehdä itse muutaman näpsyvaipan. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen vaippa. Kaavan piirtäminen oli hieman hankalaa, sillä en purkanut sitä varten yhtään vaippaa, vaan piirsimme sen valmista vaippaa venyttämällä. Kaavan mitat ovat seuraavat: pituus 40 cm, takaosan leveys 55 cm, etuosan leveys 30 cm, vaipan keskiosan leveys 15 cm. Ostamastani joustofroteesta sai leveyssuunnassa kolme vaippapalaa, eli 1 1/2 vaippaa.
Kankaiden leikkaamisen jälkeen surauttelimme kaksi palaa (nurjat puolet vastakkain) saumurilla yhteen. Sauma saa siis jäädä vaipan ulkopuolelle, vaikka ensimmäisessä tekeleessä se menikin ajattelemattomuuttamme sisälle. Ei silti, eipä se mitään haittaa.
Seuraavaksi sitten kuminauha vaippaan. Kuminauhan pituudeksi tuli 15 cm, minulla (tai tädilläni) oli 7 mm levyistä kuminauhaa, jota käytin. Kuminauha on kiinnitetty vaippaan niin, että vaipan ylä- ja alareunaan jää molempiin noin 10 cm tyhjää. Kiinnitin sen ensin molemmista päistä kohdalleen muutamalla suoralla pistolla, jonka jälkeen ompelin kuminauhan äärimmilleen venyttäen kolmipistesiksakilla paikoilleen. En tiedä, olisiko tähän muita tapoja, mutta itse ainakin ompelin ihan vaan vaipan päältä. Yhden vaipan kanssa joudui temppuilemaan, kun ommel ei sattunutkaan kuminauhan päälle, mutta periaatteessa homma oli yllättävänkin helppo (siis jopa minun taidoilleni).
Lopuksi ompelin jokaisen vaipan päälle vielä joustofroteekankaasta leikatun kilpikonnan, jotta tunnistaisin vaipan oikean puolen. Kangaskaupasta kun ei löytynyt kuin yhdenlaista joustofroteeta, niin sekä vaippojen sisä- että elkopuolista tuli identtiset. Tuntui kuitenkin, että haluan tietää, että vaippa on aina oikea puoli päällepäin.
Kukaan meidän muksuista ei ole käyttänyt kertisvaippoja. Tai no, jokainen muutamia ihan vastasyntyneenä, ja esikoinen puolivuotiaaksi asti öisin, mutta kuitenkin. Kertisvaipat ovat olleet minusta todella turha, luontoa tuhoava keksintö. (Jouduin muuten talvella, lukiessani joulupukin tuomaa kierrätyksestä kertovaa kirjaa, selittämään keskimmäisellemme, miten on olemassa myös vaippoja, joita käytetään vain kerran ja sitten ne heitetään pois. Kirjassa kun kerrotaan, miten ympäri maailmaa lojuu kasoittain vaippoja, joista yksikään ei ole vielä maatunut.)
Kevättalvella näin kuitenkin nettivideon, joka tavallaan muutti vähän suhtautumistani kertakäyttöisiin vaippoihin. Niille voi löytyä jopa hyötykäyttöäkin. Kyseisessä videossa (käyttämättömän) vaipan sisältöä käytettiin kasvien kasvatukseen. Linkkiä videoon minulla ei nyt ole, kun en sitä tähän hätään löydä, mutta yksinkertaisuudessaan asia menee näin:
1. Imeytä vaippaan niin paljon vettä, kuin se imee. Ja imeehän se.
 |
| Tässä mullan pinnalla yhdestä vaipasta tullut täyte. |
4. Nyt sinulla on hyvin vettä pidättävää kasvualustaa kasveillesi!
Videolla sanotaan, että vaipat ovat myrkyttömiä, joten tässä seoksessa voisi kasvattaa myös syötäviä kasveja. Itse en kuitenkaan ihan tähän luota, tomaattini saavat kyllä vaipatonta multaa, mutta kesäkukille meinasin tällaista seosta tehdä. No, ihan 50 - 50 en aio laittaa, enkä ensimmäiseen testierään laittanutkaan. Olisiko minulla ollut vajaa 30 l multaa, ja sekaan laitoin kolmen vaipan (Pampers koko 4) täytteet. Multa tuntui mukavan kuohkealta.
Vaippoja meillä löytyykin varastosta, kun niitä jäi esikoisen vauva-ajalta jemmaan. Ja niitä on sitten säilytelty varavaippoina. No, kun niitä ei ole tähän asti tarvittu, ja kuopuskin on pian 10 kk ikäinen, niin ei niitä enää tarvitakaan. Pääsevät siis uusiokäyttöön :)
Pitänee myöhemmin kesällä kertoa, kuinka tämä vaippakastelukiteillä höystetty multa toimii. Mielestäni tässä pitäisi olla kaksikin etua. 1) Kasveja ei tarvitse kastella niin usein ja 2) mahdollinen liika kasteluvesi imeytyy vaippakiteisiin, eivätkä kasvin juuret kärsi liiasta märkyydestä. Katsotaan.
Sitten kertisvaippailusta kestovaippailuun, ja blogini käsityöosioon.
Keskimmäisemme vauva-aikana löysin NäpsyNalle kestovaipat, ja ihastuin niihin. Edullisia, mukavan tuntuisia ja todella pitkäikäisiä, menivät pikkuvauvasta aina vaippailun lopettamiseen saakka. Kovan käytön jäljet ovat alkaneet kuitenkin näkyä, ja osa vaipoista alkaa hiutua rikki. Ajattelin, että muutaman uuden vaipan voisi tilata, mutta kuinkas kävikään. Jouduin toteamaan, ettei näitä vaippoja ilmeisesti enää valmista kukaan :(
Talvella kävimme kylässä tätini luona, joka omistaa saumurin. Keksin, että sillä voisin yrittää tehdä itse muutaman näpsyvaipan. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen vaippa. Kaavan piirtäminen oli hieman hankalaa, sillä en purkanut sitä varten yhtään vaippaa, vaan piirsimme sen valmista vaippaa venyttämällä. Kaavan mitat ovat seuraavat: pituus 40 cm, takaosan leveys 55 cm, etuosan leveys 30 cm, vaipan keskiosan leveys 15 cm. Ostamastani joustofroteesta sai leveyssuunnassa kolme vaippapalaa, eli 1 1/2 vaippaa.
 |
| Tämännäköinen tuli vaipan kaavasta. |
Seuraavaksi sitten kuminauha vaippaan. Kuminauhan pituudeksi tuli 15 cm, minulla (tai tädilläni) oli 7 mm levyistä kuminauhaa, jota käytin. Kuminauha on kiinnitetty vaippaan niin, että vaipan ylä- ja alareunaan jää molempiin noin 10 cm tyhjää. Kiinnitin sen ensin molemmista päistä kohdalleen muutamalla suoralla pistolla, jonka jälkeen ompelin kuminauhan äärimmilleen venyttäen kolmipistesiksakilla paikoilleen. En tiedä, olisiko tähän muita tapoja, mutta itse ainakin ompelin ihan vaan vaipan päältä. Yhden vaipan kanssa joudui temppuilemaan, kun ommel ei sattunutkaan kuminauhan päälle, mutta periaatteessa homma oli yllättävänkin helppo (siis jopa minun taidoilleni).
Lopuksi ompelin jokaisen vaipan päälle vielä joustofroteekankaasta leikatun kilpikonnan, jotta tunnistaisin vaipan oikean puolen. Kangaskaupasta kun ei löytynyt kuin yhdenlaista joustofroteeta, niin sekä vaippojen sisä- että elkopuolista tuli identtiset. Tuntui kuitenkin, että haluan tietää, että vaippa on aina oikea puoli päällepäin.
 |
| Vaippa valmiina. |
 |
| Ja täytettynä käyttäjänsä päällä. Tämä on näköjään se vaippa, jossa saumat jäivät vaipan sisään. Kuvaamista varten kiinnitin vaipan näpsyllä, mutta nykyään sitä tulee käytettyä harvemmin, kunhan laitan pul-kuoren vaipan päälle. Hyvin onnistuu ilman näpsyäkin. |
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
KEVÄTKIIREITÄ
Blogin päivitys on viime aikoina jäänyt vähemmälle, kun kaikki ylimääräinen aika on mennyt taimikasvatukseen, ja olen minä vähän yrittänyt virkkaillakin. Ensi viikolla yritän päivittää taimitilannetta. "Kylvän tänä vuonna vähän maltillisemmin" tarkoittaa sitä, että taimia on viime vuotta enemmän, ja tila loppunut.
Mutta nyt laitetaan leipomusohjetta, pitkästä aikaa.
KAMPANISUT
Leivonnainen, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Luin kyseisestä leivonnaisesta ensimmäisen kerran joskus viime vuoden puolella, ja kun sitten näin sen myöhemmin myös Suomen paras leipomo -ohjelmassa, päätin, että täytyyhän sitä maistaa.
Niin tarkasti en ole kampanisuihin perehtynyt, että tietäisin, pitääkö "aidon" nisun olla juuri tietynlainen. Googletin vain ohjeita, ja valitsin löytämistäni sen, joka itsestäni tuntui herkullisimmalta. Se löytyi Kotikokki -sivustolta nimellä Posiolaiset kampanisut. Alkuperäistä ohjetta muutin vain sen verran, etten voidellut kamnpanisuja munalla, ja korvasin raesokerin hienolla sokerilla, jota ripottelin pinnalle. Tein myös nisuja sekä kolme että neljä "piikkisenä", en tiedä, onko jompi kumpi tapa oikeampi.
Nämä olivat hurjan helppoja tehdä, ja maistuivat hyvälle. Parhaimmillaan tuoreena, vielä lämpimänä, mutta hyvää myös seuraavana päivänä. Pakastaminenkin onnistuu, ja mikrossa sulatettuna, vähän lämpimänä, oli melkein yhtä hyvää kuin tuoreena.
Koko satsin tekemiseen paistamisineen meni reilu tunti, ja taikinasta tuli noin 40 kampanisua. Kolme pellillistä niitä paistoin.
Ja tässä tämä ohje:
500 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 muna
1 prk kermaviiliä
125 g (1/2 prk) maustamatonta rahkaa
1 tl ruokasoodaa
noin 1 kg vehnäjauhoja
Sekoita rasvaan muna ja sokeri esim. puuhaarukalla, älä vatkaa.
Lisää joukkoon kermaviili ja rahka.
Sekoita sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Taikinasta tulee sen verran kiinteä, etten ainakaan minä saanut sitä kunnolla sekoitettua puuhaarukalla, vaan jouduin vähän vaivaamaan pullataikinan tapaan. Vaivasin kuitenkin vain sen verran kun oli pakko.
Kauli taikina jauhotetulla pöydällä sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa levy taikinapyörällä noin 5 cm x 8 cm paloiksi. Jäljelle jääneet reunat puristin palloksi ja leivoin uudestaan, varmaan pariin kertaan. Leikkaa paloihin kaksi tai kolme sakaraa. Ripottele pinnalle sokeria.
Paista 225 asteessa noin 10 min.
Blogin päivitys on viime aikoina jäänyt vähemmälle, kun kaikki ylimääräinen aika on mennyt taimikasvatukseen, ja olen minä vähän yrittänyt virkkaillakin. Ensi viikolla yritän päivittää taimitilannetta. "Kylvän tänä vuonna vähän maltillisemmin" tarkoittaa sitä, että taimia on viime vuotta enemmän, ja tila loppunut.
Mutta nyt laitetaan leipomusohjetta, pitkästä aikaa.
KAMPANISUT
Leivonnainen, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Luin kyseisestä leivonnaisesta ensimmäisen kerran joskus viime vuoden puolella, ja kun sitten näin sen myöhemmin myös Suomen paras leipomo -ohjelmassa, päätin, että täytyyhän sitä maistaa.
Niin tarkasti en ole kampanisuihin perehtynyt, että tietäisin, pitääkö "aidon" nisun olla juuri tietynlainen. Googletin vain ohjeita, ja valitsin löytämistäni sen, joka itsestäni tuntui herkullisimmalta. Se löytyi Kotikokki -sivustolta nimellä Posiolaiset kampanisut. Alkuperäistä ohjetta muutin vain sen verran, etten voidellut kamnpanisuja munalla, ja korvasin raesokerin hienolla sokerilla, jota ripottelin pinnalle. Tein myös nisuja sekä kolme että neljä "piikkisenä", en tiedä, onko jompi kumpi tapa oikeampi.
Nämä olivat hurjan helppoja tehdä, ja maistuivat hyvälle. Parhaimmillaan tuoreena, vielä lämpimänä, mutta hyvää myös seuraavana päivänä. Pakastaminenkin onnistuu, ja mikrossa sulatettuna, vähän lämpimänä, oli melkein yhtä hyvää kuin tuoreena.
Koko satsin tekemiseen paistamisineen meni reilu tunti, ja taikinasta tuli noin 40 kampanisua. Kolme pellillistä niitä paistoin.
Ja tässä tämä ohje:
500 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 muna
1 prk kermaviiliä
125 g (1/2 prk) maustamatonta rahkaa
1 tl ruokasoodaa
noin 1 kg vehnäjauhoja
Sekoita rasvaan muna ja sokeri esim. puuhaarukalla, älä vatkaa.
Lisää joukkoon kermaviili ja rahka.
Sekoita sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Taikinasta tulee sen verran kiinteä, etten ainakaan minä saanut sitä kunnolla sekoitettua puuhaarukalla, vaan jouduin vähän vaivaamaan pullataikinan tapaan. Vaivasin kuitenkin vain sen verran kun oli pakko.
Kauli taikina jauhotetulla pöydällä sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa levy taikinapyörällä noin 5 cm x 8 cm paloiksi. Jäljelle jääneet reunat puristin palloksi ja leivoin uudestaan, varmaan pariin kertaan. Leikkaa paloihin kaksi tai kolme sakaraa. Ripottele pinnalle sokeria.
Paista 225 asteessa noin 10 min.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
KEVÄÄN 2015 KYLVÖJÄ
Lämmin sää, ja viime aikoina myös aurinko, on hellinyt meitä tänä keväänä. Tuntuu, että kesä on enää kivenheiton päässä (kun vaan ei tulisi lopulta samanlaista takapakkia kuin viime vuonna kesäkuussa). Sen myötä myös pitkään kadoksissa ollut kylvöintonikin löytyi joitakin viikkoja sitten. Ajatuksissa oli, että laitan tänä vuonna kylvöjä vähän maltillisemmin, mutta toisin on käymässä. Jo nyt taimia on aikamoinen määrä, ja paljon on vielä kylvämättä...
Tänä keväänä pääsin aloittamaan kylvöt paria edellistä vuotta aikaisemmin, sillä joulupukki toi minulle kaksi kasvivaloa. Sellaisia halpoja, mutta ihan hyviksi olen ne silti todennut. Taimet ovat kasvaneet huomattavasti napakammin noiden valojen alla, kuin aikaisemmin pelkän auringonvalon voimin. Jopa keijunmekot näyttäisivät onnistuvan!
Koska kahden lampun alle ei hirveästi taimia mahdu, ratkaisin aluksi ongelman siten, että valot ovat olleet päällä 19 h /vrk, ja jossain vaiheessa päivää olen vaihtanut taimilaatikoiden paikkaa. Siis niin kauan, kun kaikki kylvämäni taimet (sekä Plantagenista ostetut petunian ja pelargonien pistokkaat) mahtuivat neljään dynoon. Nyt dynoja on täyttynyt enemmän kuin neljä, ja lisävalolle oli tarvetta. Eilen otin sitten toisen meidän akvaarion päällä olevista valaisimista (kalat ja akvaariokasvit saavat nyt pärjätä ehkä kuukauden verran yhdellä valaisimella), ja asettelin taimeni sen alle. Valaisin on 1,5 m pitkä, joten sen alle menee helposti 4 dynoa :) Toinen valaisimen kahdesta loisteputkesta on rikki, ja uskon, että kun saan hommattua uuden, valo riittää 8 dynolle.
Ensimmäiset kylvöt tein jo 3. ja 5.2. jolloin pistin lauttailemaan kaikki chilit, paprikat sekä muutaman tomaatinsiemenen. Kylvölauttani rakensin yksinkertaisesti kannellisesta muovirasiasta, margariinirasian kannesta, teipistä ja talouspaperista. Margariinirasian kansi päälystetään talouspaperilla, johon piirretään mustekynällä ruudukko siemeniä varten (minä tein paikat 8 lajin siemenille). Kansi laitetaan sitä isompaan muovirasiaan, jonne kaadetaan vettä. talouspaperi imee veden niin, että siemenet ovat kosteassa, ja kansi päällä pitää koko rasian ilmankosteuden siemenille otollisena. Minä en ole pitänyt kantta tiiviisti päällä, vaan olen jättänyt "ilma-aukon". Rasia akvaariovalaisimen päälle, jolloin alalämpö hellii siemeniä päivän ajan. Hyvin ovat itäneet.
Chileistä on nyt kasvamassa Piment D'esplette, Jamaica Bell, Aji Christal, Lombardo sekä Meek and Mild. Big Jim ja Rocato eivät ole suostuneet itämään.
Paprikoista löytyy Barancio, Mohawk, Sweet Bite, Sweet Banana, Big Banana Red, Orange Sun sekä nimettömät keltainen ja punainen suippopaprika. Pusztagold ei ole itänyt.
Aikaisin laittamiani tomaatteja ovat Chocolate Cherry, Gardener's Delight (joka odotutti itämistään tosi kaunan), Brandywine Yellow (epäonnistui viime vuonna, mutta päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden) sekä nimetön. herkullinen, sydämenmuotoinen pihvitomaatti.
Helmikuun lopulla laitoin 7 lajiketta lisää, joista suurin osa on jo siirretty lautalta multiin, ja eilen 6 lajiketta. Noin 6 lajiketta meinaan vielä laittaa. Eiköhän siinä ole taas tomaatteja riittämiin, ainakin enemmän, kuin mitä tänä vuonna oli tarkkoitus laittaa. Mutta kutakin on laitettu vain yksi tai kaksi siementä, samoin kuin chilejä ja paprikoitakin.
Kukista kylvin tuolloin helmikuun alussa keijunmekot, hämähäkkikukat, ja myskimalvat (jotka kyllä olisivat ehtineet paljon myöhemminkin). Hämähäkkikukan siemenien idätystä testasin nyt kylvölautalla. Viime vuonna idättelin niitä mullassa, pitäen kylvästä välillä lämpimässä ja välillä jääkaapissa. Nyt testasin, voisiko päästä helpommalla. Voi! Kylvölautalla saivat lämpimän ja viileän jakson vaihteluita sitä mukaa, kun akvaariolamput paloivat, ja se riitti. Jokainen siemen iti lautalla. Siirsin ne multaan heti, kun siemen meni vähän rikki, ja nyt minulla on 10 siemenestä 7 napakkaa tainta.
Keijunmekot odotuttivat itämistään, osa useamman viikon, mutta nyt niitäkin on tulossa lähes 20 kpl. 3 taimista on jo suurempia, kuin miksi edes sain viimevuotisia kasvamaan, ennen kun joku inha ötökkä pisteli kaikki poskeensa.
Sittemmin kesäkukista on päässyt kasvamaan myös rippalobeliaa, muutamaa lajiketta petuniaa sekä kelloköynnöksiä. Kelloköynnökset eivät vaan näyttäisi itävän. Muistelenkin lukeneeni, etteivät vanhat simenet oikein tahtoisi itää. Ehkä pitäisi ostaa uusia...
Aikamoinen määrä taimia on siis jo tuloillaa. Ja suurin osa kylvetyistä on vielä koulimatta. Kohta sekin homma pitää tehdä, ja tila valojen alla vähenee. Nyt olen tilaa säästääkseni jakanut maitopurkin pohjan aina kahteen osaan, joten yhteen purkkiin on mennyt kaksi tainta.
Tässä vielä parin päivän takaisia kuvia kasvatuksista:
Kasvihuoneessa lämpötilat ovat nousseet huimiin lukemiin, tänäänkin siellä oli päivällä yli 30 astetta lämmintä. Se taas innosti tekemään jotakin autotallissa talvetuksessa olleille kasveille. Autotalli on turhankin lämmin talvetusta ajatellen. noin 15 astetta, mutta silti olen saanut säilymään hengissä muutaman pelargonin, kannat sekä isot muraatit. Daalian juurakko taisi ehtiä kärsiä syksyllä kylmästä, mutta kokeilen silti lähtisikö kasvuun, Ikeasta ostettu iso laventeli sen sijaan taitaa olla varmasti menetetty. Mutta kunhan kokeilin.
Tänään sitten kannoin nuo hengissä olevat kasvit kasvihuoneeseen, ja laittelin niitä uusiin multiin. Nyt pitäisi vaan jaksaa kuljetella niitä aurinkoisina päivinä kasvihuoneeseen, sillä autotallissa on hyvin pimeää. Ja toivoa, että yöpakkaset hellittävät.
Kesää odotellessa :)
Lämmin sää, ja viime aikoina myös aurinko, on hellinyt meitä tänä keväänä. Tuntuu, että kesä on enää kivenheiton päässä (kun vaan ei tulisi lopulta samanlaista takapakkia kuin viime vuonna kesäkuussa). Sen myötä myös pitkään kadoksissa ollut kylvöintonikin löytyi joitakin viikkoja sitten. Ajatuksissa oli, että laitan tänä vuonna kylvöjä vähän maltillisemmin, mutta toisin on käymässä. Jo nyt taimia on aikamoinen määrä, ja paljon on vielä kylvämättä...
Tänä keväänä pääsin aloittamaan kylvöt paria edellistä vuotta aikaisemmin, sillä joulupukki toi minulle kaksi kasvivaloa. Sellaisia halpoja, mutta ihan hyviksi olen ne silti todennut. Taimet ovat kasvaneet huomattavasti napakammin noiden valojen alla, kuin aikaisemmin pelkän auringonvalon voimin. Jopa keijunmekot näyttäisivät onnistuvan!
Koska kahden lampun alle ei hirveästi taimia mahdu, ratkaisin aluksi ongelman siten, että valot ovat olleet päällä 19 h /vrk, ja jossain vaiheessa päivää olen vaihtanut taimilaatikoiden paikkaa. Siis niin kauan, kun kaikki kylvämäni taimet (sekä Plantagenista ostetut petunian ja pelargonien pistokkaat) mahtuivat neljään dynoon. Nyt dynoja on täyttynyt enemmän kuin neljä, ja lisävalolle oli tarvetta. Eilen otin sitten toisen meidän akvaarion päällä olevista valaisimista (kalat ja akvaariokasvit saavat nyt pärjätä ehkä kuukauden verran yhdellä valaisimella), ja asettelin taimeni sen alle. Valaisin on 1,5 m pitkä, joten sen alle menee helposti 4 dynoa :) Toinen valaisimen kahdesta loisteputkesta on rikki, ja uskon, että kun saan hommattua uuden, valo riittää 8 dynolle.
Ensimmäiset kylvöt tein jo 3. ja 5.2. jolloin pistin lauttailemaan kaikki chilit, paprikat sekä muutaman tomaatinsiemenen. Kylvölauttani rakensin yksinkertaisesti kannellisesta muovirasiasta, margariinirasian kannesta, teipistä ja talouspaperista. Margariinirasian kansi päälystetään talouspaperilla, johon piirretään mustekynällä ruudukko siemeniä varten (minä tein paikat 8 lajin siemenille). Kansi laitetaan sitä isompaan muovirasiaan, jonne kaadetaan vettä. talouspaperi imee veden niin, että siemenet ovat kosteassa, ja kansi päällä pitää koko rasian ilmankosteuden siemenille otollisena. Minä en ole pitänyt kantta tiiviisti päällä, vaan olen jättänyt "ilma-aukon". Rasia akvaariovalaisimen päälle, jolloin alalämpö hellii siemeniä päivän ajan. Hyvin ovat itäneet.
Chileistä on nyt kasvamassa Piment D'esplette, Jamaica Bell, Aji Christal, Lombardo sekä Meek and Mild. Big Jim ja Rocato eivät ole suostuneet itämään.
Paprikoista löytyy Barancio, Mohawk, Sweet Bite, Sweet Banana, Big Banana Red, Orange Sun sekä nimettömät keltainen ja punainen suippopaprika. Pusztagold ei ole itänyt.
Aikaisin laittamiani tomaatteja ovat Chocolate Cherry, Gardener's Delight (joka odotutti itämistään tosi kaunan), Brandywine Yellow (epäonnistui viime vuonna, mutta päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden) sekä nimetön. herkullinen, sydämenmuotoinen pihvitomaatti.
Helmikuun lopulla laitoin 7 lajiketta lisää, joista suurin osa on jo siirretty lautalta multiin, ja eilen 6 lajiketta. Noin 6 lajiketta meinaan vielä laittaa. Eiköhän siinä ole taas tomaatteja riittämiin, ainakin enemmän, kuin mitä tänä vuonna oli tarkkoitus laittaa. Mutta kutakin on laitettu vain yksi tai kaksi siementä, samoin kuin chilejä ja paprikoitakin.
Kukista kylvin tuolloin helmikuun alussa keijunmekot, hämähäkkikukat, ja myskimalvat (jotka kyllä olisivat ehtineet paljon myöhemminkin). Hämähäkkikukan siemenien idätystä testasin nyt kylvölautalla. Viime vuonna idättelin niitä mullassa, pitäen kylvästä välillä lämpimässä ja välillä jääkaapissa. Nyt testasin, voisiko päästä helpommalla. Voi! Kylvölautalla saivat lämpimän ja viileän jakson vaihteluita sitä mukaa, kun akvaariolamput paloivat, ja se riitti. Jokainen siemen iti lautalla. Siirsin ne multaan heti, kun siemen meni vähän rikki, ja nyt minulla on 10 siemenestä 7 napakkaa tainta.
Keijunmekot odotuttivat itämistään, osa useamman viikon, mutta nyt niitäkin on tulossa lähes 20 kpl. 3 taimista on jo suurempia, kuin miksi edes sain viimevuotisia kasvamaan, ennen kun joku inha ötökkä pisteli kaikki poskeensa.
Sittemmin kesäkukista on päässyt kasvamaan myös rippalobeliaa, muutamaa lajiketta petuniaa sekä kelloköynnöksiä. Kelloköynnökset eivät vaan näyttäisi itävän. Muistelenkin lukeneeni, etteivät vanhat simenet oikein tahtoisi itää. Ehkä pitäisi ostaa uusia...
Aikamoinen määrä taimia on siis jo tuloillaa. Ja suurin osa kylvetyistä on vielä koulimatta. Kohta sekin homma pitää tehdä, ja tila valojen alla vähenee. Nyt olen tilaa säästääkseni jakanut maitopurkin pohjan aina kahteen osaan, joten yhteen purkkiin on mennyt kaksi tainta.
Tässä vielä parin päivän takaisia kuvia kasvatuksista:
 |
| Paprikoita, chilejä ja basilikaa |
 |
| Myskimalvat sekä suurimmat tomaatit |
 |
| Vasemmalla Plantsun pistokkaita, sitten chilejä ja paprikoita, pienenpieniä lobelian sirkkataimia, takana oikealla hämähäkkikukat ja edessä keijunmekot |
 |
| Tarkempaa kuvaa hämiksistä |
 |
| ja mekoista |
Tänään sitten kannoin nuo hengissä olevat kasvit kasvihuoneeseen, ja laittelin niitä uusiin multiin. Nyt pitäisi vaan jaksaa kuljetella niitä aurinkoisina päivinä kasvihuoneeseen, sillä autotallissa on hyvin pimeää. Ja toivoa, että yöpakkaset hellittävät.
Kesää odotellessa :)
torstai 12. helmikuuta 2015
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!
Crochet Cafe:ssa virkattiin tänään ystävänpäivän kunniaksi sydämiä. Kiva ja helppo ohje. Siellä tehtiin kaksi sydäntä, jotka virkattiin kiinni toisiinsa (esim. ihan vaan kiinteillä silmukoilla), täytettiin vanulla ja virkattiin vielä ripustuslenkki, johon saa avaimenperälenkin kiinni. Minun avaimenperäsydämestäni ei tullut oikein kaunis, kun toiseen kappaleeseen tuli pieni laskuvirhe, joten se ei nyt pääse kuviin. >Pitää tehdä uusi. Mutta tässä ohjeet sydämen virkkaamiseen. Toimisi varmasti hyvin myös vaikkapa ystävänpäiväkortissa.
Minulla tässä käytössä puuvillalanka Catania ja 2,5 mm koukku.
1. krs: virkkaa 8 ketjusilmukkaa (kjs)
2. krs: virkkaa toiseen kjs:n koukusta lukien kiinteä silmukka (ks), tee ks:a kerros loppuun (yht. 7 ks)
3. - 8 krs: 1 kjs, 7 ks
Nyt alat tehdä neliöstä sydäntä.
Tee neliön vasempaan sivuun, keskelle sitä, 9 kaksoispylvästä (kp) (Kp tehdään siten, että kierrät langan koukulle kahdesti, ja vedät sitten langan kolme kertaa kahden silmukan läpi, kun tavallisessa pylväässä vedät sen vain kahdesti.)
Tee piilosilmukka (ps) sivun toiseen reunaan.
Seuraavaksi toistat saman neliön seuraavalla sivulla.
Tämä pikkusydän toimisi jo hyvin ystävänpäiväkortin koristeena, mutta nyt tehdään vielä yksi kerros, jolla sydäntä suurennetaan.
Tee neliön kolmannelle sivulle (jatkat siis sydämen vasenta sivua suoraan eteenpäin) 7 puolipylvästä (pp), ja terävään kärkeen lopuksi 1 pp, 1 p, 1 pp.
Tee myös neliön neljännelle sivulle 7 pp.
Nyt olet sydämen oikean puolen kaarteessa, kaksoispylväitten kohdalla. Tee 9 pp + 7 p siten, että jokaiseen silmukkaan tulee 2 puolipylvästä/pylvästä. Sydämen ensimmäisen puolen kaarteen viimeiseen kaksoispylvääseen tulee vain yksi pp. Keskellä olevaan piilosilmukkaan teet piilosilmukan (teet siis 9 pp, 7 p, 1 pp, 1 ps).
Sydämen toisen kaarteen teet samoin, mutta päinvastaisessa järjestyksessä (1 pp, 7 p, 9 pp, 1 ps).
Ja sitten ei kun päättelet.
Meillä virkkauskahvilassa sydämen uloin kerros tehtiin pelkillä puolipylväillä, mukana ei ollut ollenkaan pylväitä. Onnistuu hyvin niinkin. Itse testasin nyt pylväiden mukaanottoa, niillä sai mielestäni sydämen vielä enemmän sydämen malliseksi.
Crochet Cafe:ssa virkattiin tänään ystävänpäivän kunniaksi sydämiä. Kiva ja helppo ohje. Siellä tehtiin kaksi sydäntä, jotka virkattiin kiinni toisiinsa (esim. ihan vaan kiinteillä silmukoilla), täytettiin vanulla ja virkattiin vielä ripustuslenkki, johon saa avaimenperälenkin kiinni. Minun avaimenperäsydämestäni ei tullut oikein kaunis, kun toiseen kappaleeseen tuli pieni laskuvirhe, joten se ei nyt pääse kuviin. >Pitää tehdä uusi. Mutta tässä ohjeet sydämen virkkaamiseen. Toimisi varmasti hyvin myös vaikkapa ystävänpäiväkortissa.
Minulla tässä käytössä puuvillalanka Catania ja 2,5 mm koukku.
1. krs: virkkaa 8 ketjusilmukkaa (kjs)
2. krs: virkkaa toiseen kjs:n koukusta lukien kiinteä silmukka (ks), tee ks:a kerros loppuun (yht. 7 ks)
3. - 8 krs: 1 kjs, 7 ks
 |
| Olet tehnyt neliön. |
Tee neliön vasempaan sivuun, keskelle sitä, 9 kaksoispylvästä (kp) (Kp tehdään siten, että kierrät langan koukulle kahdesti, ja vedät sitten langan kolme kertaa kahden silmukan läpi, kun tavallisessa pylväässä vedät sen vain kahdesti.)
Tee piilosilmukka (ps) sivun toiseen reunaan.
 |
| Kuvassa näet, kuinka kaksoispylväät kiinnittyvät keskelle neliön sivua, ja koukku on kulmassa, johon teet lopuksi piilosilmukan. |
Tämä pikkusydän toimisi jo hyvin ystävänpäiväkortin koristeena, mutta nyt tehdään vielä yksi kerros, jolla sydäntä suurennetaan.
Tee neliön kolmannelle sivulle (jatkat siis sydämen vasenta sivua suoraan eteenpäin) 7 puolipylvästä (pp), ja terävään kärkeen lopuksi 1 pp, 1 p, 1 pp.
Tee myös neliön neljännelle sivulle 7 pp.
Nyt olet sydämen oikean puolen kaarteessa, kaksoispylväitten kohdalla. Tee 9 pp + 7 p siten, että jokaiseen silmukkaan tulee 2 puolipylvästä/pylvästä. Sydämen ensimmäisen puolen kaarteen viimeiseen kaksoispylvääseen tulee vain yksi pp. Keskellä olevaan piilosilmukkaan teet piilosilmukan (teet siis 9 pp, 7 p, 1 pp, 1 ps).
Sydämen toisen kaarteen teet samoin, mutta päinvastaisessa järjestyksessä (1 pp, 7 p, 9 pp, 1 ps).
Ja sitten ei kun päättelet.
 |
| Valmis sydän. |
tiistai 3. helmikuuta 2015
VADELMA-SUKLAAKAKKU
Lasten ukki täytti vuosia, joten tein hänelle syntymäpäiväkakun. Tuo meidän keskimmäinen haluaisi aina suklaakakkua, kun ei noita marjoja ja hedelmiä syö, mutta itse haluan tehdä välillä muunkinlaista täytekakkua. Tällä kertaa ratkaisin ongelman siten, että tein kakkuun kaksi kerrosta. Ylös pienen suklaakakun, alas vadelmakakun, johon tuli myös valkosuklaata.
Ja sitten ohjetta.
Vadelma-valkosuklaakakku:
Pohja:
5 munaa
1 1/3 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunalauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenäät ja lisää varovasti siivilän läpi muna-sokerivaaahtoon. Laita taikina (irtopohja)vuokaan ja paista uunin alatasolla 180 asteessa noin 35 min.
Vadelmamousse:
noin 200 g vadelmia
3/4 dl sokeria
4 dl vispikermaa
3 liivatelehteä
125 g (1/2 prk) maustamatonta rahkaa
tilkka omena-viinirypälemehua
1 tl vaniljasokeria
1 rkl limecurdia
Kiehauta vadelmat ja sokeri ja keitä niitä muutaman minuutin ajan. Purista keitetyt vadelmat siivilän läpi niin, että saat siemenet pois.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.
Sekoita vadelmat, rahka ja limecurd keskenään. Lisää vadelmarahka kermavaahtoon.
Lämmitä tilkka mehua mikrossa kiehuvaksi ja liota liivatteet yksitellen mehuun.
Lisää hetken jäähtynyt liivatemehu ohuena nauhana hyvin sekoittaen täytteeseen.
Laita mousse jääkaappiin hyytymään.
Valkosuklaakastike:
1 dl vispikermaa
100 g valkosuklaata
1 tk voita
Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen. Laita paloiteltu valkosuklaa kuuman kerman joukkoon ja sekoita kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Sekoita joukkoon voi.
Lisäksi:
Maun mukaan kokonaisia vadelmia kakun väliin ja päälle. Minä laitoin yhteensä noin 4 dl, olisi voinut mielestäni olla enemmänkin.
Kostutukseen 2 1/2 dl omena-viinirypälemehua (noin puolet saa olla vettä).
Reunapursotuksiin:
5 dl vispikermaa (riittää molempien kakkujen pursotuksiin)
1 rkl limecurdia
1 rkl vaniljacreemijauhetta
1 tl sokeria
ruskeaa elintarvikeväriä
Halkaise jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Laita päällimmäinen osa samaan irtopohjavuokaan, jossa paistoin kakun. Voit laittaa vuokaan myös reunanauhan helpottamaan kakun kumoamista. Kostuta pohja ja laita päälle vadelmia ja valuta niiden päälle puolet valkosuklaakastikkeesta. Lisää vielä puolet vadelmamoussesta ja tasoita. Laita keskimmäinen kakkulevy paikoilleen ja toista. Laita kakun pohja paikoilleen ja kostuta. Nosta kakku jääkaappiin jähmettymään ja kostumaan mielellään seuraavaan päivään asti. Voit halutessasi laittaa esim. leikkuulaudan päälle tiivistämään kakkua.
Suklaakakku:
Pohja:
3 munaa
1 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenäät ja lisää varovasti siivilän läpi muna-sokerivaaahtoon. Laita pellille leivinpaperi ja levitä taikina pellille niin, että noin 1/3 pellistä jää tyhjäksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 7 min.
Suklaamousse:
2 dl vispikermaa
100 g tummaa suklaata
1 liivatelehti
tilkka mehua (esim. omena-viinirypäle)
Vatkaa noin 1 1/2 dl kermasta vaahdoksi.
Laita liivate likoamaan kylmään veteen.
Kuumenna loppu kerma kattilassa kiehumispisteeseen, laita paloiteltu suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä seos, ja lisää se kermavaahdon joukkoon.
Kuumenna tilkka mehua kiehuvaksi ja liota liivate joukkoon. Jäähdytä hetki ja lisää ohuena nauhana hyvin sekoittaen suklaa-kermaseokseen.
Laita jääkaappiin hyytymään.
Kostutukseen noin 1 dl omena-viinirypälemehua.
Kermaruusuihin
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljacreemijauhetta
1 tl sokeria
roosan väristä elintarvikeväriä
Leikkaa kakkulevystä esim. sopivan kulhon avulla kaksi halkaisijaltaan 16-17 cm ympyrää. Loppulevystä saat yhdistelemällä paloja kaksi ympyrää lisää.
Laita kokonainen pohjalevy kakkupahville/lautaselle, kostuta ja levitä päälle 1/3 suklaamoussesta. Kasaa seuraava levy paloista ja toista. Tee seuraava kerros samoin. Laita toinen ehjä levy päällimmäiseksi ja kostuta. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään mielellään seuraavaan päivään.
Kakun viimeistely:
Vatkaa reunapursotuksiin varattu kerma, lisää vaniljacreemijauhe vatkauksen loppupuolella. Mausta sokerilla ja limecurdilla. Värjää elintarvikevärillä vaalean ruskeaksi.
Kumoa suurempi kakku kakkulautaselle. Levitä päälle ohut kerros kermaa. Pursota reunat suurella koripunostyllalla. Ensin pystyraita, jonka päälle sivuraidat. Sitten seuraava pystyraita, ja sivuraidat eri kohdille kuin edellisessä raidassa. (Esim. Kinuskikissan sivuilta löytyy tarvittaessa hyvä pursotusohje.)
Nosta pienempi kakku keskelle. Levitä päälle ohut kerros kermaa ja pursota reunat samoin kuin alempaan kakkuun.
Vatkaa, mausta ja värjää kerma kermaruusuja varten. Täältä Kinuskikissalta löydät selkeät ohjeet niiden tekoon. Hetki pakastimessa auttaa hurjasti valmiiden kermaruusujen paikalleen laittoa, vaikka yllättävän helppo ne on siirtää suoraankin.
Koristele kakku vadelmilla ja kermaruusuilla.
Minun kakussani on kahden sävyisiä ruusuja, sillä tein osan ruusuista kakun päällystämisestä jääneestä kermasta, joka oli siis ensin värjätty vaalean ruskeaksi.
Ruusuja ja vadelmia olisi kakun päällä voinut olla huomattavasti enemmän. Ajatus oli, että kakku olisi "kori", jossa on ruusuja ja vadelmia. Koristeluun ei vaan ollut tarpeeksi aikaa, joten tuohon oli tyytyminen.
Ja luonnossa kakun pursotukset olivat muuten ruskeampia kuin miltä kuvissa näyttävät.
Lasten ukki täytti vuosia, joten tein hänelle syntymäpäiväkakun. Tuo meidän keskimmäinen haluaisi aina suklaakakkua, kun ei noita marjoja ja hedelmiä syö, mutta itse haluan tehdä välillä muunkinlaista täytekakkua. Tällä kertaa ratkaisin ongelman siten, että tein kakkuun kaksi kerrosta. Ylös pienen suklaakakun, alas vadelmakakun, johon tuli myös valkosuklaata.
Ja sitten ohjetta.
Vadelma-valkosuklaakakku:
Pohja:
5 munaa
1 1/3 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunalauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenäät ja lisää varovasti siivilän läpi muna-sokerivaaahtoon. Laita taikina (irtopohja)vuokaan ja paista uunin alatasolla 180 asteessa noin 35 min.
Vadelmamousse:
noin 200 g vadelmia
3/4 dl sokeria
4 dl vispikermaa
3 liivatelehteä
125 g (1/2 prk) maustamatonta rahkaa
tilkka omena-viinirypälemehua
1 tl vaniljasokeria
1 rkl limecurdia
Kiehauta vadelmat ja sokeri ja keitä niitä muutaman minuutin ajan. Purista keitetyt vadelmat siivilän läpi niin, että saat siemenet pois.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.
Sekoita vadelmat, rahka ja limecurd keskenään. Lisää vadelmarahka kermavaahtoon.
Lämmitä tilkka mehua mikrossa kiehuvaksi ja liota liivatteet yksitellen mehuun.
Lisää hetken jäähtynyt liivatemehu ohuena nauhana hyvin sekoittaen täytteeseen.
Laita mousse jääkaappiin hyytymään.
Valkosuklaakastike:
1 dl vispikermaa
100 g valkosuklaata
1 tk voita
Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen. Laita paloiteltu valkosuklaa kuuman kerman joukkoon ja sekoita kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Sekoita joukkoon voi.
Lisäksi:
Maun mukaan kokonaisia vadelmia kakun väliin ja päälle. Minä laitoin yhteensä noin 4 dl, olisi voinut mielestäni olla enemmänkin.
Kostutukseen 2 1/2 dl omena-viinirypälemehua (noin puolet saa olla vettä).
Reunapursotuksiin:
5 dl vispikermaa (riittää molempien kakkujen pursotuksiin)
1 rkl limecurdia
1 rkl vaniljacreemijauhetta
1 tl sokeria
ruskeaa elintarvikeväriä
Halkaise jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Laita päällimmäinen osa samaan irtopohjavuokaan, jossa paistoin kakun. Voit laittaa vuokaan myös reunanauhan helpottamaan kakun kumoamista. Kostuta pohja ja laita päälle vadelmia ja valuta niiden päälle puolet valkosuklaakastikkeesta. Lisää vielä puolet vadelmamoussesta ja tasoita. Laita keskimmäinen kakkulevy paikoilleen ja toista. Laita kakun pohja paikoilleen ja kostuta. Nosta kakku jääkaappiin jähmettymään ja kostumaan mielellään seuraavaan päivään asti. Voit halutessasi laittaa esim. leikkuulaudan päälle tiivistämään kakkua.
Suklaakakku:
Pohja:
3 munaa
1 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenäät ja lisää varovasti siivilän läpi muna-sokerivaaahtoon. Laita pellille leivinpaperi ja levitä taikina pellille niin, että noin 1/3 pellistä jää tyhjäksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 7 min.
Suklaamousse:
2 dl vispikermaa
100 g tummaa suklaata
1 liivatelehti
tilkka mehua (esim. omena-viinirypäle)
Vatkaa noin 1 1/2 dl kermasta vaahdoksi.
Laita liivate likoamaan kylmään veteen.
Kuumenna loppu kerma kattilassa kiehumispisteeseen, laita paloiteltu suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä seos, ja lisää se kermavaahdon joukkoon.
Kuumenna tilkka mehua kiehuvaksi ja liota liivate joukkoon. Jäähdytä hetki ja lisää ohuena nauhana hyvin sekoittaen suklaa-kermaseokseen.
Laita jääkaappiin hyytymään.
Kostutukseen noin 1 dl omena-viinirypälemehua.
Kermaruusuihin
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljacreemijauhetta
1 tl sokeria
roosan väristä elintarvikeväriä
Leikkaa kakkulevystä esim. sopivan kulhon avulla kaksi halkaisijaltaan 16-17 cm ympyrää. Loppulevystä saat yhdistelemällä paloja kaksi ympyrää lisää.
Laita kokonainen pohjalevy kakkupahville/lautaselle, kostuta ja levitä päälle 1/3 suklaamoussesta. Kasaa seuraava levy paloista ja toista. Tee seuraava kerros samoin. Laita toinen ehjä levy päällimmäiseksi ja kostuta. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään mielellään seuraavaan päivään.
Kakun viimeistely:
Vatkaa reunapursotuksiin varattu kerma, lisää vaniljacreemijauhe vatkauksen loppupuolella. Mausta sokerilla ja limecurdilla. Värjää elintarvikevärillä vaalean ruskeaksi.
Kumoa suurempi kakku kakkulautaselle. Levitä päälle ohut kerros kermaa. Pursota reunat suurella koripunostyllalla. Ensin pystyraita, jonka päälle sivuraidat. Sitten seuraava pystyraita, ja sivuraidat eri kohdille kuin edellisessä raidassa. (Esim. Kinuskikissan sivuilta löytyy tarvittaessa hyvä pursotusohje.)
Nosta pienempi kakku keskelle. Levitä päälle ohut kerros kermaa ja pursota reunat samoin kuin alempaan kakkuun.
Vatkaa, mausta ja värjää kerma kermaruusuja varten. Täältä Kinuskikissalta löydät selkeät ohjeet niiden tekoon. Hetki pakastimessa auttaa hurjasti valmiiden kermaruusujen paikalleen laittoa, vaikka yllättävän helppo ne on siirtää suoraankin.
Koristele kakku vadelmilla ja kermaruusuilla.
Minun kakussani on kahden sävyisiä ruusuja, sillä tein osan ruusuista kakun päällystämisestä jääneestä kermasta, joka oli siis ensin värjätty vaalean ruskeaksi.
Ruusuja ja vadelmia olisi kakun päällä voinut olla huomattavasti enemmän. Ajatus oli, että kakku olisi "kori", jossa on ruusuja ja vadelmia. Koristeluun ei vaan ollut tarpeeksi aikaa, joten tuohon oli tyytyminen.
Ja luonnossa kakun pursotukset olivat muuten ruskeampia kuin miltä kuvissa näyttävät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)