sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Oma blogi, vihdoinkin

Kauan olen pyöritellyt päässäni ajatusta oman blogin avaamisesta, mutta ajatuksen tasolle se on jäänyt. Ei ole tahtonut löytyä aikaa perehtyä blogin luomiseen (tosi vaikeaa, joo) ja toisaalta olen miettinyt, mistä löydän aikaa blogin ylläpitämiseen. No, katsotaan nyt riittääkö sitä aikaa. Kiva olisi kuitenkin jakaa kätteni töitä muillekin samoista asioista kiinnostuneille.

Olen kahden pienen pojan äiti, joka on kesän jälkeen palaamassa hoitovapaalta takaisin työelämään.
Kiinnostukseni kohteet ovat leipominen ja erityisesti täytekakut, puutarha sekä simppelit käsityöt, ja näitä asioita tulen blogissani käsittelemään.

Leipomisesta olen pitänyt aina, mutta viimeisen vuoden ajan (lasten synttärikakkujen myötä) olen alkanut panostaa kakkujen ulkonäköön ja erilaisten koristeluvälineiden hankkimiseen. Opittavaa riittää vielä paljon, mutta paljon olen myös ehtinyt oppia.

Omakotitalomme puutarhaa laittelen nyt viidettä kesää, mutta vasta viime syksynä aloin panostaa siihen enemmän. Silloin sain pystyyn oman noin viiden neliön kasvihuoneen, jossa siis ensimmäinen kasvatuskausi menossa. Kasvihuoneen myötä kiinnostus koko puutarhaan kasvoi entisestään, ja kukkapenkkejäkin on tullut laitettua uuteen uskoon. Hyötykasvit viihtyvät kasvihuoneen lisäksi myös pienellä kasvimaalla sekä lavankauluslaatikoissa. Keväällä kasvattelin ensimmäistä kertaa ihan kunnolla omia taimia (tomaatintaimia sain jaella sinne ja tänne, kun tuli "hieman" yli oman tarpeen), ja olen saanut ihmetellä kuinka pienistä siemenistä tulee suuria kasveja, jotka ilahduttavat kukkaloistollaan tai alkavat pikkuhiljaa tuottaa satoa. Kasvihuone on alkanut muistuttaa viidakkoa, jossa itse kylvetyt tomaatit, chilit, paprikat ja kurkku rehottavat. Zinnia eli oppineitten kukka oli siemenkasvatuksen myötä minulle aivan uusi tuttavuus, ja olen rakastunut. Helppo kasvattaa ja näyttävä kuin mikä!

Käsitöitä olen puuhastellut lähinnä lasten iloksi. En ole kamalan kätevä käsistäni, mutta helpot jutut kyllä luonnistuvat. Olen ommellut pojilleni pipoja (kuinka ihania kuoseja trikookankaissa onkaan!), aplikoinut kuvia pipoihin ja paitoihin sekä virkannut pieniä eläinmaskotteja, amigurumeja.

Näillä eväillä odottelemaan ensimmäistä kunnon postaustani, jossa aion esitellä poikieni syntymäpäiväkakun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti