Olen tänä vuonna kasvattanut kelloköynnöstä sekä aitoelämänlankaa (ja kanarian krassia, jonka kylvin suoraan ulos, ja joka kärsii jostakin, en tiedä mistä, lehdet kellastuu eikä kukista ole tietoakaan).
Kylvin kelloköynnökseni 21.3, yhteensä 6 siementä ,joista sain 4 tainta. Kelloköynnöksen kasvattaminen oli tosi helppoa, kun jo sirkkalehdet ovat niin suuret ja vahvat. Ensimmäisen siemenen itämistäkään ei tarvinnut odottaa kuin viikon verran. Kärhien kanssa ei myöskään ehtinyt tulla ongelmaa, vaikken leikellyt mitään pois.
Siitä sitten alkoi odottelu, milloin kukkia alkaisi näkyä. Väliin mahtui kauhunhetkiä, kun tuulenpuuska oli jotenkin onnistunut kaatamaan köynnöskaareni. Onni onnettomuudessa, kaaren mukana olivat kaatuneet myös molemmat kaaren päissä olleet ruukut, joten tuho ei ollut katastrofaalista. Alkuun näytti siltä, että selvisin pelkällä säikähdyksellä, mutta en sentään ihan. Molemmissa ruukuissa kasvoi yksi kelloköynnös ja yksi aitoelämänlanka. Muutamaa päivää myöhemmin huomasin, että toisen ruukun kelloköynnöksen lehdet alkoivat lurpattaa. Köynnöksen kahdesta pitkästä versosta toinen oli vahingoittunut. Nyt lehdet ovat lähes kuolleet, mutta nuput näyttävät edelleen hyviltä, vaikuttaisivat jopa kasvavan. Elän toiveissa, että tuon verson kukintaa ei ole kokonaan menetetty. Se olisi sääli, sillä suuria nuppuja on kymmenisen kappaletta. Aurinkoisemman puolen köynnös selvisi kuitenkin täysin vahingoittumatta, ja nyt kukinnan odottelu on päättynyt.

On tuo kukka vaan uskomattoman upean näköinen! Ja lisää on tulossa, tuon ruukun köynnöksessä suuria nuppuja on lähes 20, ja pieniä alkuja lisäksi. Toivon pitkää ja lämmintä syksyä, niin kukintaa riittää.
P.S. Myös aitoelämänlankani on avannut ensimmäisen kukkansa, ja kaunishan sekin on. Kalpenee kuitenkin kelloköynnöksen rinnalla.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti