Kovia pakkasia on pukannut (vaikka tämän viikonlopun aikana sää onkin taas lauhtunut), ja pojilla on ollut vähän huono kaulahuivitilanne. Esikoinen ei oikein tykkää neulotuista huiveista, kun kuulemma kutittavat, ja meidän buff-tyyppiset huivit ovat vähän ohkaisia koville pakkasille. Niinpä päätin lopulta tehdä asialle jotain.
Olen pari vuotta takaperin tilannut Sampsukalta turkoosia merinovillaneulosta, ajatuksena käyttää sitä talvipipoihin. Nuo pipot vaan jäivät silloin ompelematta, ja kangas (korkeutta noin 30 cm) on lojunut käyttämättömänä. Tästäpä sille oiva uusi käyttötarkoitus!
Jokunen 30 senttinen kuviotrikoo löytyi myös laatikon kätköistä, nekin pipoja varten hommattu. Olen ommellut pipoja, joissa vuori on yksivärinen ja ulkopuoli kuosillinen, mutta nykyään suosin mielummin kangaspaloja, joista saa ulkopuolen ja vuoren samalla kertaa. Siis jos teen ohuen trikoopipon. Niinpä nuo matalammat kangaspalat eivät tahdo päästä käyttöön. (Eikä trikoopipoja ole muutankaan tullut aikoihin ommeltua...)
Ei kun tuumasta toimeen. Alku sujuin helposti, mutta sitten iski probleema. Miten ommella huivi niin, että kaikki saumat jäävät nätisti sisäpuolelle. Jotenkin aivot eivät onnistuneet ratkaisemaan pulmaa, ja ensimmäisen huivin teinkin siten, että merinokankaan pystysauma jäi viimeiseksi ommeltavaksi, ja jäi siis rumasti huivin ulkopuolelle (vaikka tietysti tavallaan sisälle kaulaa vasten). Ei ollut ollenkaan hyvä ompelujärjestys.
Seuraavaa huivia ompelin ja purin, kunnes lopulta hoksasin oikean tavan. Kolmas huivi, johon tuli fleece-vuori, sujuikin sitten helposti. Tällaisen huivin tekee siis kankaan leikkauksineen ompelukoneella noin tunnissa, vaikka pitäisi välillä vähän vauvaakin viihdyttää ;-)
Ja tässä teko-ohje höystettynä tuon viimeisen huivin kuvilla:
1. Leikkaa sekä vuori- että kuosikankaasta noin 30cm korkea ja 47 cm leveä pala.
2. Neulaa palojen alareunat yhteen, oikeat puolet vastakkain. Ompele sauma suoralla ompeleella ja huolittele reuna siksakilla.
3. Avaa kangas ja taita kaksinkerroin pystysuunnassa, oikeat puolet vastakkain. Neulaa, ompele ja huolittele. Jätä kuitenkin vuorikankaaseen noin 7cm aukko, jonka kautta huivi lopuksi käännetään oikeinpäin. Minä jätin aukon tuohon nuolen kohdalle.
Sitten tuli se vaikea ja ajatustyötä vaativa kohta. Miten ommella huivi siten, että sen saa käännettyä oikealla tavalla oikein päin? Ihan simppeli juttu varmaan, mutta minulle ei meinannut aueta.
4. Kuva kertoo tämän varmaan parhaiten, tällä kertaa neulauskuva (nuoli unohtuin, mutta neulat kyllä erottuvat hyvin).
Jätä huivi edelleen nurinpäin, neulaa vuori- ja kuosikankaan yläreunat toisiinsa siten, että oikeat puolet ovat vastakkain. Joudut vähän pyörittelemään kangasta, että saat neulattua koko ympyrän. Ompele ja huolittele siksakilla.
5. Käännä huivi jättämäsi aukon kautta oikeinpäin, ja ompele suoralla ompeleella aukko umpeen.
Valmis! Tässä kuvassa merinovilla-huivi.
Vaikka tämä merinoneulos on pehmeää, valittaa esikoinen silti sen kutittavan. Onneksi huivia voi käyttää myös nurinperin käännettynä, jolloin trikoo on ihoa vasten, eikä huivi varmasti kutita. Ja silti on lämmin :)
Huivien lisäksi olen ommellut tämän vuoden puolella myös talvimyssyn vauvalle. Tai oikeastaan tein myssyn kummitytölle joululahjaksi, mutta koska kokoa oli kamalan vaikea arvioida (poikien päähän aina sovitan ommellessani), siitä tuli vähän liian pieni. Sitä kyllä vähän pelkäsin jo tehdessäni. Niin tein kummitytölle uuden, ja pienensin tuon ensimmäisen myssyn vauvalle sopivaksi.
Myssyn kuvaaminen meinasi olla hieman haastavaa, kun malli oli niin kovin eläväinen :)
