VAIPPAILUA  x  2

Kukaan meidän muksuista ei ole käyttänyt kertisvaippoja. Tai no, jokainen muutamia ihan vastasyntyneenä, ja esikoinen puolivuotiaaksi asti öisin, mutta kuitenkin. Kertisvaipat ovat olleet minusta todella turha, luontoa tuhoava keksintö. (Jouduin muuten talvella, lukiessani joulupukin tuomaa kierrätyksestä kertovaa kirjaa, selittämään keskimmäisellemme, miten on olemassa myös vaippoja, joita käytetään vain kerran ja sitten ne heitetään pois. Kirjassa kun kerrotaan, miten ympäri maailmaa lojuu kasoittain vaippoja, joista yksikään ei ole vielä maatunut.)
Kevättalvella näin kuitenkin nettivideon, joka tavallaan muutti vähän suhtautumistani kertakäyttöisiin vaippoihin. Niille voi löytyä jopa hyötykäyttöäkin. Kyseisessä videossa (käyttämättömän) vaipan sisältöä käytettiin kasvien kasvatukseen. Linkkiä videoon minulla ei nyt ole, kun en sitä tähän hätään löydä, mutta yksinkertaisuudessaan asia menee näin:

1. Imeytä vaippaan niin paljon vettä, kuin se imee. Ja imeehän se.

2. Leikkaa vaippa auki ja kaavi sisällä oleva "geeli" pois.

Tässä mullan pinnalla yhdestä vaipasta tullut täyte.

3. Sekoita puolet tätä geeliä ja puolet multaa keskenään.

4. Nyt sinulla on hyvin vettä pidättävää kasvualustaa kasveillesi!

Videolla sanotaan, että vaipat ovat myrkyttömiä, joten tässä seoksessa voisi kasvattaa myös syötäviä kasveja. Itse en kuitenkaan ihan tähän luota, tomaattini saavat kyllä vaipatonta multaa, mutta kesäkukille meinasin tällaista seosta tehdä. No, ihan 50 - 50 en aio laittaa, enkä ensimmäiseen testierään laittanutkaan. Olisiko minulla ollut vajaa 30 l multaa, ja sekaan laitoin kolmen vaipan (Pampers koko 4) täytteet. Multa tuntui mukavan kuohkealta.
Vaippoja meillä löytyykin varastosta, kun niitä jäi esikoisen vauva-ajalta jemmaan. Ja niitä on sitten säilytelty varavaippoina. No, kun niitä ei ole tähän asti tarvittu, ja kuopuskin on pian 10 kk ikäinen, niin ei niitä enää tarvitakaan. Pääsevät siis uusiokäyttöön :)
Pitänee myöhemmin kesällä kertoa, kuinka tämä vaippakastelukiteillä höystetty multa toimii. Mielestäni tässä pitäisi olla kaksikin etua. 1) Kasveja ei tarvitse kastella niin usein ja 2) mahdollinen liika kasteluvesi imeytyy vaippakiteisiin, eivätkä kasvin juuret kärsi liiasta märkyydestä. Katsotaan.

Sitten kertisvaippailusta kestovaippailuun, ja blogini käsityöosioon.
Keskimmäisemme vauva-aikana löysin NäpsyNalle kestovaipat, ja ihastuin niihin. Edullisia, mukavan tuntuisia ja todella pitkäikäisiä, menivät pikkuvauvasta aina vaippailun lopettamiseen saakka. Kovan käytön jäljet ovat alkaneet kuitenkin näkyä, ja osa vaipoista alkaa hiutua rikki. Ajattelin, että muutaman uuden vaipan voisi tilata, mutta kuinkas kävikään. Jouduin toteamaan, ettei näitä vaippoja ilmeisesti enää valmista kukaan :(
Talvella kävimme kylässä tätini luona, joka omistaa saumurin. Keksin, että sillä voisin yrittää tehdä itse muutaman näpsyvaipan. Se on kuitenkin hyvin yksinkertainen vaippa. Kaavan piirtäminen oli hieman hankalaa, sillä en purkanut sitä varten yhtään vaippaa, vaan piirsimme sen valmista vaippaa venyttämällä. Kaavan mitat ovat seuraavat: pituus 40 cm, takaosan leveys 55 cm, etuosan leveys 30 cm, vaipan keskiosan leveys 15 cm. Ostamastani  joustofroteesta sai leveyssuunnassa kolme vaippapalaa, eli 1 1/2 vaippaa.

Tämännäköinen tuli vaipan  kaavasta.

Kankaiden leikkaamisen jälkeen surauttelimme kaksi palaa (nurjat puolet vastakkain) saumurilla yhteen. Sauma saa siis jäädä vaipan ulkopuolelle, vaikka ensimmäisessä tekeleessä se menikin ajattelemattomuuttamme sisälle. Ei silti, eipä se mitään haittaa.
Seuraavaksi sitten kuminauha vaippaan. Kuminauhan pituudeksi tuli 15 cm, minulla (tai tädilläni) oli 7 mm levyistä kuminauhaa, jota käytin. Kuminauha on kiinnitetty vaippaan niin, että vaipan ylä- ja alareunaan jää molempiin noin 10 cm tyhjää. Kiinnitin sen ensin molemmista päistä kohdalleen muutamalla suoralla pistolla, jonka jälkeen ompelin kuminauhan äärimmilleen venyttäen kolmipistesiksakilla paikoilleen. En tiedä, olisiko tähän muita tapoja, mutta itse ainakin ompelin ihan vaan vaipan päältä. Yhden vaipan kanssa joudui temppuilemaan, kun ommel ei sattunutkaan kuminauhan päälle, mutta periaatteessa homma oli yllättävänkin helppo (siis jopa minun taidoilleni).
Lopuksi ompelin jokaisen vaipan päälle vielä joustofroteekankaasta leikatun kilpikonnan, jotta tunnistaisin vaipan oikean puolen. Kangaskaupasta kun ei löytynyt kuin yhdenlaista joustofroteeta, niin sekä vaippojen sisä- että elkopuolista tuli identtiset. Tuntui kuitenkin, että haluan tietää, että vaippa on aina oikea puoli päällepäin.

Vaippa valmiina. 

Ja täytettynä käyttäjänsä päällä. Tämä on näköjään se vaippa, jossa saumat jäivät vaipan sisään.
Kuvaamista varten kiinnitin vaipan näpsyllä, mutta nykyään sitä tulee käytettyä harvemmin,
kunhan laitan pul-kuoren vaipan päälle. Hyvin onnistuu ilman näpsyäkin.

KEVÄTKIIREITÄ

Blogin päivitys on viime aikoina jäänyt vähemmälle, kun kaikki ylimääräinen aika on mennyt taimikasvatukseen, ja olen minä vähän yrittänyt virkkaillakin. Ensi viikolla yritän päivittää taimitilannetta. "Kylvän tänä vuonna vähän maltillisemmin" tarkoittaa sitä, että taimia on viime vuotta enemmän, ja tila loppunut.
Mutta nyt laitetaan leipomusohjetta, pitkästä aikaa.


KAMPANISUT

Leivonnainen, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Luin kyseisestä leivonnaisesta ensimmäisen kerran joskus viime vuoden puolella, ja kun sitten näin sen myöhemmin myös Suomen paras leipomo -ohjelmassa, päätin, että täytyyhän sitä maistaa.
Niin tarkasti en ole kampanisuihin perehtynyt, että tietäisin, pitääkö "aidon" nisun olla juuri tietynlainen. Googletin vain ohjeita, ja valitsin löytämistäni sen, joka itsestäni tuntui herkullisimmalta. Se löytyi Kotikokki -sivustolta nimellä Posiolaiset kampanisut. Alkuperäistä ohjetta muutin vain sen verran, etten voidellut kamnpanisuja munalla, ja korvasin raesokerin hienolla sokerilla, jota ripottelin pinnalle. Tein myös nisuja sekä kolme että neljä "piikkisenä", en tiedä, onko jompi kumpi tapa oikeampi.
Nämä olivat hurjan helppoja tehdä, ja maistuivat hyvälle. Parhaimmillaan tuoreena, vielä lämpimänä, mutta hyvää myös seuraavana päivänä. Pakastaminenkin onnistuu, ja mikrossa sulatettuna, vähän lämpimänä, oli melkein yhtä hyvää kuin tuoreena.
Koko satsin tekemiseen paistamisineen meni reilu tunti, ja taikinasta tuli noin 40 kampanisua. Kolme pellillistä niitä paistoin.

Ja tässä tämä ohje:

500 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 muna
1 prk kermaviiliä
125 g (1/2 prk) maustamatonta rahkaa
1 tl ruokasoodaa
noin 1 kg vehnäjauhoja

Sekoita rasvaan muna ja sokeri esim. puuhaarukalla, älä vatkaa.
Lisää joukkoon kermaviili ja rahka.
Sekoita sooda jauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Taikinasta tulee sen verran kiinteä, etten ainakaan minä saanut sitä kunnolla sekoitettua puuhaarukalla, vaan jouduin vähän vaivaamaan pullataikinan tapaan. Vaivasin kuitenkin vain sen verran kun oli pakko.

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa levy taikinapyörällä noin 5 cm x 8 cm paloiksi. Jäljelle jääneet reunat puristin palloksi ja leivoin uudestaan, varmaan pariin kertaan. Leikkaa paloihin kaksi tai kolme sakaraa. Ripottele pinnalle sokeria.
Paista 225 asteessa noin 10 min.

KEVÄÄN 2015 KYLVÖJÄ

Lämmin sää, ja viime aikoina myös aurinko, on hellinyt meitä tänä keväänä. Tuntuu, että kesä on enää kivenheiton päässä (kun vaan ei tulisi lopulta samanlaista takapakkia kuin viime vuonna kesäkuussa). Sen myötä myös pitkään kadoksissa ollut kylvöintonikin löytyi joitakin viikkoja sitten. Ajatuksissa oli, että laitan tänä vuonna kylvöjä vähän maltillisemmin, mutta toisin on käymässä. Jo nyt taimia on aikamoinen määrä, ja paljon on vielä kylvämättä...

Tänä keväänä pääsin aloittamaan kylvöt paria edellistä vuotta aikaisemmin, sillä joulupukki toi minulle kaksi kasvivaloa. Sellaisia halpoja, mutta ihan hyviksi olen ne silti todennut. Taimet ovat kasvaneet huomattavasti napakammin noiden valojen alla, kuin aikaisemmin pelkän auringonvalon voimin. Jopa keijunmekot näyttäisivät onnistuvan!
Koska kahden lampun alle ei hirveästi taimia mahdu, ratkaisin aluksi ongelman siten, että valot ovat olleet päällä 19 h /vrk, ja jossain vaiheessa päivää olen vaihtanut taimilaatikoiden paikkaa. Siis niin kauan, kun kaikki kylvämäni taimet (sekä Plantagenista ostetut petunian ja pelargonien pistokkaat) mahtuivat neljään dynoon. Nyt dynoja on täyttynyt enemmän kuin neljä, ja lisävalolle oli tarvetta. Eilen otin sitten toisen meidän akvaarion päällä olevista valaisimista (kalat ja akvaariokasvit saavat nyt pärjätä ehkä kuukauden verran yhdellä valaisimella), ja asettelin taimeni sen alle. Valaisin on 1,5 m pitkä, joten sen alle menee helposti 4 dynoa :) Toinen valaisimen kahdesta loisteputkesta on rikki, ja uskon, että kun saan hommattua uuden, valo riittää 8 dynolle.

Ensimmäiset kylvöt tein jo 3. ja 5.2. jolloin pistin lauttailemaan kaikki chilit, paprikat sekä muutaman tomaatinsiemenen. Kylvölauttani rakensin yksinkertaisesti kannellisesta muovirasiasta, margariinirasian kannesta, teipistä ja talouspaperista. Margariinirasian kansi päälystetään talouspaperilla, johon piirretään mustekynällä ruudukko siemeniä varten (minä tein paikat 8 lajin siemenille). Kansi laitetaan sitä isompaan muovirasiaan, jonne kaadetaan vettä. talouspaperi imee veden niin, että siemenet ovat kosteassa, ja kansi päällä pitää koko rasian ilmankosteuden siemenille otollisena. Minä en ole pitänyt kantta tiiviisti päällä, vaan olen jättänyt "ilma-aukon". Rasia akvaariovalaisimen päälle, jolloin alalämpö hellii siemeniä päivän ajan. Hyvin ovat itäneet.    
Chileistä on nyt kasvamassa Piment D'esplette, Jamaica Bell, Aji Christal, Lombardo sekä Meek and Mild. Big Jim ja Rocato eivät ole suostuneet itämään.
Paprikoista löytyy Barancio, Mohawk, Sweet Bite, Sweet Banana, Big Banana Red, Orange Sun sekä nimettömät keltainen ja punainen suippopaprika. Pusztagold ei ole itänyt.
Aikaisin laittamiani tomaatteja ovat Chocolate Cherry, Gardener's Delight (joka odotutti itämistään tosi kaunan), Brandywine Yellow (epäonnistui viime vuonna, mutta päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden) sekä nimetön. herkullinen, sydämenmuotoinen pihvitomaatti.
Helmikuun lopulla laitoin 7 lajiketta lisää, joista suurin osa on jo siirretty lautalta multiin, ja eilen 6 lajiketta. Noin 6 lajiketta meinaan vielä laittaa. Eiköhän siinä ole taas tomaatteja riittämiin, ainakin enemmän, kuin mitä tänä vuonna oli tarkkoitus laittaa. Mutta kutakin on laitettu vain yksi tai kaksi siementä, samoin kuin chilejä ja paprikoitakin.
Kukista kylvin tuolloin helmikuun alussa keijunmekot, hämähäkkikukat, ja myskimalvat (jotka kyllä olisivat ehtineet paljon myöhemminkin). Hämähäkkikukan siemenien idätystä testasin nyt kylvölautalla. Viime vuonna idättelin niitä mullassa, pitäen kylvästä välillä lämpimässä ja välillä jääkaapissa. Nyt testasin, voisiko päästä helpommalla. Voi! Kylvölautalla saivat lämpimän ja viileän jakson vaihteluita sitä mukaa, kun akvaariolamput paloivat, ja se riitti. Jokainen siemen iti lautalla. Siirsin ne multaan heti, kun siemen meni vähän rikki, ja nyt minulla on 10 siemenestä 7 napakkaa tainta.
Keijunmekot odotuttivat itämistään, osa useamman viikon, mutta nyt niitäkin on tulossa lähes 20 kpl. 3 taimista on jo suurempia, kuin miksi edes sain viimevuotisia kasvamaan, ennen kun joku inha ötökkä pisteli kaikki poskeensa.  
Sittemmin kesäkukista on päässyt kasvamaan myös rippalobeliaa, muutamaa lajiketta petuniaa sekä kelloköynnöksiä. Kelloköynnökset eivät vaan näyttäisi itävän. Muistelenkin lukeneeni, etteivät vanhat simenet oikein tahtoisi itää. Ehkä pitäisi ostaa uusia...

Aikamoinen määrä taimia on siis jo tuloillaa. Ja suurin osa kylvetyistä on vielä koulimatta. Kohta sekin homma pitää tehdä, ja tila valojen alla vähenee. Nyt olen tilaa säästääkseni jakanut maitopurkin pohjan aina kahteen osaan, joten yhteen purkkiin on mennyt kaksi tainta.
Tässä vielä parin päivän takaisia kuvia kasvatuksista:

Paprikoita, chilejä ja basilikaa

Myskimalvat sekä suurimmat tomaatit

Vasemmalla Plantsun pistokkaita, sitten chilejä ja paprikoita,
pienenpieniä lobelian sirkkataimia, takana oikealla hämähäkkikukat
 ja edessä keijunmekot 

Tarkempaa kuvaa hämiksistä

ja mekoista

Kasvihuoneessa lämpötilat ovat nousseet huimiin lukemiin, tänäänkin siellä oli päivällä yli 30 astetta lämmintä. Se taas innosti tekemään jotakin autotallissa talvetuksessa olleille kasveille. Autotalli on turhankin lämmin talvetusta ajatellen. noin 15 astetta, mutta silti olen saanut säilymään hengissä muutaman pelargonin, kannat sekä isot muraatit. Daalian juurakko taisi ehtiä kärsiä syksyllä kylmästä, mutta kokeilen silti lähtisikö kasvuun, Ikeasta ostettu iso laventeli sen sijaan taitaa olla varmasti menetetty. Mutta kunhan kokeilin.
Tänään sitten kannoin nuo hengissä olevat kasvit kasvihuoneeseen, ja laittelin niitä uusiin multiin. Nyt pitäisi vaan jaksaa kuljetella niitä aurinkoisina päivinä kasvihuoneeseen, sillä autotallissa on hyvin pimeää. Ja toivoa, että yöpakkaset hellittävät.

Kesää odotellessa :)

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! 

Crochet Cafe:ssa virkattiin tänään ystävänpäivän kunniaksi sydämiä. Kiva ja helppo ohje. Siellä tehtiin kaksi sydäntä, jotka virkattiin kiinni toisiinsa (esim. ihan vaan kiinteillä silmukoilla), täytettiin vanulla ja virkattiin vielä ripustuslenkki, johon saa avaimenperälenkin kiinni. Minun avaimenperäsydämestäni ei tullut oikein kaunis, kun toiseen kappaleeseen tuli pieni laskuvirhe, joten se ei nyt pääse kuviin. >Pitää tehdä uusi. Mutta tässä ohjeet sydämen virkkaamiseen. Toimisi varmasti hyvin myös vaikkapa ystävänpäiväkortissa.

Minulla tässä käytössä puuvillalanka Catania ja 2,5 mm koukku.

1. krs: virkkaa 8 ketjusilmukkaa (kjs)
2. krs: virkkaa toiseen kjs:n koukusta lukien kiinteä silmukka (ks), tee ks:a kerros loppuun (yht. 7 ks)
3. - 8 krs: 1 kjs, 7 ks

Olet tehnyt neliön.

Nyt alat tehdä neliöstä sydäntä.
Tee neliön vasempaan sivuun, keskelle sitä, 9 kaksoispylvästä (kp) (Kp tehdään siten, että kierrät langan koukulle kahdesti, ja vedät sitten langan kolme kertaa kahden silmukan läpi, kun tavallisessa pylväässä vedät sen vain kahdesti.)
Tee piilosilmukka (ps) sivun toiseen reunaan.

Kuvassa näet, kuinka kaksoispylväät kiinnittyvät keskelle neliön sivua,
 ja koukku on kulmassa, johon teet lopuksi piilosilmukan.

Seuraavaksi toistat saman neliön seuraavalla sivulla.

Tämä pikkusydän toimisi jo hyvin ystävänpäiväkortin koristeena, mutta nyt tehdään vielä yksi kerros, jolla sydäntä suurennetaan.
Tee neliön kolmannelle sivulle (jatkat siis sydämen vasenta sivua suoraan eteenpäin) 7 puolipylvästä (pp), ja terävään kärkeen lopuksi 1 pp, 1 p, 1 pp.
Tee myös neliön neljännelle sivulle 7 pp.
Nyt olet sydämen oikean puolen kaarteessa, kaksoispylväitten kohdalla. Tee 9 pp + 7 p siten, että jokaiseen silmukkaan tulee 2 puolipylvästä/pylvästä. Sydämen ensimmäisen puolen kaarteen viimeiseen kaksoispylvääseen tulee vain yksi pp. Keskellä olevaan piilosilmukkaan teet piilosilmukan (teet siis 9 pp, 7 p, 1 pp, 1 ps).
Sydämen toisen kaarteen teet samoin, mutta päinvastaisessa järjestyksessä (1 pp, 7 p, 9 pp, 1 ps).
Ja sitten ei kun päättelet.

Valmis sydän.

Meillä virkkauskahvilassa sydämen uloin kerros tehtiin pelkillä puolipylväillä, mukana ei ollut ollenkaan pylväitä. Onnistuu hyvin niinkin. Itse testasin nyt pylväiden mukaanottoa, niillä sai mielestäni sydämen vielä enemmän sydämen malliseksi.

                                              VADELMA-SUKLAAKAKKU  

Lasten ukki täytti vuosia, joten tein hänelle syntymäpäiväkakun. Tuo meidän keskimmäinen haluaisi aina suklaakakkua, kun ei noita marjoja ja hedelmiä syö, mutta itse haluan tehdä välillä muunkinlaista täytekakkua. Tällä kertaa ratkaisin ongelman siten, että tein kakkuun kaksi kerrosta. Ylös pienen suklaakakun, alas vadelmakakun, johon tuli myös valkosuklaata.
Ja sitten ohjetta.

Vadelma-valkosuklaakakku:

Pohja:
5 munaa
1 1/3 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunalauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenäät ja lisää varovasti siivilän läpi muna-sokerivaaahtoon. Laita taikina (irtopohja)vuokaan ja paista uunin alatasolla 180 asteessa noin 35 min.

Vadelmamousse:
noin 200 g vadelmia
3/4 dl sokeria
4 dl vispikermaa
3 liivatelehteä
125 g (1/2 prk) maustamatonta rahkaa
tilkka omena-viinirypälemehua
1 tl vaniljasokeria
1 rkl limecurdia

Kiehauta vadelmat ja sokeri ja keitä niitä muutaman minuutin ajan. Purista keitetyt vadelmat siivilän läpi niin, että saat siemenet pois.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla.
Sekoita vadelmat, rahka ja limecurd keskenään. Lisää vadelmarahka kermavaahtoon.
Lämmitä tilkka mehua mikrossa kiehuvaksi ja liota liivatteet yksitellen mehuun.
Lisää hetken jäähtynyt liivatemehu ohuena nauhana hyvin sekoittaen täytteeseen.
Laita mousse jääkaappiin hyytymään.

Valkosuklaakastike:
1 dl vispikermaa
100 g valkosuklaata
1 tk voita

Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen. Laita paloiteltu valkosuklaa kuuman kerman joukkoon ja sekoita kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Sekoita joukkoon voi.

Lisäksi:
Maun mukaan kokonaisia vadelmia kakun väliin ja päälle. Minä laitoin yhteensä noin 4 dl, olisi voinut mielestäni olla enemmänkin.
Kostutukseen 2 1/2 dl omena-viinirypälemehua (noin puolet saa olla vettä).

Reunapursotuksiin:
5 dl vispikermaa (riittää molempien kakkujen pursotuksiin)
1 rkl limecurdia
1 rkl vaniljacreemijauhetta
1 tl sokeria
ruskeaa elintarvikeväriä


Halkaise jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Laita päällimmäinen osa samaan irtopohjavuokaan, jossa paistoin kakun. Voit laittaa vuokaan myös reunanauhan helpottamaan kakun kumoamista. Kostuta pohja ja laita päälle vadelmia ja valuta niiden päälle puolet valkosuklaakastikkeesta. Lisää vielä puolet vadelmamoussesta ja tasoita. Laita keskimmäinen kakkulevy paikoilleen ja toista. Laita kakun pohja paikoilleen ja kostuta. Nosta kakku jääkaappiin jähmettymään ja kostumaan mielellään seuraavaan päivään asti. Voit halutessasi laittaa esim. leikkuulaudan päälle tiivistämään kakkua.

Suklaakakku:

Pohja:
3 munaa
1 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenäät ja lisää varovasti siivilän läpi muna-sokerivaaahtoon. Laita pellille leivinpaperi ja levitä taikina pellille niin, että noin 1/3 pellistä jää tyhjäksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 7 min.

Suklaamousse:
2 dl vispikermaa
100 g tummaa suklaata
1 liivatelehti
tilkka mehua (esim. omena-viinirypäle)

Vatkaa noin 1 1/2 dl kermasta vaahdoksi.
Laita liivate likoamaan kylmään veteen.
Kuumenna loppu kerma kattilassa kiehumispisteeseen, laita paloiteltu suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä seos, ja lisää se kermavaahdon joukkoon.
Kuumenna tilkka mehua kiehuvaksi ja liota liivate joukkoon. Jäähdytä hetki ja lisää ohuena nauhana hyvin sekoittaen suklaa-kermaseokseen.
Laita jääkaappiin hyytymään.

Kostutukseen noin 1 dl omena-viinirypälemehua.

Kermaruusuihin
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljacreemijauhetta
1 tl sokeria
roosan väristä elintarvikeväriä

Leikkaa kakkulevystä esim. sopivan kulhon avulla kaksi halkaisijaltaan 16-17 cm ympyrää. Loppulevystä saat yhdistelemällä paloja kaksi ympyrää lisää.
Laita kokonainen pohjalevy kakkupahville/lautaselle, kostuta ja levitä päälle 1/3 suklaamoussesta. Kasaa seuraava levy paloista ja toista. Tee seuraava kerros samoin. Laita toinen ehjä levy päällimmäiseksi ja kostuta. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään mielellään seuraavaan päivään.


Kakun viimeistely:

Vatkaa reunapursotuksiin varattu kerma, lisää vaniljacreemijauhe vatkauksen loppupuolella. Mausta sokerilla ja limecurdilla. Värjää elintarvikevärillä vaalean ruskeaksi.
Kumoa suurempi kakku kakkulautaselle. Levitä päälle ohut kerros kermaa. Pursota reunat suurella koripunostyllalla. Ensin pystyraita, jonka päälle sivuraidat. Sitten seuraava pystyraita, ja sivuraidat eri kohdille kuin edellisessä raidassa. (Esim. Kinuskikissan sivuilta löytyy tarvittaessa hyvä pursotusohje.)
Nosta pienempi kakku keskelle. Levitä päälle ohut kerros kermaa ja pursota reunat samoin kuin alempaan kakkuun.
Vatkaa, mausta ja värjää kerma kermaruusuja varten. Täältä Kinuskikissalta löydät selkeät ohjeet niiden tekoon. Hetki pakastimessa auttaa hurjasti valmiiden kermaruusujen paikalleen laittoa, vaikka yllättävän helppo ne on siirtää suoraankin.
Koristele kakku vadelmilla ja kermaruusuilla.

Minun kakussani on kahden sävyisiä ruusuja, sillä tein osan ruusuista kakun päällystämisestä jääneestä kermasta, joka oli siis ensin värjätty vaalean ruskeaksi.
Ruusuja ja vadelmia olisi kakun päällä voinut olla huomattavasti enemmän. Ajatus oli, että kakku olisi "kori", jossa on ruusuja ja vadelmia. Koristeluun ei vaan ollut tarpeeksi aikaa, joten tuohon oli tyytyminen.
Ja luonnossa kakun pursotukset olivat muuten ruskeampia kuin miltä kuvissa näyttävät.

VUORILLINEN "BUFF" -HUIVI

Kovia pakkasia on pukannut (vaikka tämän viikonlopun aikana sää onkin taas lauhtunut), ja pojilla on ollut vähän huono kaulahuivitilanne. Esikoinen ei oikein tykkää neulotuista huiveista, kun kuulemma kutittavat, ja meidän buff-tyyppiset huivit ovat vähän ohkaisia koville pakkasille. Niinpä päätin lopulta tehdä asialle jotain.
Olen pari vuotta takaperin tilannut Sampsukalta turkoosia merinovillaneulosta, ajatuksena käyttää sitä talvipipoihin. Nuo pipot vaan jäivät silloin ompelematta, ja kangas (korkeutta noin 30 cm) on lojunut käyttämättömänä. Tästäpä sille oiva uusi käyttötarkoitus!
Jokunen 30 senttinen kuviotrikoo löytyi myös laatikon kätköistä, nekin pipoja varten hommattu. Olen ommellut pipoja, joissa vuori on yksivärinen ja ulkopuoli kuosillinen, mutta nykyään suosin mielummin kangaspaloja, joista saa ulkopuolen ja vuoren samalla kertaa. Siis jos teen ohuen trikoopipon. Niinpä nuo matalammat kangaspalat eivät tahdo päästä käyttöön. (Eikä trikoopipoja ole muutankaan tullut aikoihin ommeltua...)
Ei kun tuumasta toimeen. Alku sujuin helposti, mutta sitten iski probleema. Miten ommella huivi niin, että kaikki saumat jäävät nätisti sisäpuolelle. Jotenkin aivot eivät onnistuneet ratkaisemaan pulmaa, ja ensimmäisen huivin teinkin siten, että merinokankaan pystysauma jäi viimeiseksi ommeltavaksi, ja jäi siis rumasti huivin ulkopuolelle (vaikka tietysti tavallaan sisälle kaulaa vasten). Ei ollut ollenkaan hyvä ompelujärjestys.
Seuraavaa huivia ompelin ja purin, kunnes lopulta hoksasin oikean tavan. Kolmas huivi, johon tuli fleece-vuori, sujuikin sitten helposti. Tällaisen huivin tekee siis kankaan leikkauksineen ompelukoneella noin tunnissa, vaikka pitäisi välillä vähän vauvaakin viihdyttää ;-)

Ja tässä teko-ohje höystettynä tuon viimeisen huivin kuvilla:

1. Leikkaa sekä vuori- että kuosikankaasta noin 30cm korkea ja 47 cm leveä pala.

2. Neulaa palojen alareunat yhteen, oikeat puolet vastakkain. Ompele sauma suoralla ompeleella ja huolittele reuna siksakilla.

3. Avaa kangas ja taita kaksinkerroin pystysuunnassa, oikeat puolet vastakkain. Neulaa, ompele ja huolittele. Jätä kuitenkin vuorikankaaseen noin 7cm aukko, jonka kautta huivi lopuksi käännetään oikeinpäin. Minä jätin aukon tuohon nuolen kohdalle.

Sitten tuli se vaikea ja ajatustyötä vaativa kohta. Miten ommella huivi siten, että sen saa käännettyä oikealla tavalla oikein päin? Ihan simppeli juttu varmaan, mutta minulle ei meinannut aueta.

4. Kuva kertoo tämän varmaan parhaiten, tällä kertaa neulauskuva (nuoli unohtuin, mutta neulat kyllä erottuvat hyvin).
Jätä huivi edelleen nurinpäin, neulaa vuori- ja kuosikankaan yläreunat toisiinsa siten, että oikeat puolet ovat vastakkain. Joudut vähän pyörittelemään kangasta, että saat neulattua koko ympyrän. Ompele ja huolittele siksakilla.

5. Käännä huivi jättämäsi aukon kautta oikeinpäin, ja ompele suoralla ompeleella aukko umpeen.

Valmis! Tässä kuvassa merinovilla-huivi.

Vaikka tämä merinoneulos on pehmeää, valittaa esikoinen silti sen kutittavan. Onneksi huivia voi käyttää myös nurinperin käännettynä, jolloin trikoo on ihoa vasten, eikä huivi varmasti kutita. Ja silti on lämmin :)


Huivien lisäksi olen ommellut tämän vuoden puolella myös talvimyssyn vauvalle. Tai oikeastaan tein myssyn kummitytölle joululahjaksi, mutta koska kokoa oli kamalan vaikea arvioida (poikien päähän aina sovitan ommellessani), siitä tuli vähän liian pieni. Sitä kyllä vähän pelkäsin jo tehdessäni. Niin tein kummitytölle uuden, ja pienensin tuon ensimmäisen myssyn vauvalle sopivaksi.
Myssyn kuvaaminen meinasi olla hieman haastavaa, kun malli oli niin kovin eläväinen :)

HELPPO KINUSKIKAKKU 

Tässäpä erittäin helppotekoinen kinuskitäytekakku. Vadelmat ja punaherukat raikastavat makeaa kinuksia. Tähän aikaan vuodestahan niitä löytyy vain pakastettuna, mutta toimivat kakussa aivan hyvin. Kakkupohjana on tavallinen 6 munan sokerikakkupohja.

Täytteen/koristelun aineet:
1 prk kondensoitua maitoa
6 dl vispikermaa
noin 4 dl vadelmia
2 rkl vaniljakreemijauhetta
3 tl sokeria
kostutukseen noin 2 dl appelsiinituoremehua (voi laimentaa vedellä)
päälle punaherukoita maun mukaan

Valmistus:

Valmista kakkupohja.
Valmista kinuski keittämällä kondensoitua maitoa tölkissään tunnin ajan. Kattilassa, jonne tölkin laitat, täytyy olla vettä niin paljon, että koko tölkki peittyy. Ota tölkki pois vedestä tunnin keittämisen jälkeen ja kaada valmis kinuski kulhoon jäähtymään.
Vatkaa kerma, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon vaniljakreemijauhe ja sokeri.
Halkaise kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta alin levy ja levitä sille vajaa puolet kinuskista. Laita päälle puolet jäisistä vadelmista, ja levitä lopuksi kerros kermavaahtoa.
Laita keskilevy paikoilleen ja toista.
Laita päällimmäinen levy paikoilleen ja kostuta. Levitä päälle ja reunoille kermavaahtoa (kulmapalettiveitsellä saat siistit reunat), mutta jätä vähän koristepursotuksia varten. Ripottele pinnalle jäisiä punaherukoita. Pursota loput kinuskit raitoina herukoiden päälle. Pursota lopuksi pienellä tähtityllalla vuorotellen pienempiä ja isompia kermatähtiä koristeeksi kakun päälle.

Minä tein kakun vasta tarjoilupäivänä, jolloin kakku oli ihan ok, mutta paremmalta se maistui tietenkin vasta seuraavana päivänä kostuttuaan kunnolla.